Syksyinen lohtupasta pizzoccheri

Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään.

Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista.

 

Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun tarpeessa. Pizzoccheri lohduttaisi jopa onnettomia Mattiaa ja Alicea, joista kirjoitin viimeisimmässä kirjapostauksessani. Syksyisen tästä pastasta tekee kaali, ja kotiseudullaan Lombardian vuorilla sitä on tapana nauttia kylmien päivien lämmikkeenä. Meillä Signore valmistaa pizzoccheria kylmään vuodenaikaan kerran tai pari – useammin on liikaa, sillä kauhomme koko vuoallisen kerralla.

Pizzoccherin valmistus on monivaiheinen juttu, mutta takaan, että se on kaiken vaivan arvoista!

Kaali–tattaripasta pizzoccheri (4 hengelle)

• 300 g jauhoisia perunoita
• 300 g savoijinkaalia
• 300 g casera-tai bitto-juustoa (goudakin kelpaa)
• karkeaa merisuolaa
• 2–3 valkosipulinkynttä
• 80–100 g voita
• 50 g parmesaania hienona raasteena
• salvian lehtiä
• rouhittua mustapippuria

Pizzoccheri-pastataikinaan:

• 200 g tattarijauhoa
• 50 g leivontakarkeaa vehnäjauhoa
• 1,4 dl vettä

1. Ota heti alkuun voi ja juusto huoneenlämpöön.
2. Aloita sitten pastan valmistus: Sekoita jauhot kulhossa ja lisää vesi. Vaivaa taikinaa kulhossa, kunnes se on kiinteää ja jatka vaivaamista työtasolla. Jos taikina on liian löysää (se tarttuu käsiin), lisää hiukan tattarijauhoa.
3. Kauli pastataikina ohueksi (3–4 mm). Suorista reunat veitsellä niin, että saat suorakulman muotoisen taikinalevyn.
4. Jauhota levy kevyesti tattarijauholla ja leikkaa se noin 7 mm levyisiksi suikaleiksi. Aseta neljä suikaletta päällekkäin ja leikkaa levystä toiseen suuntaan 1 cm leveitä suikaleita.
5. Toimi samoin lopun taikinan kanssa. Taikinalevyjen leikkaaminen näin päällekkäin nopeuttaa prosessia huomattavasti! (Tarvittaessa kuvalliset ja video-ohjeet löydät täältä, Italian suosituimmalta ruokasivustolta Giallo Zafferanosta; pastan leikkaaminen on kohdassa 3:15.)
6. Jätä pasta odottamaan seuraavia vaiheita.

7. Kuori perunat ja paloittele ne suupaloiksi. Poista kaalista kova keskiosa. Paloittele kaali. Leikkaa juusto ohuiksi viipaleiksi.
8. Laita isoon (ainakin 5 l) kattilaan vettä ja karkeaa merisuolaa (10 g suolaa per vesilitra).
9. Keitä ensin perunoita parisen minuuttia ja lisää sitten mukaan kaali.
10. Neljän minuutin jälkeen lisää kattilaan mukaan pizzoccheri. Sekoittele, jotta pasta pysyy irtonaisena. Se saa kiehua nelisen minuuttia, ja sillä aikaa voit jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
11. Laita pieneen kattilaan valkosipulin kynnet kuorineen (aglio in camicia eli valkosipuli paita päällä) ja voi. Lämmitä niitä varovasti niin, että voi sulaa.
12. Nosta reikäkauhan avulla kattilasta perunat, kaali ja pizzoccheri. Valuta hyvin ja siirrä lämmön kestävään tarjoiluastiaan. Lisää väliin juustoviipaleita ja sitten taas perunaa, kaalia ja pastaa kerroksittain. Ripottele päälle parmesaani.
13. Siirrä tarjoiluastia sammutetulla levyllä olevan vesikattilan päälle, jotta se pysyy lämpimänä. Peitä keittiöpyyhkeellä.
14. Nosta tässä vaiheessa voikattilan lämpötilaa. Lämmitä niin, että voista tulee kullanruskeaa. Poista valkosipulinkynnet.
15. Kaada ihana voisula pastavuokaan. Rouhi sekaan mustapippuria ja revi mukaan salvian lehtiä. Sekoita nostellen.
16. Nostele lautasille ja syö kuumana. Älä säästele pizzoccheria seuraavaan päivään – eikä se sitä muutenkaan tule näkemään.

Reseptiin liittyvä kirja: Paolo Giordano – Alkulukujen yksinäisyys