Italialaiset valkoviinit: Keväiset viinit pohjoisesta etelään

Valoisa vuodenaika houkuttelee kaivamaan taas esiin valkoviinilasit. Kevät on valkoviinien sesonkia, mutta miten valita viini laajasta tarjonnasta? Italia voi tarjota kysymykseen kiinnostavan vastauksen. Italialaiset valkoviinit eivät ehkä ole yhtä tunnettuja kuin maan punaviinit, mutta kevät on täydellinen aika tutustua myös niihin.

Osallistuin Sipsiä ja samppanjaa –blogista ja Instagram-tililtä tutun Eveliina Portnoj’n pitämään tastingiin. Eveliina valitsi toiveestani maisteluun neljä hinta–laatu-suhteeltaan hyvää, noin parinkymmenen euron valkoviiniä neljältä eri Italian viinialueelta. Aiemmin olen osallistunut Eveliinan pitämään punaviinitastingiin, josta löytyy juttu blogista: Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle.

Tasting oli erinomainen tapa ottaa haltuun myös italialaiset valkoviinit, sillä en itse aiemmin niitä juuri tuntenut. Blogin kirjallisuusteemaan sopivasti maistelimme viinejä yhdessä lukupiirini jäsenten kanssa. Tarjolla oli viinien lisäksi antipastoja, joista löytyi kiinnostavia makupareja viinien kanssa. (Ja minkäkö kirjan olimme lukupiiriläisten kesken lukeneet? Se oli Anna Kontulat Pikkuporvarit.)

Nyt siis keväiselle viinimatkalle Venetosta Piemonten ja Marchen kautta Sisiliaan eli italialaiset valkoviinit pohjoisesta etelään!

Venetolaiset valkoviinit

Veneton punaviinit ovat Alkon myydyimpiä, mutta alueella tuotetaan myös valkoviinejä. Venetolaisista valkoviineistä maistelimme alueen tunnetuinta valkoista edustajaa eli soavea, joka on mielenkiintoinen vaihtoehto Veneton Pinot Grigiolle.

Viiniksi valikoitui Pieropan Soave Classico 2024, joka on 100 % Garganega-rypäleestä valmistettua ja peräisin arvostetulta Soave Classico -alueelta. Garganega on soave-valkoviinien tärkein rypäle ja usein viinit tehdään kokonaan Garganegasta, mutta mukana voi olla myös Trebbiano di Soave -rypälettä.

Soave on monelle suomalaiselle tuttu valkoviini, jota on näkynyt Alkon hyllyillä jo vuosikymmeniä. Sillä oli aiemmin halvan käyttöviinin maine, ja jotkut puhuvat edelleen ”retroviinistä”. Nykyään soave on kuitenkin saanut uutta nostetta ja kokenut arvonnousun, kun monet tuottajat ovat alkaneet panostaa määrän sijaan enemmän sen laatuun. Maistelemamme viinin tuottaja Pieropan on esimerkki pioneerista, joka on halunnut tehdä soavesta maailmankuulun.

Miltä soave sitten maistui? Ensin nuuhkaisimme lasia: tuoksu tuntui yllättävän terävältä. Maussa aistimme hedelmäisyyttä, Eveliina löysi siitä esimerkiksi limeä. Viini oli selvästi hapokasta ja kaipaa rinnalleen rasvaista ja suolaista syötävää.

Puhuimme tastingissa makujen erottelusta, jossa on yksilöllisiä eroja: kaikki eivät pysty erottelemaan makuja yhtä hienojakoisesti. Ja vaikka maun löytäisi, sille pitää vielä löytää nimi! Sitruuna maistuu sitruunalta ja persikka persikalta, miten niitä muuten kuvailisi? Vivahteiden kuvailu on yllättävän vaikeaa.

Ruokasuosituksena viinille ovat esimerkiksi risotot, kermaiset pastat ja merenelävät. Totesimme yhdessä, että tuorehernerisotto tämän soaven kanssa kuulostaa aivan ihanalta, keväiseltä yhdistelmältä.

Piemontelaiset valkoviinit

Kuten Veneto, myös Piemonte on tunnetumpi puna- kuin valkoviineistään. Tunnetuimpia piemontelaisia valkoviinejä ovat Gavi, Arneis ja makeampi Moscato d’Asti. Näistä maisteluun valikoitui meillä 100 % Arneis, Damilano Arneis 2021 Langhen ikonisilta viinikukkuloilta.

Piemonten kuuluisa Langhen alue koostuu Roerosta, Barolosta ja Barbarescosta; usein Arneis on Roeron alueelta. Eveliina suositteli alueelta myös Vietti-nimisen tuottajan Arneista.

Maistelimme viinin mausta luumua ja viikunaa, tuoksussa myös siementä. (En itse näitä erottanut, mutta kun joku asiasta mainitsi… Kyllä!) Kypsyys oli pehmentänyt makuja, ja teräskypsytyksestä huolimatta maussa oli myös tammisia vivahteita. Maku tuntui soavea tasapainoisemmalta. Maistelemistamme antipastoista oliivit ja burrata korostivat viinin hedelmäisyyttä.

Paras paritus viinille ovat silti aina oman alueen ruoat, esimerkiksi Piemontesta inspiroitunut tattirisotto voisi olla viinille nappivalinta, tai keväisempi salviapasta.

Marchelaiset valkoviinit

Marche on ehkä hieman vähemmän tunnettu viinialue Italiassa. Marchen tunnetuin valkoviinirypäle on Verdicchio, josta tehdään alueen arvostetuimmat valkoviinit. Me maistelimme Verdicchio dei Castelli di Jesin alueelta Umani Ronchi Casal di Serra 2023 -viiniä, joka on tehty 100 % Verdicchiosta. Verdicchion lisäksi Marchessa tehdään valkoviiniä myös esimerkiksi Pecorinosta, Passerinasta ja Bianchellosta.

Tässä viinissä huomion kiinnitti heti sen edellisiä viinejä kultaisempi väri – siitä huolimatta, että Verdicchio viittaa verdeen eli vihreään. Myös maku erosi selvästi edellisistä ja aiheutti minulle pulmia: niin kauan kuin olen juonut valkoviinejä, olen aina toisinaan törmännyt maissin vivahteisiin viinin maussa. Muistan, että opiskeluvuosina käytimme kaveriporukassa jopa sanaa ”maissiviini”. Maku ei kuitenkaan rajoitu vain halpisviineihin, kuten joskus kuvittelin. Joku tuossa vivahteessa tökkää makunystyröihini, oli viini sitten arvostettu tai ei.

Viinin tuoksu oli hyvin hedelmäinen, mutta maissin maku oli minusta häiritsevä. Tätäkin on kiinnostava tarkastella: vastaavatko tuoksu ja maku toisiaan? Muut eivät maissia maistaneet, vaan puhuivat esimerkiksi mantelista ja suolaheinästä. Viinistä ei tullut suosikkiani, ja kun maistoin sitä pari tuntia pullon avaamisen jälkeen, maissi oli edelleen tallella – viini elää, joten ei kannata maistella pelkästään juuri avattuja pulloja.

Verdicchio-rypäle on klassikkovalinta keväisen parsarisoton pariksi. Sitä voisin kokeilla ja jatkaa maisteluitani jatkossa entistä tietoisempana: missä viineissä tunnen ”maissin” maun ja mikä seikka näitä viinejä yhdistää?

Sisilialaiset valkoviinit

Pohjois- ja Keski-Italian lajikeviinien jälkeen viimeinen maistamamme viini oli tastingin ainoa sekoiteviini, eteläisen Sisilian Planeta La Segreta Bianco 2024, jossa on 40 % Grecanicoa, 20 % Chardonnayta, 20 % Grilloa ja 20 % muita rypäleitä. Lajike- ja sekoiteviinejä on kiinnostava maistella ja miettiä, kummat yleensä miellyttävät itseä enemmän.

Ikoninen klassikkotuottaja Planeta on kertonut tavoitteekseen pullottaa viineihinsä Sisilian sielun. Tämän viinin tuoksussa ja maussa oli sekoitus Sisilian kypsiä hedelmiä ja auringon lämpöä. Kuin lasillinen aurinkoa, totesimme. Tuottaja on tainnut onnistua tavoitteessaan.

Viini maistui erityisen hyvältä aurinkokuivattujen tomaattien kanssa ja on ylipäänsä hyvä valinta antipastojen seuraksi. Tuottaja itse suosittelee viiniä aperitiiviksi työpäivän jälkeen.

Italialaiset valkoviinit ja viinitasting

Tasting on erinomainen tapa tutustua viineihin. Voin lämpimästi suositella ammattilaisen pitämää viininmaistelua! Viineistä saa opastettuna ja porukalla maistettuna paljon irti. Eveliina piti meille aiemmin myös punaviinitastingin, ja jos haluat lukea lisää tastingin järjestämisestä – viinivalinnat, budjetti, tarvikkeet ja tarjoilut – kannattaa lukea blogin Pieni viiniopas aloittelijalle -juttu.

Nyt kun järjestin tastingin toista kertaa, stressasin vähemmän purskutteluista, sylkemisistä ja muista muodollisuuksista, joita mietin ensimmäisellä kerralla. Eveliinan sanoin: pönötys pois! Rentoon viininjuontiin ja oman viinisuhteen kehittämiseen suosittelen luettavaksi myös Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä -teosta.

Budjettivinkkinä mainitsen myös, että valkoviinitastingissa meillä oli maistelussa useampi puolikas pullo, mikä on pienemmällä porukalla hyvä tapa pitää kulut kurissa ja saada silti laadukasta maisteltavaa.

Tastingiin kannattaa valita selvä teema. Italialaiset valkoviinit eri alueilta oli selkeä rajaus, mutta toki erilaisia viinejä voisi maistella myös vain yhdeltä alueelta tai valita vaikka yhden rypäleen ja eri viinit. Kiinnostavia Italian valkoviinialueita Veneton, Piemonten, Marchen ja Sisilian lisäksi voisivat olla esimerkiksi Alto-Adige, Sardinia ja Toscana. Italialaisten viinien rinnalle voi valita tietenkin myös muunmaalaisia viinejä.

Loppuun vielä vastuuvapauslauseke viiniamatööriltä: Olin tätä juttua kirjoittaessani tulla hulluksi viinien oikeinkirjoitussääntöjen kanssa! Kielitoimiston ohjeiden mukaan ”alueen ja rypälelajikkeen nimeen perustuvassa viinin nimityksessä on pieni alkukirjain”, mutta ”kun kyse on rypälelajikkeista ja tuotantoalueista, alkukirjain on iso”. Sitten kun vielä tietäisi, mihin kunkin viinin nimi perustuu!