Kotikulmien kurpitsapiirakka

Viime viikolla Keskipäivän aave johdatti ajatukseni aaveisiin ja Halloweeniin. Kun taas mietin Halloweenia ja ruokaa, ajatukseni alkavat tietenkin askarrella kurpitsassa. Iso kurpitsa on harmillisen hankalasti käsiteltävä raaka-aine (tosin veitset ja veriset irtokädetkin kuuluvat Halloweeniin?!) mutta onneksi myös ilahduttavan monipuolinen. Esimerkiksi kurpitsapiirakka voi olla niin makea kuin suolainenkin.

Italialainen keittiö on käsittämättömän monipuolinen, kuten olen jo useasti maininnut. Tämänpäiväinen suolainen kurpitsapiirakka on esimerkki siitä: tätä yksilöä tavataan ainoastaan Genovan läntisissä osissa Sestri Ponentessa, Peglissä, Pràssa ja Voltrissa. Minä söin sitä ensimmäisen kerran Signoren kotikaupunginosan Voltrin pienessä yli satavuotiaassa leipomo Da ’Nestossa pienen vicolon kulmassa ja olin myyty.

Piirakalla on outo nimi: farinata di zucca eli kurpitsa-farinata. Olen kirjoittanut genovalaisesta kikhernejauhoista tehdystä farinatasta aikaisemmin, eikä sillä ole mitään tekemistä tämän piirakan kanssa. Molemmat ovat kuitenkin esimerkkejä taivaallisen hyvistä genovalaisista ruoista, joita ei maailmalla oikein tunneta. Erityisesti juuri lukuisat paikalliset suolaiset kasvispiirakat ovat suosikkejani.

Halloweeniin liittyen muuten: Genova sijaitsee Ligurian alueella, joka tunnetaan Italiassa noitien maana. Erityisesti pieni kylä Triora on tunnettu historiassa noituuden harjoittamisesta ja noitavainoista, ja sieltä löytyy myös noituusmuseo. Hui! Kylässä kuulemma todella on kummallinen tunnelma ja jotain salaperäistä ilmassa. Itse en ole siellä koskaan käynyt (enkä kyllä uskaltaisikaan, olen todella säikky tällaisille jutuille).

Seuraava resepti on (jälleen) Signoren oma, joten kokemus on autenttisen länsigenovalainen myös täällä Suomessa.

Suolainen kurpitsapiirakka farinata di zucca

Piirakan voi tehdä piirakkavuoassa, jonka halkaisija on noin 34 cm tai ihan vaan uunipellin päällä. Mitään muutakaan ihmeellistä ei piirakantekoon tarvita.

Pohjataikina:

• 300 g manitoba-vehnäjauhoja
• 150–160 ml huoneenlämpöistä vettä
• 1 tl suolaa
• reilu 1 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä

Täyte:

• 700–800 g kurpitsaa (punnittu ilman kuorta ja siemeniä)
• 50 g parmesaania
• 50 g polentajauhoja
• 2 rkl kuivattua oreganoa
• 2 tl suolaa
• 1 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä

1. Pohjataikinan voit valmistaa yleiskoneella tai käsin: Laita taikinan ainekset järjestyksessä kulhoon. Työstä sitä koneella tai käsin muutaman minuutin ajan, kunnes se on kiinteää ja tasaista.
2. Peitä taikina ja jätä se huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi.
3. Raasta raaka kurpitsa raasteeksi mahdollisimman hienolla terällä. (Raastavaa puuhaa, kirjaimellisesti!)
4. Puristele kurpitsaraasteesta enimmät nesteet pois. Se onnistuu esimerkiksi niin, että suljet raasteen puhtaan keittiöpyyhkeen sisään ja väännät pyyhkeen avulla raastetta kuivemmaksi.
5. Sekoita kaikki täytteen aineet yhteen isossa kulhossa.
6. Kun taikina on levännyt, jauhota leivinalusta kevyesti ja aseta taikina sille.
7. Painele taikinaa ensin käsin ja sitten kauli kaulimella.
8. Kun taikina on suunnilleen piirakkavuoan kokoinen (halkaisija 34 cm), jatka sen työstämistä ilmassa käsin. Aseta taikinalevy rystystesi päälle ja pyörittele sitä kevyesti vetäen molempiin suuntiin niin, että levy venyy vielä laajemmaksi ympyräksi (reilusti piirakkavuokaa isompi). Pohjan kuuluu olla hyvin ohut. Manitoba-jauho ja oliiviöljy takaavat sen, että taikina on elastista ja helposti työstettävää.
9. Öljyä piirakkavuoka hyvin, tai voit öljytä myös tavallisen uunipellin ja tehdä piirakan siinä.
10. Asettele taikinalevy piirakkavuokaan.
11. Lusikoi täyte taikinalevyn päälle.
12. Taittele ylimääräinen taikina reunoilta kauniisti täytteen päälle.
13. Paista uunissa puolisen tuntia 200 asteessa.

Reseptiin liittyvä kirja: Alberto Moravia – Keskipäivän aave