-
Vera Vala: Persikankukkien aikaan – Italian kevään lohduttava lämpö
Emman lupaava ura katkeaa dramaattisesti kesken suoran TV-lähetyksen. Hän pakenee parantelemaan haavojaan ja häpeäänsä isoäitinsä luo Italiaan. Vera Valan viihderomaani Persikankukkien aikaan kertoo uupumuksesta ja sukusalaisuuksien taakasta mutta myös Italian parantavasta lämmöstä. MITÄ? Sydänsurujen ja salaisuuksien huvila Parikymppinen Emma on haahuilija ja haaveilija, kolmen siskoksen katraasta keskimmäinen, joka on aina kokenut olevansa väliinputoaja. Emmalla on sosionomin koulutus ja kaipuu auttaa ihmisiä, mutta hän on päätynyt luomaan menestyksekästä uraa sosiaalisen median ruokavaikuttajana. Julkinen työ on vaativaa, ja aina vain parempiin työtuloksiin piiskaa myös kylmän bisneshenkinen poikaystävä. Emman Suomessa asuvalla perheellä on sukujuuria Italiassa, jossa nonna Dalia asuu edelleen Villa Dalia -huvilassaan. Suvussa on ollut traagisia tapahtumia ja Emman välit Daliaankin olleet…
-
Francesca Giannone: Lizzanellon kirjeenkantaja – Kyläelämää Apuliassa
Eteläitalialainen pikkukylä 1930-luvulla: kaunis ja kapinallinen nainen pohjoisesta saapuu sekoittamaan kyläläisten rutiinit ja miesten päät. Francesca Giannonen Lizzanellon kirjeenkantaja asettaa vastakkain pohjoisen ja eteläisen Italian ja naisten ja miesten roolit. MITÄ? Pohjoisen nainen etelässä Lizzanellon kirjeenkantaja kuvaa Lizzanellon kylän elämää Etelä-Italian Apuliassa 1930-luvulla. Pohjois-Italian Pignasta kotoisin oleva nuori vaimo Anna muuttaa apulialaisen miehensä Carlon perässä tämän kotiseudulle. Pohjoisen ja etelän kulttuurierot ovat suuret, ja Anna järkyttää paikallisia edistyksellisillä ajatuksillaan. Niistä hulluin on ryhtyä postinkantajaksi – eiväthän naiset käy töissä! Työssään Anna pääsee kuljettamaan rakkaudentunnustuksia, sotakirjeitä ja kaipausta valtamerten takaa välittäviä postikortteja. Työnsä kautta hän myös ujuttautuu vähitellen mukaan paikalliseen yhteisöön. Annan radikaalit ajatukset horjuttavat kuitenkin paitsi kyläläisten arkea myös hänen…
-
Italo Svevo: Lyhyt sentimentaalinen matka
Perhe-elämän velvollisuudet jäävät taakse, kun ikääntynyt herra Aghios hyppää junan kyytiin Milanon asemalla. Määräänpää on Trieste ja tavoitteena maistaa vapauden huumaa. Italo Svevon pienoisromaanissa Lyhyt sentimentaalinen matka irtiotto jää kuitenkin monella tavoin kesken. MITÄ? Perhettä pakoon Huvittavaa, että minulle tuli tästä lähes satavuotiaan kirjan alkuasetelmasta mieleen hieman tuoreempi teos, Miranda Julyn Nelinkontin. Molemmissa teoksissa päähenkilö lähtee perhe-elämää pakoon – toinen autolla, toinen junalla. Kumpikaan ei kovin pitkälle pääse. Mikä onkin se juttu. Lyhyessä sentimentaalisessa matkassa hieman jo ikääntynyt herra Aghios matkustaa junalla Milanosta Triesteen. Muu perhe jää vielä hetkeksi Milanoon, kun taas herra Aghios ”janosi elämää ja matkusti siksi yksin”. Junassa on kuitenkin myös muita matkustajia, ja herra Aghios on…
-
Saila Susiluoto: Kehrä – Välitilan värttinä
Runoilija Saila Susiluodon Kehrä on paikoin proosarunoa lähestyvä matkakirja matkoista eri ajoissa ja (mielen)tiloissa. Kirjailija on matkustanut Italiaan kirjoittamaan, mutta työn alla olevaa tekstiä akuutimpiakin asioita pulpahtelee mieleen: pohdintoja maailman tilasta, kirjoittamisesta, perhesuhteista, menneestä maailmasta ja menetetyistä läheisistä, matkustamisen ja nykyisen elämäntapamme oikeutuksesta. Tällä teoksella on kiinnostava nimi, monimerkityksinen ja runollinen – sellainen itse teoskin on. Tuntuu, että kehrän pitäisi sytyttää aivoissa useampikin lamppu, mutta käykö niin? Kielitoimiston sanakirja määrittelee kehrän näin: ”1. vars. rukissa lankaa muodostava värttinäosa. 2. tekn. pyörivä kiekko, rulla tms. eril. koneissa. 3. kuv. Auringon, kuun kehrä kiekko. Päivän kultainen kehrä.” Lankoja tämäkin Kehrä kutoo, välillä auringon, välillä kuun valossa. Kehrässä kirjailija – vähemmän ja ehkä erityisesti enemmän Susiluoto itse –…
-
Susanna Tamaro: Kulje sydämesi tietä – Kolmen sukupolven naiset
Elämänsä loppupuolella oleva isoäiti kirjoittaa myrskyisissä merkeissä luotaan lähteneelle tyttärentyttärelle kirjeitä, eräänlaista henkistä testamenttia. Tyttärentytär on elänyt lapsuutensa mummonsa luona, sillä äiti on kuollut – traagisesti, kuten vähitellen käy ilmi. Periytyykö äitien taakka aina tyttärille? Kulje sydämesi tietä Tiedän, että jotkut ovat toista mieltä, mutta minusta on aina kiinnostavaa pohtia kirjojen genrejä. Niitä pohditaan myös kustantamoissa: kirjojen huolellisesti valituilla nimillä ja kansilla halutaan houkutella tietynlaisia lukijoita. Jos katson Susanna Tamaron ysärikirjaa tältä kantilta, se menee suoraan viihdelaariin. Kulje sydämesi tietä on suorastaan karsea nimi (myös alkuperäiskielellä), ja piirroskuva kannessa ohjaa ajatukset myös viihteellisempään suuntaan. Ei houkuttele tätä lukijaa. Yritän tässä nyt alustaa sitä asiaa, että en pitänyt tästä italialaisen Susanna…
-
Natalia Ginzburg: Rakas Michele – Kirjeitä kaukaiselle
Missä on rakas Michele ja mitä hän oikein puuhaa? Natalia Ginzburgin osittain kirjemuotoon kirjoitetussa romaanissa Rakas Michele perheenjäsenet ja ystävät kirjoittavat kirjeitä Michelelle, joka vastaa yhteydenottoihin nuivasti – ja lopulta ei ollenkaan. Natalia Ginzburg (1916–1991) on minulle tuttu kirjailija aiemmin suomennetuista teoksista, joista löytyy jutut blogistakin: Kotina ystävyys ja Kieli jota puhuimme. Rakas Michele sopii hyvin näiden jatkoksi (ja nyt puhun suomennosten jatkumosta; Ginzburg on toki kirjoittanut paljon muutakin), sillä teemat ovat samoja: perhe ja perheenjäsenten vuorovaikutus, jossa usein sanomatta jääneillä asioilla on suurin painoarvo. Kirjemuoto on tuttu Kotina ystävyys -kirjasta, mutta Michelessä kirjeiden kanssa vuorottelevat myös kertovat osuudet. ”Olet joka tapauksessa lähtenyt” Kirjan nimenä Rakas Michele (Caro Michele) on…
