-
Oppeja etelästä: paprikapannu peperonata
Mitä tulee, kun yhdistää suomalaisen satokauden, sisilialaisen anopin ja calabrialaisen nonnan opit? Makean hapan, öljyisen mehukas ja suussa sopivasti poltteleva paprikapannu peperonata. Meillä roikkuu keittiön seinällä Satokausikalenteri. Tarvitsen kaikenlaisia paperisia asioita elämääni: kalentereita, muistilappuja, ruutuvihkoja, päiväkirjoja, sanomalehtiä, aikakauslehtiä, kirjoja. Paperilla kaikki on parempaa, selkeämpää, kaikki on näkyvillä heti. Inhokkiasiani ruokaa laittaessa on tihrustaa puhelimen ruudulta jotain nettireseptiä, kun puhelin pimenee sekunneissa. Siinä sitten sorkin sitä tahmaisilla käsilläni ja tungen päätäni ruudulle, jotta kasvojentunnistus suo minun palata ohjeen ääreen. (Videoreseptejä en siedä ollenkaan! Miten niiden kanssa oikein on tarkoitus kokata?) Satokausikalenterissa on ruokaohjeitakin, mutta suosikkini siinä on aina esillä olevat sesongin raaka-aineet: juuri nyt parhaimmillaan olevat hedelmät, marjat, vihannekset, juurekset ja…
-
Mira Selander: Vapauden oppitunnit – Uusi elämä etelässä
Keski-ikäinen yksinhuoltaja, lapset lentämässä pesästä. Löytyisikö elämään uusi suunta Sisiliasta? Mira Selanderin romaanissa Vapauden oppitunnit päähenkilö lähtee Palermoon etsimään elämäänsä värejä, rakkautta ja intohimoa. Ristiriitojen kaupungista löytyy myös paljon muuta. MITÄ? Pääosassa Palermo Mitä teille tulee ensimmäisenä mieleen Palermosta? Näin kysyi paikallinen opas, kun olimme porukalla pölähtäneet ensi kertaa Palermon keskustaan työmatkalla. Mafia, kuului monen eurooppalaisen kollegan suusta. Sitten hiljaisuus. Palermosta voisi tulla mieleen paljonkin kaikenlaista, jos paikkaa tuntee. Osan vuodesta Palermossa asuva Eero Hämeenniemi kuvasi kaupunkia Napolista etelään -kirjassaan sanoilla brutta, bella, meravigliosa, orribile: ruma, kaunis, suurenmoinen, kammottava. Mira Selanderin Vapauden oppitunnit -kirjassa päähenkilö lähtee Palermoon etsimään rakkautta – ja rakastuu itse vastakohtaisuuksien kaupunkiin. Palermossa saa olla eksyksissä, keskeneräinen…
-
Italialaiset valkoviinit: Keväiset viinit pohjoisesta etelään
Valoisa vuodenaika houkuttelee kaivamaan taas esiin valkoviinilasit. Kevät on valkoviinien sesonkia, mutta miten valita viini laajasta tarjonnasta? Italia voi tarjota kysymykseen kiinnostavan vastauksen. Italialaiset valkoviinit eivät ehkä ole yhtä tunnettuja kuin maan punaviinit, mutta kevät on täydellinen aika tutustua myös niihin. Osallistuin Sipsiä ja samppanjaa –blogista ja Instagram-tililtä tutun Eveliina Portnoj’n pitämään tastingiin. Eveliina valitsi toiveestani maisteluun neljä hinta–laatu-suhteeltaan hyvää, noin parinkymmenen euron valkoviiniä neljältä eri Italian viinialueelta. Aiemmin olen osallistunut Eveliinan pitämään punaviinitastingiin, josta löytyy juttu blogista: Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle. Tasting oli erinomainen tapa ottaa haltuun myös italialaiset valkoviinit, sillä en itse aiemmin niitä juuri tuntenut. Blogin kirjallisuusteemaan sopivasti maistelimme viinejä yhdessä lukupiirini jäsenten kanssa. Tarjolla…
-
Kun munakoisovuoka muuttui kakuksi
Munakoisokakku? Miten tätäkin ilmestystä nyt nimittäisi? Jonkinlainen munakoisovuoka on kyseessä, vähän kuin klassinen munakoisovuoka parmigiana di melanzane pyöreässä ja ilman uunia valmistuvassa muodossa vain. Reseptin alkuperäinen nimi on zuccotto di melanzane; zuccotto on kupolimainen firenzeläinen jälkiruoka, joka sekin löytyy blogista: Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto. Kakkumainen munakoisovuoka on saanut ehkä muotonsa Firenzestä mutta raaka-aineensa Sisiliasta. Erityisesti Sisiliasta mutta hieman myös Firenzestä kirjoitti Jari Järvelä matkakirjoissaan Mozzarellakuu ja Sisarperhonen. Mozzarellakuussa Järvelä osallistuu kokkauskurssille Palermossa ja saa oppia munakoison lisäksi monen muunkin nykyään Sisilialle tyypillisen ruoka-aineen alkuperästä: ”Arabit olivat tuoneet muassaan Sisiliaan ja koko Italiaan muun muassa appelsiinin, sitruunan, johanneksenleipäpuun, munakoison, kesäkurpitsan, mantelin, pistaasin, jasmiinin sekä lukuisat jäiset herkut jäätelöstä granitaan ja semifreddoon.” Järvelä…
-
Jari Järvelän matkakirjat Mozzarellakuu ja Sisarperhonen
Jari Järvelän matkakirjat ovat ”hyvän mielen matkatarinoita” Järvelän ja hänen perheensä ja ystäviensä matkoilta, joista ilahduttavan moni suuntautuu Italiaan. Huumorin lisäksi tarinoita maustavat paikalliset ruoat ja viinit. Viimeksi esittelemäni matkakirja oli visuaalinen ilotulitus Hetkiä Italiassa – 20 aluetta vuodessa. Nyt onkin hyvä esitellä pari matkakirjaa, joissa ei ole kuvia ensinkään, mutta ne edustavat kirjallista ilotulitusta. Jari Järvelän matkakirjat ovat erinomaisen viihdyttävää luettavaa ja kirjoittamisen tasoltaan rimannostoja kenelle tahansa matkakirjoittajalle. Matkakirjat saavat minut kuitenkin aina myös katsomaan itseäni peilistä: peilissä hellehattu repsottaa vinossa ja iho on punakaksi palanut. Joudun postauksen lopussa pohtimaan myös matkakirjoittamisen(i) eettisyyttä. Löydä lisää matkaluettavaa blogista: Italia-aiheisia matkakirjoja: 20+ nojatuolimatkaa Italiaan ja Italia-matkakirjallisuus. Mozzarellakuu Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita…
-
Makeaa ja vihreää: itse tehty pistaasitahna
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa vulkaaninen maaperä antaa niille oman ainutlaatuisen arominsa. Pistaasitahna on tietysti sitä parempaa, mitä parempia pistaaseja siihen käyttää, mutta jos olisin juuri saanut käsiini arvokkaita Bronten pistaaseja, en ehkä malttaisi käyttää niitä tähän. Tosin Bronten pistaasien kanssa kannattaa olla muutenkin tarkkana: Bronten pistaaseina myydään myös tavaraa, jonka alkuperä on jossakin muualla – kannattaa etsiä suojatulla alkuperänimityksellä…
