Haussa toimiva ja helppo kesäjälkiruoka? Nyt voisin sanoa, että tässä minulla on sellainen, oikein kesän luottoreseptini. Mutta en sano, sillä en oikeasti kovinkaan usein – juuri koskaan? – valmista jälkiruokaa. Valmistaako joku? Mielelläni kyllä syön aterian päätteeksi jotakin makeaa, itse asiassa rakastan jälkiruokia, mutta arjessa virkaa toimittaa hyvin jokin hedelmä. Tai jos joskus on leivottu…
Mieleeni painunut ravintolakokemus Torinosta: Oli aika valita jälkiruoka ravintolan listalta. Niin paikallisia kuin italialaiset ravintolat yleensä ovatkin, jälkiruokalistalta löytyy harmillisen usein aina vain samat tiramisut ja gelatot. Tällä kertaa pääsin kuitenkin yllättymään, kun oudon niminen bonèt kiinnitti huomioni. Nimi kuulosti ranskalaiselta, ja mutisin epävarmasti tilaukseni tarjoilijalle, joka sitten toisti sen minulle: bunet. Hups. Tietämykseni ohella…
Esittelin viime postauksessa rakkausromaaneja, jotka ovat genrenä omaan makuuni usein liian imeliä. Niinpä tämän kerran reseptikin on äklömakea: itse tehty pistaasitahna saa tahmaista makeutta ja rakennetta valkosuklaasta. Taatut sokeriöverit! Mutta toisin kuin rakkaushöttö, tämä huttu maistui minullekin. Pistaasi on Sisilian ylpeys, ja parhaat – sisilialaisten mielestä toki maailman parhaat – pistaasit tulevat Sisilian Brontesta, jossa…
Italialainen keittiö aina välillä yllättää. Se on jo tullut selväksi, että se on niin paljon muutakin kuin pastaa ja pizzaa, mutta välillä sitä silti ihan hämmentyy. Tällä kertaa joudunkin alustamaan päivän reseptiä eli sunnuntain sundaeta selittelyillä: on syynsä sille, miksi esittelen amerikkalaishenkisen jäätelöannoksen italialaista ruokaa käsittelevässä blogissa, ja miksi Italiassa sundae on oikeastaan yksi sekasotku….
Tekipä kerran mieleni jotain erityisen silkkisen ihanaa jälkiruokaa. Sellaista, johon saisi upottaa lusikan oikein kunnolla ja kaivella pohjia myöten matkaan erilaisia kerroksia: jotain taikinaista, jotain kermaista ja totta kai jotain suklaista. Vähän terää, ei liian makeaa. Häivähdys vaniljaa, mausteita ja… ruusua? Jotain oikein kaunista, värikästä ja houkuttelevaa! Nyt seuraa melkoinen antikliimaksi: tuo haikailemani ihana jälkiruoka…
Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta. Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti…