-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
-
Viinilukupiirissä: Donna Leonin Hyvän nimissä
Donna Leonin Hyvän nimissä – Komisario Guido Brunettin tutkimuksia vie lukijan jälleen Venetsian sokkeloisille kujille ja kanavien rannoille selvittämään mysteeriä. Tällä kertaa apua tarvitsee Guidon lapsuuden tuttu, joka pelkää tyttärensä puolesta. Tapaus laajenee hyväntekeväisyysjärjestön tutkimiseen ja perhesalaisuuksien paljastumiseen. *Viini ja kirja saatu Astra Wines ja Kirsin Book Club Kas tässäpä ensimmäinen lukemani Guido Brunetti -dekkari! Sarja on kyllä minulle tuttu: olen jo useamman vuoden listannut blogiini Italia-aiheisia uutuuskirjoja, ja melkeinpä aina siellä on uusi osa Leonin jo yli 30-osaiseen sarjaan. Oli siis jo aikakin tutustua komisario Brunettiin tarkemmin. Ja voin sanoa, että pääsinpä lukiessani myös yllättymään! Lisänostatusta lukukokemukselle toi se, että pääsin keskustelemaan kirjasta Kirsin Book Clubin ja Astra Winesin…
-
Vuoristolaisruokaa: juustoinen polenta
Lieden lämpö houkuttelee luokseen loppusyksystä. Totuuden nimissä ehkäpä myös hiilihydraatit ja rasva… Lokakuisena lohturuokana esittelen nyt varsin kaloripitoisen lämmikkeen: juustoinen ja voinen polenta polenta taragna on peräisin pohjoisen Lombardian vuoristoseuduilta. Vuoristoon minut vei – jälleen – Paolo Cognetti ja hänen kirjansa Suden onni. Kirjan päähenkilö Fausto oppii vuoristossa ”poistamaan tuoremakkarasta rasvaa, keskeyttämään pastan kypsymisen kylmällä vedellä ja ohentamaan öljyä rasvakeittimessä”. Ja mikä tärkeintä: ”että polentan hämmentäminen tuntikausia on ajanhukkaa: sen voi vain jättää hautumaan hiljaiselle tulelle, ja se kypsyy itsekseen”. Sitten kannetaan makkaroita ja polentaa pöytään. Juustoinen polenta polenta taragna (4 nälkäiselle henkilölle) Joudun välillä semanttiseen sokkeloon ruoasta kirjoittaessani. Polenta on esimerkki tästä: sana polenta viittaa sekä ruokalajiin että itse…
-
Paolo Cognetti: Suden onni – Vain vuoret pysyvät
Paolo Cognettin Suden onni on vuoripuronkirkasta kerrontaa Italian Alpeilta. Pieneen vuoristokylään sijoittuva kirja on rakkaustarina, jossa rakkauden kohde on kuitenkin enemmän itse vuoristo kuin kukaan sen omalaatuisista asukkaista. Suden onni kysyy myös, mikä onneen riittää ja mistä sen löytää: maailman ääristä ja ääriolosuhteista vai pienistä ja näennäisen vaatimattomista asioista. Paolo Cognetti on tullut tunnetuksi erityisesti vuoristolaiselämää kuvaavista kirjoistaan, joista Kahdeksan vuorta voitti Italiassa arvostetun Premio Strega -palkinnon (kaikki voittajaromaanit löytyvät täältä: Vincitori Strega – Premio Strega). Blogissa olen Kahdeksan vuoren lisäksi kirjoittanut myös Cognettin romaanista Sofia pukeutuu aina mustaan, jossa vuoret olivat vain sivuosassa. Suden onni palaa kuitenkin taas sinne, mistä Cognetti kirjoittaa parhaiten: vuorille. Luin Suden onnen ensin italiaksi,…
-
Tiramisun esiäiti: zuppa inglese
Tekipä kerran mieleni jotain erityisen silkkisen ihanaa jälkiruokaa. Sellaista, johon saisi upottaa lusikan oikein kunnolla ja kaivella pohjia myöten matkaan erilaisia kerroksia: jotain taikinaista, jotain kermaista ja totta kai jotain suklaista. Vähän terää, ei liian makeaa. Häivähdys vaniljaa, mausteita ja… ruusua? Jotain oikein kaunista, värikästä ja houkuttelevaa! Nyt seuraa melkoinen antikliimaksi: tuo haikailemani ihana jälkiruoka on nimeltään englantilainen keitto. Nam? Se kuitenkin on nimeltään zuppa inglese, keski-italialainen triflé-tyyppinen jälkiruoka, joka on tarinan mukaan tiramisun esiäiti. Zuppa inglese syntyi ilmeisesti jo renessanssiajalla, ja vuosisatojen saatossa se on saanut erilaisia tulkintoja ja painotuksia Italian eri alueilla. Pitkän historiansa aikana se on välillä ollut keittomaisempaa, nykyinen versio taas muistuttaa koostumukseltaan tiramisua, joka on…
-
Alessandro Baricco: Silkki – Kaunis kirjallinen kudelma
Alessandro Bariccon Silkki sijoittuu 1860-luvun Ranskaan ja Japaniin. Päähenkilö Hervé Joncour ostaa ja myy työkseen silkkiperhosen toukkia. Työ vie hänet Japaniin, jossa hän ihastuu salaperäiseen naiseen. Vaimo jää odottamaan Ranskaan, kun Joncour palaa naisen perässä Japaniin yhä uudelleen. Matkat muuttavat hänen elämänsä peruuttamattomasti. Joistakin kirjoista on vaikea kirjoittaa ja toisista ei melkeinpä haluaisi kirjoittaa. Eikä toki pakko olisikaan, mutta nyt tuli lukupiirikirjana ihan sattumanvaraisella valinnalla luettua oikea pieni helmi, jota haluaisin suositella muillekin! Kirjan kosketus oli kuitenkin kirjaimellisesti niin silkinkevyt ja -pehmeä, että pelkään kirjainten runnovan sen pilalle. Ehkä saan pienoisromaanista silti aikaan pienoispostauksen. Kirjan nimi paljastaa kauniisti sen olemuksen: silkki on yksinkertaisen ylellistä ja kevyttä mutta samaan aikaan tiheää…