-
Uunissa paahdetut tomaatit roomalaisittain
Tomaatteihin toimii takuuvarmasti yksi temppu: kun ne laittaa uuniin, mauttomastakin tulee maukkaampi. Kun uunissa paahdetut tomaatit vielä maustaa runsaalla oliiviöljyllä, yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ei voi kuin onnistua. Uuni hoitaa kaiken työn, ja lopputulos on aurinkokuivatun tomaatin kaltainen umamipommi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat kuitenkin aurinkokuivattuja tomaatteja mehevämpiä ja – no, tomaattisempia. Tomaatit tulivat mieleeni viimeksi lukemastani Vincenzo Latronicon Täydellistä-romaanista. Latronico on syntyjään Roomasta, kuten nämä pomodori a mezzo -nimellä kulkevat tomaatitkin. Johonkin tämäntapaiseen herkkuun kirjan päähenkilöt Anna ja Tom voisivat myös törmätä berliiniläisillä brunsseillaan hummusvatien ja hapanjuurileipien kyljessä. Italiassa tomaatteja tosin ei tarjottaisi brunssilla, sillä konsepti ei kuulu maan ruokakulttuuriin, vaikka Suomessa ”italialaista brunssia” jossakin tarjoillaankin. Ja muuttuvathan asiat Italiassakin:…
-
Täytetyt kasvikset alla genovese
Tässä reseptissä liikutaan sadonkorjuuajan ja ensi viikolla vietettävän hävikkiviikon välissä. Genovalaisittain täytetyt kasvikset – sipuli, kesäkurpitsa, paprika, munakoiso, miksei tomaattikin – ovat oiva loppusijoituskohde kuivahtamaan päässeelle leivälle. Lisäksi tarvitaan juustoa, kananmunaa ja hieman mausteita. Tuore meirami, italiaksi maggiorana, on tärkeä! Se on genovalaisen keittiön käytetyimpiä yrttejä. Täytetyt kasvikset ovat tyypillistä Italian Rivieran alueen ruokaa: samanlaisia mutta usein lihatäytteisiä olen nähnyt tarjoiltavan myös Ranskan Rivieralla. Italian puolella Liguriassa paikallisia liharuokia ei ole paljonkaan, mutta lihan sijaan cucina poveran eli köyhän keittiön kuivahtanut leipä on yllättävän täyttävä sisus kasviksille. Rivieran rannikolla on myös muita, valtion rajat ylittäviä ruokalajeja: ranskalainen kikhernejauhosta valmistettava socca muistuttaa Italian farinataa, ja Italian pissalandrea on läheistä sukua ranskalaiselle…
-
Kun munakoisovuoka muuttui kakuksi
Munakoisokakku? Miten tätäkin ilmestystä nyt nimittäisi? Jonkinlainen munakoisovuoka on kyseessä, vähän kuin klassinen munakoisovuoka parmigiana di melanzane pyöreässä ja ilman uunia valmistuvassa muodossa vain. Reseptin alkuperäinen nimi on zuccotto di melanzane; zuccotto on kupolimainen firenzeläinen jälkiruoka, joka sekin löytyy blogista: Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto. Kakkumainen munakoisovuoka on saanut ehkä muotonsa Firenzestä mutta raaka-aineensa Sisiliasta. Erityisesti Sisiliasta mutta hieman myös Firenzestä kirjoitti Jari Järvelä matkakirjoissaan Mozzarellakuu ja Sisarperhonen. Mozzarellakuussa Järvelä osallistuu kokkauskurssille Palermossa ja saa oppia munakoison lisäksi monen muunkin nykyään Sisilialle tyypillisen ruoka-aineen alkuperästä: ”Arabit olivat tuoneet muassaan Sisiliaan ja koko Italiaan muun muassa appelsiinin, sitruunan, johanneksenleipäpuun, munakoison, kesäkurpitsan, mantelin, pistaasin, jasmiinin sekä lukuisat jäiset herkut jäätelöstä granitaan ja semifreddoon.” Järvelä…
-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
-
Pyhä yksinkertaisuus: insalata caprese
Pyhä yksinkertaisuus vai pyhäinhäväistys? Voiko blogissa julkaista näin helpon ”reseptin”? Caprilainen salaatti, tutummin tomaatti–mozzarellasalaatti eli insalata caprese sisältää käytännössä kolme raaka-ainetta. Siinäpä sitä sitten riittää ruokaohjetta kerrakseen… Helpompi resepti on blogissani ollut vain jäätelökahvi affogato: kippaa jätskipallo kahvikuppiin et voilà! Caprilainen salaatti vaatii tekijältään sentään mozzarellan ja tomaatin viipaloimisen. Tai oikeastaan ei edes sitä: italialaisittain mozzarellan voi myös vain repiä lautaselle – tomaatin kanssa veitsi on sentään käsiä kätevämpi. Kirjoitin viimeisimmässä kirjapostauksessani elämän yksinkertaistamisesta ja hetkeen pysähtymisestä. Sitä voi olla myös slow food, mutta toisaalta myös raaka-aineiden kunnioitus ja mahdollisimman yksinkertaiseen pyrkiminen, vaikka ruokalaji itsessään olisi helppo ja nopea. Siispä: insalata caprese on yksinkertaistamisen taidetta vain silloin, kun raaka-aineet ovat…
-
Rantapäivän klassikko: riisisalaatti
Italian-matkailija tarvitsee kunnon eväät. Italiassa kesäpäivän klassikkoeväs on riisisalaatti, jota pakataan rasioihin mukaan erityisesti rantapäivän lounaaksi. Se on helppotekoinen ruokalaji, joka syödään kylmänä ja joka on hellepäivään riittävän täyttävä ja suolainen. Mutta attenzione! Italialaiset kauhistuvat, jos heti syömisen jälkeen pulahtaa uimaan. Kun veri kiertää syömisen jälkeen erityisesti vatsan seudulla, päässä saattaa alkaa tuntua huimausta ja ruoansulatuskin kärsii. Löysin netistä jopa tarkkoja aikamääriä syömisen ja uimisen yhdistämiseen: raakojen vihannesten tai hedelmien syömisen jälkeen tarvitaan vain 30–40 minuutin lepo ennen uimista, mutta kypsennettyjen juustojen jälkeen varoaikaa tarvitaan jopa 4–5 tuntia. Ja lomailija kun olisi halunnut päästä aikatauluttamisesta ja kellon vilkuilusta eroon… Riisisalaatti on kuitenkin muuten melko vaaraton ja vaivaton ruokalaji, oma kesäpäivieni…
