Juomat
-
Aperitiivi: Helppo tapa tuoda pala Italiaa arkeen
Aperitiivi on ihana osa italialaista ruoka- ja juomakulttuuria. Italiassa lomaillessa se kuuluu asiaan, mutta kotona Suomessa se jostain syystä unohtuu. Alkuillan kylmä juoma ja vaikka vain kulhollinen suolapähkinöitä ei vaadi paljon vaivaa, mutta kohottaa tunnelman hetkeksi arkisten huolten tuolle puolen. Aperitiivi on pysähtymistä ja pientä nautiskelua varten. Aperitiivi on ehkä yksinkertaisin tapa tuoda pieni pala Italiaa kotiin, sillä se ei vaadi käytännössä mitään valmisteluja. Iltojen vähitellen lämmetessä aperitiivin voi tietenkin nauttia myös ulkona tai terassilla. Ota inspiraatio Italian-lomalta ja kata aperitiivi helposti kotiin, lue vinkit alta! Aperitiivi Italiassa: Sitä saa, mitä ei tilaa Olen todistanut Italiassa usein seuraavaa näytelmää: Kuuman päivän rasittamat turistit istuvat alkuillasta baarin terassille ja tilaavat huurteisen…
-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
-
Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle
Uusi avaus uuteenvuoteen: tänään poksautan (tai ehkäpä paremminkin kierrän) auki blogissa ihan uuden teeman. Maistelussa ovat tänään juhlan kunniaksi italialaiset punaviinit. Mikäpäs sen ihanampaa muutenkaan kuin lasillinen punaviiniä kylmään talvi-iltaan! Ja mitäs viiniä sitä sitten tällä kertaa lasiinsa valitsisi? Italialaiset punaviinit siis houkuttelisivat, mutta miten osaisin valita tilanteeseen sopivan ja maistuvan viinin? Voin myöntää, että olen viinin juojana täysi ummikko: osaan ehkä kertoa, mikä maistuu minusta suunnilleen hyvältä tai pahalta, mutta siinä se. Minulle viinin on valinnut ja lasiin kaatanutkin aina joku muu. Kun minulta on joskus kysytty jotain italialaisista viineistä (edes mielipidettä), olen jäänyt sanattomaksi. Siellä Italiassa on niitä… punaisia ja valkoisia viinejä, erilaisia. Hyviä ovat, ehkä, useimmat. Päätin…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut Italiaan…
-
Negroni sbagliato – Vääränlainen negroni on juuri oikeanlainen
Kuinkahan moni ruokamaailman klassikko on saanut alkunsa siitä, kun kokki tekee epähuomiossa virheen, jonka sitten toteaakin maistuvan erityisen hyvältä? Näitä maukkaita tarinoita riittää. Jotkut ruoat ovat syntyneet jopa onnettomuuden seurauksena, kuten farinata: Vuonna 1284 genovalainen sotalaiva joutui myrskyyn, jonka pauhatessa lastina olleet kikhernejauhosäkit ja öljy sekoittuivat suolaiseen meriveteen. Myrskyn laannuttua tämä seos kuivui auringossa ja voilà: farinata oli syntynyt. Uskokoon ken haluaa, mutta onhan meheviä tarinoita aina kiva makustella ruokapöydässäkin. Lähestyvän terassikauden ja milanolaisen miljöön kunniaksi aion nyt esitellä pieleen menneen vahinkojuoman, josta tuli milanolainen aperitiiviklassikko: negroni sbagliato eli ”pieleen mennyt” tai ”väärä” negroni. Negroni on Firenzessä vuonna 1920 syntynyt drinkki, johon tulee Camparia, vermuttia ja giniä, ja se on…
-
Hukuttavan hyvää: jäätelökahvi affogato
Vieläkö on sen verran kesää jäljellä, että kehtaa kirjoittaa jäätelöstä? Toisaalta, kun kyseessä on kuumaan espressoon tehty jäätelökahvi, maistuu se kylmemmälläkin ilmalla. Italiassa kahvin ja jäätelön yhdistelmä tunnetaan nimellä affogato eli ”hukkunut”, ja se viittaa tietysti kahviin hukkuneeseen jäätelöpalloon. Eipä ole kovin positiivinen ote näin ihanaan jälkiruokaan, mutta minkäs teet. Kirjoitin Italian ja kahvin yhteisestä historiasta viime viikolla. Kahvihan saapui Euroopassa ensimmäisenä juuri Italian Venetsiaan vuonna 1615, ja sinne avattiin myös Euroopan ensimmäinen kahvila vuonna 1645. Tunnetuin italialainen kahvia sisältävä jälkiruoka on varmasti tiramisù. Affogato ei ehkä ole yhtä tunnettu, mutta mikä toisaalta voisi olla italialaisempaa kuin espresson ja gelaton yhdistelmä? Kun etsii affogato-reseptiä netistä, saattaa törmätä kaikenmaailman kermavaahtoihin, vaahtokarkkeihin ja makusiirappeihin. Ymmärrän…
