Romaanit
-
Joel Haahtela: Talvikappeli – Taivas, maa ja ihminen
Pohjois-Italian talvi 1348: Ympärillä riehuu rutto, mutta työhön on käytävä. Freskomaalari alkaa hahmotella kappelin seinille Kristuksen viimeisiä päiviä. Tarkkanäköinen katsoja saattaa kuitenkin löytää freskojen kuvista jotain muutakin. Joel Haahtelan Talvikappeli on pieni romaani suurista synneistä ja ihmisenkokoisesta sovituksesta. MITÄ? Meidän syntimme anteeksi Talvikappeli sijoittuu Italiaan ja freskojen ääreen, kuten myös pari vuotta sitten ilmestynyt Haahtelan Marijan rakkaus. Nyt ollaan vuoden 1348 Pohjois-Italiassa, Mantovan talvessa, jossa musta surma kylvää kuolemaa. Freskomaalari ryhtyy työhön: hän on saanut toimeksiannon ruhtinaalta, joka on rakennuttanut uuden kappelin saadakseen syntinsä anteeksi. Freskojen aiheeksi ruhtinas toivoo Kristuksen viimeisiä päiviä, kärsimystä ja ylösnousemusta. Syntiensä laadusta hän ei kerro. Menneistä synneistä ei kerro ruhtinatarkaan, joka alkaa mykkänä vierailla kappelin…
-
10 vinkkiä matkailijalle: trendikäs kirjallisuusmatkailu Italiassa
Tiesitkö, että kirjallisuusmatkailu on vuoden 2026 kuumimpia matkailutrendejä (lähde esim. Euronews)? En tiennyt minäkään, mutta ilahduin uutisesta: olen jo vuosia ollut tietämättäni tämän uuden trendiaallon harjalla – blogini täyttää tänään seitsemän vuotta. Kirjallisuusmatkailu on matkailua, jossa matkakohde valitaan jonkin teoksen tai kirjailijan mukaan. Kohteena voi siis olla kirjan tapahtumapaikka tai vaikka kirjailijan kotikaupunki. Kirjallisuusmatkailu laajenee kulttuurimatkailuksi, kun mukaan lasketaan myös esimerkiksi kirjoista tehtyjen sarjojen ja elokuvien kuvauspaikoille matkustaminen. Pahimmillaan kulttuuri- ja kirjallisuusmatkailu voi olla ikävää tirkistelyä kirjailijan kotitalon edustalla tai hallitsematon turistivyöry aiemmin tuntemattoman kylän kaduilla. Haluaisin kuitenkin kääntää asetelman myös toisinpäin: voisiko jo pelkkä kirjan lukeminen riittää matkaksi? Matkustaa voi nimittäin myös mielessään kotisohvalla, parhaimmillaan lukueväänä kirjan maailmaan sopivaa…
-
Silvia Avallone: Musta sydän – Pimeydestä valoon
Kaksi tragediaa, kaksi pakomatkaa, kaksi mustaa sydäntä ja iso kasa salaisuuksia. Silvia Avallonen Musta sydän vie hyvyyden ja pahuuden, ihmisyyden, äärelle. Toinen päähenkilöistä on pahan tekijä, toinen pahan kärsijä. Yhdessä he etsivät tietä sovitukseen. Silvia Avallonen Musta sydän on tämän kevään uutuuskirja ja minulle kevään uutuuskirjoista myös kaikkein odotetuin. Pidin todella paljon Avallonelta aiemmin suomennetusta romaanista Teräs, joten odotukset olivat nytkin korkealla. Musta sydän on teos, josta on vaikea kirjoittaa paljastamatta sen juonesta liikaa. Romaanin alkuasetelma kerrotaan takakannessa: menneisyyttään pakeneva Emilia päätyy asumaan eristäytyneeseen vuoristokylään, jossa hän päätyy erakkomaisen Brunon naapuriksi. Emiliasta tulee kylän kolmas asukas, muut ovat lähteneet paremman elämän perässä muualle. Emilialle ja Brunolle hylätty kylä edustaa parempaa…
-
Joel Haahtela: Marijan rakkaus – Ajan ja kuvien takana
Mies ja nainen, ikuinen Rooman kaupunki, elämän mahdollisuudet ja mahdottomuus. Kirjalta puuttuu aloituslause, taideteokselta tekijä, kauan sitten alkanut rakkaustarina jäi kesken. Joel Haahtelan pienoisromaanissa Marijan rakkaus pohditaan olevan katoavaisuutta. MITÄ? Taidetta ja tuskailua Roomassa Mies ja nainen tapaavat Italiassa Triesten juna-asemalla. Molemmat ovat nousemassa Rooman-yöjunaan. Sattuma on melkoinen: he tapasivat viimeksi 25 vuotta sitten Prahassa Kafkan kotimuseossa kirjoituskoneen ääressä ja rakastuivat. Huuma päättyi kuitenkin lyhyeen, kun nainen häipyi sanaa sanomatta yhteisestä hotellihuoneesta eikä koskaan palannut. Nainen on Marija, Sarajevossa kasvanut taidehistorioitsija, mies Helsingissä asuva kirjailija. Kirjailija on teoksen minäkertoja. Alkaa yhteinen matka Roomaan ja myöhemmin Toscanaan. Kertoja hakee Roomasta inspiraatiota tuskaisesti etenevälle kirjaprojektilleen, Marija on salaperäisen työtehtävän perässä. Marija puhuu…
-
Harriet Constable: Viulisti – Väsynyt biofiktiivinen vingutus
Viulisti vie lukijan 1700-luvun Venetsiaan ja Vivaldin viuluoppiin. Orpokodin kasvatti Anna Maria häikäisee soitollaan koko kaupungin ja on pian arvaamatonta maestroaankin taitavampi. Tositapahtumiin perustuva romaani nostaa esiin yhden historian unohdetuista naisista. MITÄ? Venetsia, naiset ja musiikki Viulisti vie kiehtovaan ympäristöön, 1700-luvun Venetsian musiikkimaailmaan. Sitä hallitsivat Antonio Vivaldi (1678–1741) – ja eräs orpotyttö. Kirja on saanut inspiraationsa tositapahtumista. Venetsialainen orpokoti Ospedale della Pietà saa huhtikuisena aamuna vuonna 1696 uuden asukkaan: sen seinässä olevaan aukkoon jätetään tyttövauva, joka saa nimekseen Anna Maria. Vauvan vastaanottavat nunnat näkevät vauvan katseessa päättäväisyyttä, tästä tulisi vielä jotakin suurta. Anna Mariasta tuleekin yksi aikansa taitavimmista viulisteista. Hän harjoittelee yhdessä orpokodin muiden tyttöjen kanssa arvostetussa figlie di coro…
-
Italo Svevo: Lyhyt sentimentaalinen matka
Perhe-elämän velvollisuudet jäävät taakse, kun ikääntynyt herra Aghios hyppää junan kyytiin Milanon asemalla. Määräänpää on Trieste ja tavoitteena maistaa vapauden huumaa. Italo Svevon pienoisromaanissa Lyhyt sentimentaalinen matka irtiotto jää kuitenkin monella tavoin kesken. MITÄ? Perhettä pakoon Huvittavaa, että minulle tuli tästä lähes satavuotiaan kirjan alkuasetelmasta mieleen hieman tuoreempi teos, Miranda Julyn Nelinkontin. Molemmissa teoksissa päähenkilö lähtee perhe-elämää pakoon – toinen autolla, toinen junalla. Kumpikaan ei kovin pitkälle pääse. Mikä onkin se juttu. Lyhyessä sentimentaalisessa matkassa hieman jo ikääntynyt herra Aghios matkustaa junalla Milanosta Triesteen. Muu perhe jää vielä hetkeksi Milanoon, kun taas herra Aghios ”janosi elämää ja matkusti siksi yksin”. Junassa on kuitenkin myös muita matkustajia, ja herra Aghios on…
