|

Surkean sienestäjän herkkutattirisotto

Meillä ihmisillä on kaikenlaisia harhaisia kuvitelmia itsestämme ja (unelma)elämästämme. Aina syksyn tullen kuvittelen kohta samoilevani sienimetsässä keräämässä satoa ihania pastoja, risottoja ja piirakoita varten. Ah, miten omavaraista ja tervehenkistä reippailua!

Totuus on kuitenkin se, että näin ei tapahdu. Osittain laiskuudesta, osittain siksi, etten yksinkertaisesti tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Pari vuotta sitten löysimme vahingossa hyvän, pienen sienipaikan, jossa kasvoi lähekkäin sekä kantarelleja että herkkutatteja, mutta seuraavana syksynä työkoneet olivat jyränneet paikan, ja sillä kasvoi vain asfaltti.

Joskus käy tuuri!

Menetin taas toivoni ja motivaationi. Sieniretkeni menevät aina metsään, mutta ihan väärällä tavalla.

Sienimetsään ajatukseni vei Italiassa ja Suomessa asuva Ella Kanninen, jonka uusimmasta kirjasta kirjoitin viimeksi. Monet asiat toki erottavat Suomea ja Italiaa, mutta monet myös yhdistävät (ja joskus voisi keskittyä enemmän niihin). Yksi aina syksyisin ajankohtainen yhdistävä tekijä löytyy metsästä: herkkutatti. 

Suomesta viedään herkkutatteja erityisesti juuri Italiaan, jossa sitä arvostetaan valtavasti. (Toinen italialaisille tärkeä sieni on tryffeli, josta olen kirjoittanut täällä.) Italiaksi herkkutatilla on hassu nimi fungo porcino: fungo tarkoittaa ’sientä’ ja porcino viittaa ’pikku possuun’. Fungoja voi käyttää paitsi tuoreena, myös kuivattuina viipaleina, jotka tietysti myös säilyvät paremmin.

Herkkutattirisotto pannulla
Tässä herkkutattirisotossa sienet soseutetaan, joten se sopii myös niille sienikriittisille, jotka eivät pidä sienten suutuntumasta.

Kuivatut herkkutatit ovatkin surkean sienestäjän pelastus! Niistä valmistettu herkkutattirisotto maistuu ihan oikealta metsältä. Kuivatun sienen maku on syvä, todella voimakas ja umaminen.

Kannattaa siis ihan häpeilemättä suunnata ruokakauppaan sienestämään ja kokeilla seuraavaa reseptiä.

Herkkutattirisotto risotto ai funghi porcini kuivatuista sienistä (4 hengelle)

  • n. 1,5 l kasvislientä (ohje täällä)
  • 25 g kuivattuja herkkutatteja (esim. Pirkka)
  • n. 2,5 dl vettä + vettä sienten liottamiseen
  • hippunen suolaa
  • 1 sipuli
  • eksta-neitsytoliiviöljyä 
  • 360 g risottoriisiä (carnaroli)
  • iso lasillinen valkoviiniä (syksyinen punaviinikin käy!)
  • iso nokare voita 
  • parmesaania raastettuna
  1. Ennen risoton valmistusta laita kuivatut herkkutatit likoamaan veteen ainakin puoleksi tunniksi. Veden määrällä ei tässä kohdassa sinänsä ole väliä. Kaada lopuksi vesi pois, tai jos haluat, kippaa se mukaan kasvisliemeen.
  2. Laita liotetut sienet ja 2,5 dl vettä kattilaan. Kuumenna, kunnes vesi kiehuu ja sammuta levy sitten heti. Lisää hippunen suolaa.
  3. Soseuta sienet keitinveteen sileäksi soseeksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä.
  4. Pidä koko risoton valmistamisen ajan kasvisliemi hellalla kuumana ja toimi seuraavasti:
  5. Hienonna sipuli aivan pieneksi ja kuullota sitä isolla, korkeareunaisella pannulla öljyssä, kunnes se pehmenee. Lisää sitten risottoriisi ja kuullota pari minuuttia. 
  6. Kaada riisin joukkoon reilu lasillinen valkoviiniä ja anna imeytyä. Lisää sitten sienisose ja imeytä.
  7. Kaada riisin joukkoon kauhallinen kasvislientä ja sekoita koko ajan. Kun liemi on lähes imeytynyt, lisää seuraava kauhallinen ja jatka sekoittamista. Jatka näin, kunnes riisi alkaa olla kypsää. Tähän menee noin 20 minuuttia. (Lientä jää risoton valmistuksesta vähän ylikin, mutta on parempi aina varautua reilummalla määrällä lientä.)
  8. Sammuta levy.
  9. Anna risoton levätä kannen tai keittiöpyyhkeen alla minuutti tai pari.
  10. Lisää viimeiseksi risottoon voi ja sekoita.
  11. Tarjoile herkkutattirisotto parmesaaniraasteen kera. Halutessasi voit myös sekoittaa parmesaanin (1–2 rkl riittää) risoton joukkoon pannulla. (Tai sekä että!)
Reseptiin liittyvä kirja: Ella Kanninen – Minun Italiani: Pieniä tarinoita amoresta zuccheroon

Discover more from Kirja & keittiö

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Tutustu myös:

  • |

    Pantellerian perunasalaatti

    Rakastan kapriksia. Tätä en olisi aikanaan kuvitellut koskaan sanovani, mutta totta se on. Rakastan kapriksia pizzassa ja pastassa, ja perunasalaatti ei ole nykyään mitään ilman niitä. Italialainen keittiö on saanut minut arvostamaan tuota pientä, kurttuista, vaatimatonta helmeä. Viimeksi kirjoitin kaikesta, mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Tai no, mitä Saku Tuominen on oppinut – mutta olen…

  • |

    Joulurulla Triestestä

    Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.)   Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa…

  • |

    Uunissa paahdetut tomaatit roomalaisittain

    Tomaatteihin toimii takuuvarmasti yksi temppu: kun ne laittaa uuniin, mauttomastakin tulee maukkaampi. Kun uunissa paahdetut tomaatit vielä maustaa runsaalla oliiviöljyllä, yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ei voi kuin onnistua. Uuni hoitaa kaiken työn, ja lopputulos on aurinkokuivatun tomaatin kaltainen umamipommi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat kuitenkin aurinkokuivattuja tomaatteja mehevämpiä ja – no, tomaattisempia. Tomaatit tulivat mieleeni viimeksi…

  • |

    Syksyinen lohtupasta pizzoccheri

    Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää…

  • |

    Taivaallinen tryffelipasta

    Tryffeli – sieni vai suklaata? Minulle ei vielä muutama vuosi sitten ollut täysin selvää, mikä tai mitä tryffeli on. Tryffeli yhdistyi mielessäni joulukonvehtirasiaan eikä tryffelipasta tai muu suolainen ruoka olisi tullut mieleenikään. Sittemmin olen oppinut, että tryffelit ovat maan alla kasvavia sieniä, ja toden totta, tietyt suklaakonvehdit muistuttavat ulkomuodoltaan tryffelisieniä. Tryffelisienen voimakas maku on kaukana…

  • |

    Makeankirpeä granita kesäjanoon

    Sitruunainen granita on kesäinen Sisilia lasissa. Jäiseen juomaan tarvitaan vain kolme ainesosaa: sitruunaa, sokeria ja vettä. Sisiliassa granita nautitaan mielellään hauskanmuotoisen briossin kanssa – aamupalaksi. Se syödään yleensä lusikalla, joten oikeastaan kyseessä ei ole juoma mutta tyypillisenä aamupalaelementtinä ei siitä oikein voi puhua jälkiruokanakaan. Ollaan siis jälleen eksistentiaalisten kysymysten äärellä.   Granita voidaan valmistaa myös…

4 Kommenttia

  1. Tänä kesänä suomalaistunut italialainen herkkutattispesialisti Dalla Valle on iloinnut valtavan hyvästä sienivuodesta. Sateita on riittänyt, siis siellä päin Suomea ja ilmeisesti koko Keski-Suomenkin alueella. Varsinais-Suomessa kesä on ollut syyskuun puolelle asti kuiva. Yleisestikin tämä rannikkoseutu on Suomessa kuivaa aluetta, mutta tänä kesänä erityisen kuivaa. Kanttarelleja alkoi ilmaantua hyvin myöhään. Suppilovahveroissa on vielä toivoa. Teimme Espoossa hyviä sieniretkiä Gumbölen takana, mutta täällä Turun seudulla on ollut hankala löytää uusia vastaavia.

    1. Kiitos jälleen kommentista ja kiitos myös Gumböle-vinkistä! Kukaan ei koskaan (ymmärrettävästi) jaa tietoa hyvistä sienipaikoista, joten siksikin sieneen lähteminen tuntuu hankalalta. Dalla Vallen toiminta on minullekin nykyisin tuttua, mutta aikanaan minut kyllä yllätti tämä Suomen herkkutattivienti.

  2. Katsoin juuri kaupassa tuota Pirkka-herkkutattia ja mietin, täytyykö luovuttaa suosiolla. Tattionneni on ollut tänä vuonna surkea. Löysin kyllä kymmenen herkkutattia, mutta ne olivat kaikki madonsyömiä. Kuivatut tatit ivat kuitenkin pelastus! Ja onneksi muitakin sieniä löytyy, mutta italialaiseen tapaan ei taida itselleni olla tatin voittanutta. Aina yhtä vaikea valita, tekeekö risottoa vai herkkutattipizzaa, jos löytyy vain vähän tatteja. Mutta tällä rohkaisulla ostan seuraavaksi Pirkan ja teen tämän risoton 😀 Grazie!

    1. Hyvä, anna vaan Pirkka-sienille mahdollisuus! Ja pitää kai matojenkin saada herkutella…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *