Kirjat,  Muut tietokirjat,  Omat kirjasuosikkini

Seneca: Elämän lyhyydestä – Mihin aikasi käytät?

Miten käyttää aikaa viisaasti? Miten elää merkityksellistä elämää? Miten kohdata vastoinkäymiset?
Roomalaisen filosofin Senecan kirjoituksista koottu Elämän lyhyydestä (De brevitate vitae, De otio, De providentia, suom Juhana Torkki, Otava 2018) on antiikin ajan selfhelppiä, joka puhuttelee nykypäivän ihmistä syvästi. Senecan räiskyvä kirjoitustapa ja tarkat huomiot ihmiselämästä paitsi viihdyttävät myös pysäyttävät.
Elämän lyhyydestä
Memento mori. Syksy muistuttaa meitä siitä, että kuolema on väistämätön osa elämää eikä sen ajattelemista siksi tule väistää.

En koskaan ajatellut kirjoittaa blogiini yhdestäkään elämäntaito-oppaasta, mutta nyt tavallaan teen niin. Senecan (n. 4 eaa. – 65 jaa.) stoalainen self-help tekee tyhjiksi kaikki sen jälkeen kirjoitetut vinkit viisaasta ajankäytöstä. En ollenkaan epäile, etteikö kaikki olennainen olisikin voitu sanoa jo kaksituhatta vuotta sitten. Miksi ei olisi? Mihin ihmisyys siitä muuttuisi? Olemme yhtä nautinnonhaluisia, turhamaisia ja muka-kiireisiä kuin aina ennenkin – ellemme sitten vielä enemmän.

Elämän lyhyydestä tosin on sanottava se, että se on parissa tuhannessa vuodessa kokenut muutoksen: elinaikamme vain pitenee ja pitenee. Silti on aiheellista kysyä itseltään: mihin tämän vähäisen aikani elämässäni käytän? Senecan huomiot elämän lyhyydestä ovat aidosti järisyttäviä.

Elämään elämisen oppi

Seneca oli roomalainen filosofi, reetori ja valtiomies, jonka elämä päättyi traagisesti pakotettuun itsemurhaan keisari Neron opettajana. Onneksi Senecalta on säilynyt kirjoituksia, joista joitakin on myös suomennettu. Elämän lyhyydestä sisältää itse asiassa kolme eri kirjoitusta häneltä: ”Elämän lyhyydestä”, ”Joutilaisuudesta” ja ”Johdatuksesta”. Ne on kääntänyt latinasta suomeksi teologian tohtori Juhani Torkki, joka on kirjoittanut teokselle myös mainion esipuheen.

Esipuheeseen Torkki on koonnut paitsi oivaa taustoitusta teokselle myös Senecan osuvimpia huomioita ja lausahduksia – niitä riittää! Brittiläinen 1800-luvun paroni Macaulay on todennut Senecasta, että tämä ”kirjoittaa tuskin lausettakaan, joka ei kelpaisi sitaatiksi”. Senecaa on herkullista lukea, mutta hämmästyttävintä on, miten hän Torkin sanoin todella tarjoilee ”ajankohtaista puhetta suoraan nykyajan ihmisen sieluun”.

Kirjoituksen ”Elämän lyhyydestä” Seneca omisti appiukolleen Pompeius Paulinukselle, joka pohti, jäisikö eläkkeelle vaativasta valtion viljavaraston vastaavan virkamiehen virastaan (kyllä – työelämä ei ollut helppoa edes eaa.). Seneca kyllä puhuttelee kirjoituksessaan Paulinusta, mutta oikeastaan kyse on filosofisesta tutkielmasta, joka käsittelee ajankäyttöä ja erityisesti sitä, miten ihmisen tulisi vähäinen elinaikansa käyttää.

Samaa ajankäytön teemaa jatkaa myös ”Joutilaisuudesta”. Senecalle joutilaisuus ei kuitenkaan tarkoittanut somen selailua tai Netflixiä vaan sitä, että ihminen päättää itse, mihin aikansa ja elämänsä käyttää (harvempi on päättänyt käyttää sen somen syövereissä). Kolmas kirjoitus ”Johdatuksesta” käsittelee vaikeaa teemaa: miksi hyvillekin ihmisille tapahtuu pahoja asioita?

Vaikka Seneca kirjoittaa elämänkokoisista asioista, hän onnistuu olemaan hauska. Hän kuvaa ihmisluontoa niin oivallisesti, että hämmästyn – kunnes muistutan itseäni siitä, että nykypäivän ihminen on myös antiikin ihminen. Esimerkiksi ulkonäkö oli jo antiikin ihmiselle tärkeämpää kuin moni muu asia:

”Ihmiset viettävät tuntikausia parturissa – -. Ja ah kuinka he suuttuvat, jos parturi leikkasi hiukan huolimattomasti! Näinkö parturoidaan tosi miestä? – – Kuka noista ei mieluummin näkisi maansa ajautuvan sekasortoon kuin tukkansa? Kuka ei pidä tärkeämpänä päänsä koreutta kuin sen terveyttä? Kuka ei halua olla mieluummin hyvin suittu kuin kunnioitettu?”

Tässä ei ole nykyihmiselle mitään uutta – päinvastoin, elämme entistä visuaalisemmassa kulttuurissa. Entäs niin trendikäs kiireisyys, sekin vaivasi jo antiikin aikana: ”Kiireisellä on kiire kaikkeen muuhun paitsi elämän elämiseen, eikä mitään asiaa olekaan yhtä vaikea oppia.”

Senecan ajatuksista muotoutuukin monta hyvää vastausta siihen, miten elää hyvää elämää. Hyvä elämä ei keskity nautintoihin vaan mietiskelyyn ja toimintaan.

Kaikista asioista kallisarvoisin

Aikaa ei voi pysäyttää, ja juuri siksi Seneca pysäyttää minut pohtimaan sen olemusta. Tänään vielä elämme, mutta yhtenä päivänä kuolemme. Se on käsittämätöntä.

Tutustuttuani hieman stoalaiseen filosofiaan (suosittelen siihen italialaisen Massimo Pigliuccin yleistajuista teosta Stoalaisuuden käsikirja; linkki kustantajan sivulle) olen yrittänyt ajatella enemmän kuolemaa. En tiedä, kannustavatko nykyiset elämäntaito-oppaat siihen, mutta niiden olisi syytä. Kun ajattelee hyvää elämää, on ajateltava kuolemaa. Memento mori muistutti minua erään käymäni italian kurssin luokan nurkassa nököttävä muoviluurankokin – kurssi järjestettiin iltaisin alakoulun biologian luokassa.

Seneca kysyy, miksi jakelemme niin auliisti aikaamme kaikenmaailman kissanristiäisiin ja turhuuteen. Miksi emme pidä kiinni siitä, mitä emme koskaan voi saada takaisin? Töitä ehtii tehdä huomennakin, menetetyt rahatkin voi saada takaisin, uusi alku on mahdollista monessa asiassa. Mutta aikaa meille ei kukaan anna lisää.

”Olen usein ihmeissäni, kun näen ihmisten pyytävän toisilta aikaa, ja ne joilta pyydetään, ovat mitä suostuvaisimpia. Molemmat osapuolet kiinnittävät huomion vain siihen, mihin aikaa pyydetään, eivät aikaan itseensä. Sitä pyydetään niin kuin se ei olisi mitään. Kaikista asioista kallisarvoisimmalla leikitellään.”

Ihmiset eivät anna arvoa ajalle, koska eivät voi hinnoitella, mitata tai nähdä sitä. Eikö tämäkin kuulosta kovin nykyaikaiselta: kaikkea pitää pystyä mittaamaan, taulukoimaan ja laskemaan tulokset ja (mieluiten taloudelliset) hyödyt?

”Ihmiset eivät salli kenenkään ottaa haltuun kiinteistöjään, ja jos tontin rajoista tulee vähäpätöisinkin kiista, he tarttuvat aseisiin ja kiviin. Mutta samalla he antavat toisten kaikessa rauhassa tunkeutua elämäänsä.”

Senecan mukaan emme voi syyttää luontoa siitä, että elinaikamme on niin lyhyt, vaan ongelma piilee meissä itsessämme. Paheet ja himot piirittävät meitä, ja teemme itse elämästämme lyhyen tuhlaten sen välinpitämättömyyteen ja turhanpäiväiseen nautiskeluun, joka tekee meistä kalpeita ja vetämättömiä. Emme ymmärrä ajan kulumista, ja huomaamme sen vasta, kun on jo liian myöhäistä. Kannattaa siis herätä ajoissa ja ottaa aika omiin käsiin, Senecan sanoin ”omistaa itsensä”: ”- – elämä avautuu suurena sille, joka osaa järjestää sen viisaasti.”

”Tee siis laskelmat kuluneesta elämästäsi. Laske, kuinka suuren osan tuosta ajasta on vienyt velkoja, kuinka paljon rakastaja, kuinka paljon isäntä, kuinka paljon klientit, kuinka paljon riitely vaimon kanssa, kuinka paljon orjien kurittaminen, kuinka paljon juoksentelu ympäri kaupunkia hoitaessasi asioitasi?”

Seneca on jatkuvasti asian ytimessä, ihmisluonnon äärellä, kiinni aikansa vitsauksissa, jotka kurittavat ihmistä itseaiheutetusti edelleen.

Hyveellinen paha

Elämän lyhyydestä päättyy painavaan aiheeseen, vastoinkäymisten kohtaamiseen. Kuinka moni onkaan pohtinut, miksi pahoja asioita tapahtuu myös hyville – siis myös minulle. Senecan vastaus on yhtä aikaa ankara ja idealistinen: pahoja asioita tapahtuu kaikkein vahvimmille, sillä nämä jaksavat ne kohdata. Kohtalo kamppailee mieluiten vahvimpia vastustajia vastaan kuin voimakkain gladiaattori ikään.

”Ilman vastustajaa voima heikkenee. Vasta kun hyve näyttää, mitä kaikkea se kestää, näemme kuinka suuri ja vahva se on. Tiedän, että juuri näin pitäisi toimia hyvän ihmisen: hänen ei pidä pelätä kovia ja vaikeita koettelemuksia, ei valittaa kohtaloaan vaan ottaa kaikki myönteisesti ja kääntää kaikki myönteiseksi. Oleellista ei ole, mitä kestät, vaan miten sen kestät.”

Senecan sanoissa kuuluu vaativa stoalainen ajattelu. Hän kuitenkin pehmentää puheitaan pyrkimällä näyttämään, että todellisuudessa pahoilta näyttävät asiat eivät ole pahoja, vaan ne koituvat kohtaajansa parhaaksi. Vastukseton elämä tekee ihmisestä velton ja onnettoman: ”- – jos on aina onnellinen ja elää halki elämän kokematta koskaan mielen kipuja, silloin ei ole tullut tuntemaan kuin puolet elämästään.” Seneca pilkkaa helppoa elämää eläviä:

”Sille, joka on aina suojannut itsensä vedolta ikkunalasein, joka on tottunut lämmittelemään jalkojaan alati vaihdettavassa vesihauteessa, jonka ruokasalin tekee miellyttäväksi lattian alla ja seinissä kiertävä lämpö, hänelle vähäisinkin tuulenvire muodostaa terveysriskin.”

Ei ole mitään syytä ihannoida tai kadehtia helpolta näyttävää elämää. Se, joka ei kohtaa vastoinkäymisiä, ei elä täyttä elämää. Liiallinen menestys on vaarallista. Ja eikö tämä kuulosta aivan silotellun someprofiilin yllläpitämiseltä:

”Niin kauan kuin heillä menee hyvin ja he voivat itse päättää missä valossa elämänsä näyttävät, he esittävät meille kimaltelevaa näytelmäänsä. Mutta kun sattuu jotain järkyttävää, joka riisuu heidät, käy ilmi se syvä ja totaalinen mädännäisyys, joka piilotteli epäaidon loistokkuuden alla.”

Jo Seneca siis kehotti muistamaan, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää ja että kauneimmankin kulissin takana voi olla pelkkää tyhjää. Tärkeää nykypäivän mediakriittisyyttä! Älkäämme ahdistuko täydellisiltä vaikuttavista Instagram-tileistä ja muusta turhanpäiväisestä tärkeilystä.

Senecan teksti on niin timanttista, että minun tekisi mieleni lainata tähän laittomasti koko teos. En voi olla jatkuvasti hämmästymättä hänen osuvia ja yhä ajankohtaisia sanojaan. En ole myöskään hetkeen lukenut mitään, mikä olisi järisyttänyt ajatteluani tällä tavoin. Kirjan lukemisen lisäksi kannattaa myös kuunnella Juhana Torkin haastattelu, jossa hän avaa kirjan teemoja lisää (kuunneltavissa Yle Areenassa toistaiseksi).

PS. Esmeralda, vastauksena kysymykseesi: Tässä voisi olla teos, joka on muuttanut elämäni suuntaa. Niin ainakin toivon, mutta vaikutusten arviointi on vielä hieman liian varhaista.
Kirjaan liittyvä resepti: paahdetut kastanjat

2 kommenttia

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Oi mahtavuutta, mitä briljanttia pohdintaa upeasta ja ajattomasta kirjalöydöstä!

    ”Seneca kysyy, miksi jakelemme niin auliisti aikaamme kaikenmaailman kissanristiäisiin ja turhuuteen. Miksi emme pidä kiinni siitä, mitä emme koskaan voi saada takaisin?”

    Amen ja alea jacta est!

    Oikein säikähdin, kun yhtäkkiä silmiini osui nimeni 😄 kiitos linkityksestä, kieltämättä tämä kävi mielessä, että miksen itse ole löytänyt tällaista teosta, että tämähän voi oikein mullistaa elämän. Ja samana päivänä perustan uuden IG-tilin ottamilleni katukuville 🤣👌 Ihmisellä on monia tapoja tehdä elämästään tikittävä aikapommi (ilman aikaa) . Mutta sinun blogisi lukeminen on aina ajan maksimaalista hyödyntämistä ylevien tarkoitusperien hyväksi.

    • Kirja ja keittiö

      Kiitos jälleen ihanasta kommentista 🙂 Tämä kirja on kyllä oikea löytö, ja onneksi se on nyt siis myös suomennettu.

      Ihan mahtava ilmaisu tuo ”tikittävä aikapommi (ilman aikaa)”, otan sen heti käyttöön! Tuo aikapommi on varmasti jokaiselle tuttu, muodossa tai toisessa…

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *