Ruoka
-
Pyörykät pelkästä leivästä
Onkohan tässä italialaisen köyhän keittiön köyhin resepti? Nämä pyörykät valmistetaan pelkästä leivästä. Tai no, tuleehan mukaan maku- ja sidosaineiksi juustoa ja kananmunaa, mutta kyse ei ole liha- tai kasvispyöryköistä tai muustakaan sellaisesta ruokalajista, jolle löytyisi suomeksi kuvaava nimi. Leipäpyörykät? Leipäpullat? Pyörykät ovat peräisin Apuliasta, Italian eteläisestä saappaankorosta. Bongasin leipäpyörykät Apulian pieneen Lizzanellon kylään sijoittuvasta romaanista Lizzanellon kirjeenkantaja, jossa valmistetaan paikallisesta puccia-leivästä pyöryköitä, jotka tarjoillaan tomaattikastikkeen kera: ”Voi miten olenkaan kaivannut täkäläistä ruokaa, ja entäs sitten nämä pyörykät, ihan kuin söisi oikeaa lihaa!” Todellista cucina poveraa eli köyhää keittiötä siis, kun tuoreen lihan korvaa kuivahtanut leipä. Lizzanellolaisten leipää ei meiltä sattumoisin löytynyt, mutta todella maukkaita pyöryköistä tuli vähän epäapulialaisinakin. Pallerot voi…
-
Italialaiset valkoviinit: Keväiset viinit pohjoisesta etelään
Valoisa vuodenaika houkuttelee kaivamaan taas esiin valkoviinilasit. Kevät on valkoviinien sesonkia, mutta miten valita viini laajasta tarjonnasta? Italia voi tarjota kysymykseen kiinnostavan vastauksen. Italialaiset valkoviinit eivät ehkä ole yhtä tunnettuja kuin maan punaviinit, mutta kevät on täydellinen aika tutustua myös niihin. Osallistuin Sipsiä ja samppanjaa –blogista ja Instagram-tililtä tutun Eveliina Portnoj’n pitämään tastingiin. Eveliina valitsi toiveestani maisteluun neljä hinta–laatu-suhteeltaan hyvää, noin parinkymmenen euron valkoviiniä neljältä eri Italian viinialueelta. Aiemmin olen osallistunut Eveliinan pitämään punaviinitastingiin, josta löytyy juttu blogista: Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle. Tasting oli erinomainen tapa ottaa haltuun myös italialaiset valkoviinit, sillä en itse aiemmin niitä juuri tuntenut. Blogin kirjallisuusteemaan sopivasti maistelimme viinejä yhdessä lukupiirini jäsenten kanssa. Tarjolla…
-
Aperitiivi: Helppo tapa tuoda pala Italiaa arkeen
Aperitiivi on ihana osa italialaista ruoka- ja juomakulttuuria. Italiassa lomaillessa se kuuluu asiaan, mutta kotona Suomessa se jostain syystä unohtuu. Alkuillan kylmä juoma ja vaikka vain kulhollinen suolapähkinöitä ei vaadi paljon vaivaa, mutta kohottaa tunnelman hetkeksi arkisten huolten tuolle puolen. Aperitiivi on pysähtymistä ja pientä nautiskelua varten. Aperitiivi on ehkä yksinkertaisin tapa tuoda pieni pala Italiaa kotiin, sillä se ei vaadi käytännössä mitään valmisteluja. Iltojen vähitellen lämmetessä aperitiivin voi tietenkin nauttia myös ulkona tai terassilla. Ota inspiraatio Italian-lomalta ja kata aperitiivi helposti kotiin, lue vinkit alta! Aperitiivi Italiassa: Sitä saa, mitä ei tilaa Olen todistanut Italiassa usein seuraavaa näytelmää: Kuuman päivän rasittamat turistit istuvat alkuillasta baarin terassille ja tilaavat huurteisen…
-
Mantovan mantelikakku
Mantelit ja Mantova, miten osuvaa. Pohjois-Italian Mantovan tunnetuin makea leivonnainen on mantelikakku sbrisolona, jonka voisi vapaasti suomentaa ”murustuvaiseksi”. Nimi kuvaa hyvin kakun luonnetta: siitä ei leikata siistejä paloja lautaselle, vaan palat murretaan ja syödään käsin. Koostumus on kuivan rapsakka mutta maku silti mehevän voinen. Kakku kaipaa kaverikseen suun kostuketta, perinteisesti grappaa. Vanhan tarinan mukaan mantelikakku murretaan paloiksi iskemällä sitä nyrkillä. On vain oikein, että joskus keittiössäkin saa osoittaa pientä hillittyä raivoa! Vierailin juuri Mantovan hyisen sumuisessa talvessa. En tässä talvessa 2026, joka onneksi on Suomessakin jo taittunut kevääseen, vaan vuodessa 1348: Talvikappeli vei minut Mantovan ruhtinaan laajoille tiluksille ja kappelin freskomaalausten ääreen. Tutkiessani sbrisolonan historiaa jouduin kuitenkin toteamaan, että Talvikappelissa…
-
Hillotäytteiset pikkuleivät isille ja muillekin
Isänpäivä lähestyy! Välissä on vain kevät, kesä ja syksy – tai sitten ei. Italiassa isänpäivää juhlitaan 19. maaliskuuta, San Giuseppen päivänä. Myönnän auliisti, että unohdan tämän aina, ja meillä italialaista isää muistetaan vasta marraskuussa. Vaikka suuremmat juhlallisuudet unohtuisivat, ainahan isälle voi ainakin keittää kahvit ja leipoa tarjolle vaikka nämä hillotäytteiset pikkuleivät, raviole bolognesi, jotka kuuluvat San Giuseppen päivän juhlintaan Bolognassa. Viimeksi lukemani Silvia Avallonen romaani Musta sydän toi pikkuleivät mieleeni ainakin kolmella tavalla: Bologna on paitsi keskeinen – joskin traaginen – tapahtumapaikka romaanissa myös kirjailija Avallonen kotikaupunki. Päähenkilö Emilian isä Riccardo on kirjassa tärkeä hahmo, joka on isänpäivän juhlansa ja keksinsä ansainnut; hän käytännössä pelastaa tyttärensä hengen. Sitä paitsi sattumoisin…
-
Helppo cacio e pepe, ei vaadi Nobel-palkintoa!
Kirjoitan blogia italialaisesta ruoasta ja olen julkaissut pastareseptin viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Häpeällistä. Toisaalta olen jutuillani halunnut näyttää, että Italia on niin paljon muutakin kuin vain pastaa. Silti: Italia on erityisesti pastaa. Palaan tänään perusasioiden eli pastakattilan äärelle, jossa porisee cacio e pepe. Ja kuinka se poriseekaan! Roomalainen pecorino–mustapippuripasta cacio e pepe ylittää olemuksellaan uutiskynnyksiä. Helsingin Sanomat uutisoi viime syksynä huumori-Nobeleista: humoristisen fysiikan palkinnon voittivat italialaiset tutkijat, jotka olivat faasimuutoksen avulla selvittäneet cacio e pepen paakkuuntumista. Cacio e pepe ei saa olla paakkuista! Nobel-asteen vaikeustasosta kielii myös toinen viime syksyn uutinen: Suurlähetystö sai valituskirjeen, kun brittisivusto lisäsi voita cacio e pepe -pastaan. Suosittu brittiläinen reseptisivusto oli valmistanut cacio e pepen…
