-
Uunissa paahdetut tomaatit roomalaisittain
Tomaatteihin toimii takuuvarmasti yksi temppu: kun ne laittaa uuniin, mauttomastakin tulee maukkaampi. Kun uunissa paahdetut tomaatit vielä maustaa runsaalla oliiviöljyllä, yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ei voi kuin onnistua. Uuni hoitaa kaiken työn, ja lopputulos on aurinkokuivatun tomaatin kaltainen umamipommi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat kuitenkin aurinkokuivattuja tomaatteja mehevämpiä ja – no, tomaattisempia. Tomaatit tulivat mieleeni viimeksi lukemastani Vincenzo Latronicon Täydellistä-romaanista. Latronico on syntyjään Roomasta, kuten nämä pomodori a mezzo -nimellä kulkevat tomaatitkin. Johonkin tämäntapaiseen herkkuun kirjan päähenkilöt Anna ja Tom voisivat myös törmätä berliiniläisillä brunsseillaan hummusvatien ja hapanjuurileipien kyljessä. Italiassa tomaatteja tosin ei tarjottaisi brunssilla, sillä konsepti ei kuulu maan ruokakulttuuriin, vaikka Suomessa ”italialaista brunssia” jossakin tarjoillaankin. Ja muuttuvathan asiat Italiassakin:…
-
Täytetyt kasvikset alla genovese
Tässä reseptissä liikutaan sadonkorjuuajan ja ensi viikolla vietettävän hävikkiviikon välissä. Genovalaisittain täytetyt kasvikset – sipuli, kesäkurpitsa, paprika, munakoiso, miksei tomaattikin – ovat oiva loppusijoituskohde kuivahtamaan päässeelle leivälle. Lisäksi tarvitaan juustoa, kananmunaa ja hieman mausteita. Tuore meirami, italiaksi maggiorana, on tärkeä! Se on genovalaisen keittiön käytetyimpiä yrttejä. Täytetyt kasvikset ovat tyypillistä Italian Rivieran alueen ruokaa: samanlaisia mutta usein lihatäytteisiä olen nähnyt tarjoiltavan myös Ranskan Rivieralla. Italian puolella Liguriassa paikallisia liharuokia ei ole paljonkaan, mutta lihan sijaan cucina poveran eli köyhän keittiön kuivahtanut leipä on yllättävän täyttävä sisus kasviksille. Rivieran rannikolla on myös muita, valtion rajat ylittäviä ruokalajeja: ranskalainen kikhernejauhosta valmistettava socca muistuttaa Italian farinataa, ja Italian pissalandrea on läheistä sukua ranskalaiselle…
-
Kun munakoisovuoka muuttui kakuksi
Munakoisokakku? Miten tätäkin ilmestystä nyt nimittäisi? Jonkinlainen munakoisovuoka on kyseessä, vähän kuin klassinen munakoisovuoka parmigiana di melanzane pyöreässä ja ilman uunia valmistuvassa muodossa vain. Reseptin alkuperäinen nimi on zuccotto di melanzane; zuccotto on kupolimainen firenzeläinen jälkiruoka, joka sekin löytyy blogista: Renessanssiajan reseptitaidetta: zuccotto. Kakkumainen munakoisovuoka on saanut ehkä muotonsa Firenzestä mutta raaka-aineensa Sisiliasta. Erityisesti Sisiliasta mutta hieman myös Firenzestä kirjoitti Jari Järvelä matkakirjoissaan Mozzarellakuu ja Sisarperhonen. Mozzarellakuussa Järvelä osallistuu kokkauskurssille Palermossa ja saa oppia munakoison lisäksi monen muunkin nykyään Sisilialle tyypillisen ruoka-aineen alkuperästä: ”Arabit olivat tuoneet muassaan Sisiliaan ja koko Italiaan muun muassa appelsiinin, sitruunan, johanneksenleipäpuun, munakoison, kesäkurpitsan, mantelin, pistaasin, jasmiinin sekä lukuisat jäiset herkut jäätelöstä granitaan ja semifreddoon.” Järvelä…
-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
-
Friteerattu mozzarella ja kärrynpyöriä
Pidän näköjään varsinaista terveysblogia. Amerikkalaishenkisen jätskiannoksen ja karnevaaliajan rasvaisten leivonnaisten jälkeen luvassa on jotakin ehkä vieläkin pahempaa: friteerattu mozzarella! No, Napolista ja Campanian seudulta näitä terveyspommeja löytyy. Mozzarella in carrozza (”mozzarella kärryillä” – muoto on aikanaan ollut pyöreä kuin kärrynpyörä) eli friteerattu mozzarella on yksi esimerkki italialaisen keittiön vähemmän terveellisestä eli friteeratusta puolesta. Friteeratut ruoat ovat tyypillisiä antipastoja, ja friteerattu mozzarella on ollut köyhässä keittiössä oiva tapa antaa uusi elämä ehkä hieman jo kuivahtaneelle juustolle ja leivälle. Aika monta kärrynpyörää saakin tämän herkun antamalla energialla tehtyä! Napoli ja kärrynpyörät sopivat erinomaisesti viimeksi lukemani Gianni Sollan Ystävyyden oppimäärä -kirjan tapahtumapaikkoihin ja esittävän taiteen maailmaan. Kirjallisuuden ja mozzarellan ystävien kannattaa muuten lukea…
-
Vuoristolaisruokaa: juustoinen polenta
Lieden lämpö houkuttelee luokseen loppusyksystä. Totuuden nimissä ehkäpä myös hiilihydraatit ja rasva… Lokakuisena lohturuokana esittelen nyt varsin kaloripitoisen lämmikkeen: juustoinen ja voinen polenta polenta taragna on peräisin pohjoisen Lombardian vuoristoseuduilta. Vuoristoon minut vei – jälleen – Paolo Cognetti ja hänen kirjansa Suden onni. Kirjan päähenkilö Fausto oppii vuoristossa ”poistamaan tuoremakkarasta rasvaa, keskeyttämään pastan kypsymisen kylmällä vedellä ja ohentamaan öljyä rasvakeittimessä”. Ja mikä tärkeintä: ”että polentan hämmentäminen tuntikausia on ajanhukkaa: sen voi vain jättää hautumaan hiljaiselle tulelle, ja se kypsyy itsekseen”. Sitten kannetaan makkaroita ja polentaa pöytään. Juustoinen polenta polenta taragna (4 nälkäiselle henkilölle) Joudun välillä semanttiseen sokkeloon ruoasta kirjoittaessani. Polenta on esimerkki tästä: sana polenta viittaa sekä ruokalajiin että itse…
