-
Italialaiset valkoviinit: Keväiset viinit pohjoisesta etelään
Valoisa vuodenaika houkuttelee kaivamaan taas esiin valkoviinilasit. Kevät on valkoviinien sesonkia, mutta miten valita viini laajasta tarjonnasta? Italia voi tarjota kysymykseen kiinnostavan vastauksen. Italialaiset valkoviinit eivät ehkä ole yhtä tunnettuja kuin maan punaviinit, mutta kevät on täydellinen aika tutustua myös niihin. Osallistuin Sipsiä ja samppanjaa –blogista ja Instagram-tililtä tutun Eveliina Portnoj’n pitämään tastingiin. Eveliina valitsi toiveestani maisteluun neljä hinta–laatu-suhteeltaan hyvää, noin parinkymmenen euron valkoviiniä neljältä eri Italian viinialueelta. Aiemmin olen osallistunut Eveliinan pitämään punaviinitastingiin, josta löytyy juttu blogista: Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle. Tasting oli erinomainen tapa ottaa haltuun myös italialaiset valkoviinit, sillä en itse aiemmin niitä juuri tuntenut. Blogin kirjallisuusteemaan sopivasti maistelimme viinejä yhdessä lukupiirini jäsenten kanssa. Tarjolla…
-
Taralli: suolapalaa saappaankorosta
Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…
-
Saku Tuominen: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä
Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä sukeltaa syvälle viinitynnyriin. Se tutustuttaa lukijan viinin laajaan maailmaan ja rohkaisee etsimään omaa viinimakua ja -filosofiaa. Kirja kysyy myös vaikeita kysymyksiä: Onko hyvää se, mistä itse pitää? Onko viini ”vain käynyttä rypälemehua”? Mitä viinistä pitäisi maistaa, miten sitä pitäisi kuvailla? Tarvitaanko viinin juomiseen ohjeita? Kaikki mitä olen oppinut hyvästä viinistä on tämän syksyn uutuuskirja ja jonkinlainen sisarteos Saku Tuomisen aiemmalle teokselle Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta, josta kirjoitin blogiinkin. Pidin ruokakirjan filosofiasta ja niin pidin tästä viinikirjastakin, paljon. Ohitin nopealla luvulla kaikki Burgundit, Bordeaux’t, Riojat, Moselit ja muut, sillä kirjassa on ilahduttavan paljon asiaa Italiasta. Ei ole kuitenkaan merkittävää, mistä viinialueista…
-
Syksyn 2025 uutuuskirjat: 13 poimintaa
(Kirja)syksy on tuloillaan! Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia siis ovat syksyn 2025 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Tuttuun tapaan jaottelin uutuuskirjat taas kahteen kategoriaan, kauno- ja tietokirjallisuuteen ja tällä kertaa myös sarjakuvaan. Löysin monta uutuutta, jotka menevät omalle lukulistalleni. Syksyn 2025 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Harriet Constable: Viulisti Viulisti (The Instrumentalist) on englantilaisen toimittaja–elokuvantekijän Harriet Constablen esikoisromaani. Se sijoittuu 1700-luvun alun Venetsiaan, jossa orpokodissa asuva, musiikillisesti lahjakas kahdeksanvuotias Anna Maria della Pietà haluaa kehittyä Venetsian parhaaksi viulistiksi. Hän saa opettajakseen maailmankuulun ja arvaamattoman maestron, ja kohta Anna Maria alkaakin vaarallisesti olla opettajaansa taitavampi. Viulisti ilmestyy marraskuussa Leena Ojalatvan kääntämänä. Kuulostaa kiinnostavalta, ja mietin,…
-
Kitkeränsuloinen sinfonia: punasikuri ja risotto
Punasikuri eli punasalaatti ei liene kovin juhlittu kasvis suomalaisissa ruokapöydissä. Punasikuri voi olla jopa puistattavan kitkerää, joten ei se ihan joka paikassa maistukaan. Toisaalta niin kovin makeaa elämää rakastavat italialaiset osaavat kuitenkin syödä kummallisen karvaitakin asioita, joista punasikuri on yksi hyvä esimerkki: siitä saa juustolla, voilla ja viinillä tainnuttamalla esimerkiksi aivan ihanaa, täyteläistä risottoa. Punasikuri on Veneton ylpeys Punasikuri on Italiassa sesongissa nyt loppuvuodesta ja vuodenvaihteessa, ja autenttisesti espoolaisesta automarketista ostettu yksilö paljastuikin olevan peräisin Italian Venetosta. Punasikuri on Veneton ylpeys, ja niitä on kahta erilaista tyyppiä. Meidän sikurimme oli tyyppiä precoce, joka on pyöreähkö, isolehtinen ja kitkeränmakuinen. Arvostetumpi versio on tardivo, jossa on kapeat ja pitkät, jopa lonkeromaiset lehdet,…
-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
