Muut pääruoat
-
No onkos tullut kesä: calabrialaisen joulupöydän kukkakaalipihvit
Värikäs, valoisa ja vilkkuva italialainen joulu on monessa mielessä suomalaiseen hämärään ja hartaaseen jouluun hiljenemisen vastakohta. Aihe ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta esimerkin italialaisesta joulusta tarjoilkoot nyt Mezzogiornon eli ”Keskipäivän maan” aurinkoiset kukkakaalipihvit, joita tarjoillaan Calabriassa – kyllä vain – joulupöydässä. Aiemmin olen esitellyt blogissa napolilaisen joulupöydän kukkakaalisalaatin, joten tuo joulun varsinainen sesonkikasvis ei ole ennestäänkään tuntematon. Nyt, kun Etelä-Suomessakin saadaan joulukuussa ihailla oikeaa talven ihmemaata, kukkakaalipihvit ja -salaatit tuntuvat suomalaisen mielestä aivan sopimattomilta. No, laitetaan ohje talteen ensi kesää varten. Silloin muuttuu Suomikin ikuiseksi auringonpaisteeksi ja siispä todelliseksi Keskipäivän maaksi. Etelän joulupöydästä ei sortteja puutu ja uppopaistetut ruoat ovat erottamaton osa joulua niin Apuliassa kuin Calabriassakin eli siinä syvässä…
-
Mihin piparjuurta käytetään? Etelä-Italiassa ainakin munakkaaseen
Piparjuuri on minulle tuntemani vieras. Toki tunnen kasviksen ja sen pippurisen pistävän maun, mutta en oikeastaan osaa sanoa, mihin piparjuurta käytetään tai missä olen sitä edes syönyt. Mieleeni tulee vain sushi ja wasabi – mutta oikeassa wasabitahnassahan ei piparjuurta edes ole (useimmiten syömässäni kauppakeskus-sushissa tosin takuulla kyllä). Piparjuureen piti siis perehtyä paremmin nyt, kun on Suomessa sesonkiaikakin vielä käsillä. Voimakkaan makuinen piparjuuri sopii parhaiten pikantiksi piristeeksi rasvaisiin ja muuten raskaisiin ruokiin, esimerkiksi majoneesien ja kastikkeiden joukkoon. Ruokaohjeita etsiessäni törmäsin sopivasti viimeksi lukemani Tuntemani vieraat -romaanin tapahtumapaikan, Etelä-Italian Basilicatan alueen tyypilliseen ruokaan: piparjuurimunakkaaseen. Rafanata-nimellä tunnettu piparjuurimunakas sisältää munien ja piparjuuren lisäksi myös perunaa ja pecorinoa – hieman raskaahko ruoka siis tässäkin…
-
Oppeja italialaisesta keittiöstä: soffritto
Ylioppilaskoti sai minut pohtimaan omaa opintietäni italialaisessa keittiössä. Ja sehän on pitkä ja päättymätön taival. Ööö siis ne syö pizzaa ja pastaa?! on vaihtunut hieman syvällisempään ymmärrykseen italialaisesta ruokakulttuurista. Ja mikä parasta: syvällisempään makuun! Siinä yhtenä minulle ei-enää-niin-salaisena aseena toimii soffritto. Soffritto on ainesosa ja menetelmä Kun soffrittosta etsii suomeksi tietoa, sitä ei netistä kovinkaan paljon löydy. Pirkka-ruokalehdessä esiteltiin viime syksynä ”pangratto”, jota ripoteltiin ruoan päälle. En ollut koskaan kuullutkaan lehden esittelemästä ”leipämuru” pangrattosta, samantyylisestä pangrattatosta kyllä. Mietin, olisiko ruokatoimittajalla mennyt puurot ja vellit eli pangrattato ja soffritto sekaisin? (Olen huomannut, että ”pangrattoa” on näkynyt Pirkka-lehden jälkeen muuallakin suomenkielisissä ruokaohjeissa. Hesarissa taas viime syksynä ripoteltiin kovin italialaisen oloisen pastan päälle…
-
Linnustajan papupata
Tänään on sunnuntaipöydässä tarjolla linnustajan papupata, joka ei nimestään huolimatta sisällä lintuja eikä sitä linnustajaakaan. Toscanalainen fagioli all’uccelletto tarkoittaa kirjaimellisesti ”papuja pikkulinnun tapaan”, ja eikö ole melko loogista, että kyse ei silloin ole ainakaan linturuoasta? Papupata sisältääkin yksinkertaiseen toscanalaiseen tyyliin papujen lisäksi vain tomaattia ja yrttejä. Toisinaan siihen tosin lisätään myös makkaraa. Kirjoitin viime postauksessani poliittisen kirjallisuuden klassikosta Ruhtinaasta ja Niccolò Machiavellista, joka eli renessanssiajan Firenzessä. Machiavelli oli filosofi, valtiotieteilijä, virkamies ja kirjailija, joka harrasti antiikin kirjallisuutta, kapakoissa ja bordelleissa käymistä – ja linnustamista. Machiavelli on itse myös kirjoittanut linnustajista: hänen mukaansa he, kuten mitä tahansa muutakin ammattia edustavat hyveelliset ihmiset, soveltuvat hyvin armeijaan; Machiavelli arvosteli ankarasti palkkasotureita. Vaikka Machiavelli…
-
Leipää, piirakkaa vai lasagnea? Sardinialainen pane fratau
Jos haluaa kirjoittaa menestyvää blogia, pitäisi aina miettiä postauksille avainsana tai mieluiten -lause. Kun netinkäyttäjä kirjoittaa sen Googleen, hyvin optimoitu postaus ponnahtaa heti etusivulle. Tadaa! Mutta mutta: kun kirjoittaa asioista, joille ei ole suomenkielistä nimeä, näkyvyys on heikkoa. Kuinka moni suomenkielinen etsii Googlesta tietoa esimerkiksi sardin kielisellä hakusanalla ”pane fratau”? (Joka usein kuulemma kirjoitetaan vieläpä väärin ”pane frattau”.) Jos olet löytänyt tälle sivulle todella hakemalla tietoa pane fratausta, onnea, sillä muualla tietoa tuskin on suomeksi tarjolla. Toisaalta haluan samalla myös pahoitella, sillä en minäkään (tai blogin taustalla ahkerasti auttava italialainen puolisoni) ole mikään sardinialaisen ruoan asiantuntija. Pane fratau on nimittäin sardinialainen ruokalaji, vaikeasti kuvailtava leivän, pizzan, piirakan, lasagnen ja vielä…
-
Pääsiäisen suolainen piirakka pasqualina (ei nimi piirakkaa pahenna!)
Torta pasqualina, pasqualina-piirakka eli pääsiäisen suolainen piirakka ei ehkä suomalaisen korvaan kuulosta kovin herkulliselta. Hilpeyttä on joskus herättänyt myös itse pääsiäinen, Pasqua. (Sitten on vielä erikseen napolilainen kahvimerkki Paskà, mutta se ei sinänsä nyt liity tämän päivän teemaan eli pääsiäiseen.) Torta pasqualina on yksi lukuisista genovalaisista suolaisista piirakoista, joita rakastan. La torta pasqualina fra tutte le torte è la regina: pasqualina-piirakka on kaikkien piirakoiden kuningatar. Olen tästä toisaalta vähän eri mieltä, sillä en niin hirveästi välitä kananmunista. Ja ne ovat tässä piirakassa suuressa osassa, pääsiäisen suolainen piirakka kun on kyseessä. Piirakkaa tosin valmistetaan myös pääsiäisen ulkopuolella ilman munia nimellä torta di bietole (tai murteella turta de gee) eli yksinkertaisesti lehtimangoldipiirakka.…
