Risotot ja riisi
-
Mansikkarisotto (ja loraus proseccoa)
Mansikoita ja samppanjaa: pientä ylellisyyttä elämään! Mansikat ja kuohuva juoma yhdistetään usein romanttisiin hetkiin ja luksuselämäänkin. Niitä nautiskellaan huvipurrella Caprilla, huvilalla Amalfin rannikolla ja aprikoosinpehmeissä kesäöissä. Mansikoista ja kuohuvasta voi silti laittaa myös ihan tavallista ruokaa – tai siis ihan poikkeuksellisen hyvää ruokaa. Mansikoita ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen laittaa suolaisiin ruokiin, joten kun Signore ehdotti minulle mansikkarisoton tekemistä, olin hieman ihmeissäni. Ei mansikkarisotto eli risotto alle fragole Italiassakaan mitään ihan perusriisiä ole, mutta sopiihan se kesään paljon paremmin kuin esimerkiksi perinteinen herkkutattirisotto, jos ja kun risottoa kuitenkin tekee kesälläkin mieli. (Mansikkarisotto taitaa jakaa mielipiteitä ruokakonservatiivisessa Italiassa, sillä kun kirjoitin Googleen ”risotto alle fragole”, Google tarjosi hakuvaihtoehdoksi myös ”risotto…
-
Surkean sienestäjän herkkutattirisotto
Meillä ihmisillä on kaikenlaisia harhaisia kuvitelmia itsestämme ja (unelma)elämästämme. Aina syksyn tullen kuvittelen kohta samoilevani sienimetsässä keräämässä satoa ihania pastoja, risottoja ja piirakoita varten. Ah, miten omavaraista ja tervehenkistä reippailua! Totuus on kuitenkin se, että näin ei tapahdu. Osittain laiskuudesta, osittain siksi, etten yksinkertaisesti tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Pari vuotta sitten löysimme vahingossa hyvän, pienen sienipaikan, jossa kasvoi lähekkäin sekä kantarelleja että herkkutatteja, mutta seuraavana syksynä työkoneet olivat jyränneet paikan, ja sillä kasvoi vain asfaltti. Menetin taas toivoni ja motivaationi. Sieniretkeni menevät aina metsään, mutta ihan väärällä tavalla. Sienimetsään ajatukseni vei Italiassa ja Suomessa asuva Ella Kanninen, jonka uusimmasta kirjasta kirjoitin viimeksi. Monet asiat toki erottavat Suomea ja Italiaa, mutta…
-
Mitä syödä parsan kanssa? Kokeile sahramirisottoa!
Parsa-aika on koittanut ja mitäs nyt? En ole mikään fanaattinen parsafani, mutta onhan sitä ihan kiva pari kertaa keväässä syödä. Joka kerta tunnun tosin olevan saman ongelman ääressä: mitä syödä parsan kanssa? Käännän tässäkin asiassa katseeni luonnollisesti Italiaan ja viime postauksen hengessä Lombardian maakuntaan. Se tarjoaa meille kultaisen keltaista herkkua, joka muodostaa parsan kanssa paitsi maukkaan myös ihanan keväisen ja hienostuneen kelta-vihreän makuparin. Liikuimme viime viikolla Pietron ja Brunon kanssa Lombardiassa Milanon metropolissa ja yksinäisillä vuorilla jossakin Piemonten ja Aostanlaakson tuntumassa. Kirjasta jäi mieleen se, että miehet joivat hämmästyttävät määrät viiniä siihen nähden, että kiipeilivät sitten ketterästi vuorilla. Ja no, sattuihan niitä onnettomuuksiakin. Ne tosin eivät johtuneet päälle vyöryvästä humalasta…
