Kirjat
-
Jukka Pakkanen: Italialaisia – Tuokiokuvia Italiasta
Jukka Pakkasen Italialaisia sisältää kolmisenkymmentä lyhyttä tarinaa Italiasta. Tarinat ovat inspiroituneet italialaisista elokuvista, urheilusta, taiteesta, historiasta, musiikista ja tunnetuista henkilöistä. Ne vangitsevat ohikiitäviä hetkiä kohtaamisista Italian monien kaupunkien kaduilla ja kuppiloissa. Jukka Pakkaselta julkaistiin juuri elokuussa Italiaan sijoittuva uutuusromaani Kadonneet lauseet (linkki kustantajan Aviadorin sivulle), jota käsittelin lyhyesti Syksyn 2025 uutuuskirjat -postauksessa. En itse asiassa ollut ennen näitä Italialaisia lukenut tuotteliaalta Jukka Pakkaselta mitään, vaikka esimerkiksi Helsingin Sanomat nosti muutama vuosi sitten Pakkasen syntymäpäivähaastatteluun Pakkasen Italia-yhteydet ihan otsikkoon asti: ”Kirjailija Jukka Pakkanen hurmaantui varhain italialaisuuteen: ”Kulttuurin syvyys, elämäntunne!”” Kulttuurin syvyyttä ja elämäntunnetta on Italialaisissakin. Syvyyttä jopa siinä määrin, että ensi vilkaisulta Italialaisia saattaa antaa itsestään aivan väärän kuvan. Matkalla faktassa…
-
Saila Susiluoto: Kehrä – Välitilan värttinä
Runoilija Saila Susiluodon Kehrä on paikoin proosarunoa lähestyvä matkakirja matkoista eri ajoissa ja (mielen)tiloissa. Kirjailija on matkustanut Italiaan kirjoittamaan, mutta työn alla olevaa tekstiä akuutimpiakin asioita pulpahtelee mieleen: pohdintoja maailman tilasta, kirjoittamisesta, perhesuhteista, menneestä maailmasta ja menetetyistä läheisistä, matkustamisen ja nykyisen elämäntapamme oikeutuksesta. Tällä teoksella on kiinnostava nimi, monimerkityksinen ja runollinen – sellainen itse teoskin on. Tuntuu, että kehrän pitäisi sytyttää aivoissa useampikin lamppu, mutta käykö niin? Kielitoimiston sanakirja määrittelee kehrän näin: ”1. vars. rukissa lankaa muodostava värttinäosa. 2. tekn. pyörivä kiekko, rulla tms. eril. koneissa. 3. kuv. Auringon, kuun kehrä kiekko. Päivän kultainen kehrä.” Lankoja tämäkin Kehrä kutoo, välillä auringon, välillä kuun valossa. Kehrässä kirjailija – vähemmän ja ehkä erityisesti enemmän Susiluoto itse –…
-
Syksyn 2025 uutuuskirjat: 13 poimintaa
(Kirja)syksy on tuloillaan! Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia siis ovat syksyn 2025 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Tuttuun tapaan jaottelin uutuuskirjat taas kahteen kategoriaan, kauno- ja tietokirjallisuuteen ja tällä kertaa myös sarjakuvaan. Löysin monta uutuutta, jotka menevät omalle lukulistalleni. Syksyn 2025 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Harriet Constable: Viulisti Viulisti (The Instrumentalist) on englantilaisen toimittaja–elokuvantekijän Harriet Constablen esikoisromaani. Se sijoittuu 1700-luvun alun Venetsiaan, jossa orpokodissa asuva, musiikillisesti lahjakas kahdeksanvuotias Anna Maria della Pietà haluaa kehittyä Venetsian parhaaksi viulistiksi. Hän saa opettajakseen maailmankuulun ja arvaamattoman maestron, ja kohta Anna Maria alkaakin vaarallisesti olla opettajaansa taitavampi. Viulisti ilmestyy marraskuussa Leena Ojalatvan kääntämänä. Kuulostaa kiinnostavalta, ja mietin,…
-
Jari Järvelän matkakirjat Mozzarellakuu ja Sisarperhonen
Jari Järvelän matkakirjat ovat ”hyvän mielen matkatarinoita” Järvelän ja hänen perheensä ja ystäviensä matkoilta, joista ilahduttavan moni suuntautuu Italiaan. Huumorin lisäksi tarinoita maustavat paikalliset ruoat ja viinit. Viimeksi esittelemäni matkakirja oli visuaalinen ilotulitus Hetkiä Italiassa – 20 aluetta vuodessa. Nyt onkin hyvä esitellä pari matkakirjaa, joissa ei ole kuvia ensinkään, mutta ne edustavat kirjallista ilotulitusta. Jari Järvelän matkakirjat ovat erinomaisen viihdyttävää luettavaa ja kirjoittamisen tasoltaan rimannostoja kenelle tahansa matkakirjoittajalle. Matkakirjat saavat minut kuitenkin aina myös katsomaan itseäni peilistä: peilissä hellehattu repsottaa vinossa ja iho on punakaksi palanut. Joudun postauksen lopussa pohtimaan myös matkakirjoittamisen(i) eettisyyttä. Löydä lisää matkaluettavaa blogista: Italia-aiheisia matkakirjoja: 20+ nojatuolimatkaa Italiaan ja Italia-matkakirjallisuus. Mozzarellakuu Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita…
-
Joonas Konstig: Rooma – Kaikki tiet vievät
Joonas Konstigin Rooma kertoo kahdesta pariskunnasta, jotka viettävät kauan odotettua unelmalomaa Rooman kesäisillä kukkuloilla. Loma saa kuitenkin uuden käänteen, kun selviää, että eri pariskuntien kaksi osapuolta ovat joskus olleet sängyssä keskenään. Tästä syntyy idea ”tasata tilit”. Unelmien loma kääntyy herkulliseksi ihmissuhdesopaksi. Rooma on tämän kevään uutuuskirjoja, helppolukuinen ja vetävä ihmissuhderomaani. Se lämmitti Suomessa sateisena ja koleana alkukesänä ja koukutti mukaan Rooman liiankin hikiseksi käyvään tunnelmaan. ”Aikuisten loma” Roomassa on selkeä juoni ja hyvä alkuasetelma: noin nelikymppiset Elli ja Matti sekä Saara ja Marius matkustavat viikoksi pariskuntalomalle kauniille maalaishuvilalle jonnekin Rooman tuntumaan. Lapset ovat jääneet kotiin, ja tarve jonkinlaiselle irtiotolle on ilmeinen. Jokaisella on lomalle omat odotuksensa, ja jännitettä tuntuu olevan…
-
Susanna Tamaro: Kulje sydämesi tietä – Kolmen sukupolven naiset
Elämänsä loppupuolella oleva isoäiti kirjoittaa myrskyisissä merkeissä luotaan lähteneelle tyttärentyttärelle kirjeitä, eräänlaista henkistä testamenttia. Tyttärentytär on elänyt lapsuutensa mummonsa luona, sillä äiti on kuollut – traagisesti, kuten vähitellen käy ilmi. Periytyykö äitien taakka aina tyttärille? Kulje sydämesi tietä Tiedän, että jotkut ovat toista mieltä, mutta minusta on aina kiinnostavaa pohtia kirjojen genrejä. Niitä pohditaan myös kustantamoissa: kirjojen huolellisesti valituilla nimillä ja kansilla halutaan houkutella tietynlaisia lukijoita. Jos katson Susanna Tamaron ysärikirjaa tältä kantilta, se menee suoraan viihdelaariin. Kulje sydämesi tietä on suorastaan karsea nimi (myös alkuperäiskielellä), ja piirroskuva kannessa ohjaa ajatukset myös viihteellisempään suuntaan. Ei houkuttele tätä lukijaa. Yritän tässä nyt alustaa sitä asiaa, että en pitänyt tästä italialaisen Susanna…
