Suolaista vai makeaa? Ihana kastanjapiirakka

Kirjoitin viimeksi Italian synkistä puolista: Italia ei todellakaan ole vain makeaa elämää, la dolce vita. Mutta kaikilla meillä on makeat ja vähemmän makeat puolemme. Niiden kunniaksi päätin jakaa joulunaikaankin sopivan leivontareseptin, josta en oikein tiedä, onko se suolaista vai makeaa – tai ei ehkä kumpaakaan. Kastanjapiirakka? Hmm.

Kastanjat eivät ole suomalaisessa keittiössä kovinkaan käytetty raaka-aine. En itse muista, milloin ensimmäisen kerran maistoin kastanjoita, mutta muistan, mikä ensimmäinen ajatukseni oli: peruna! Kastanjathan ovat ihan kuin perunoita, vain ihan hirmuisen paljon kalliimpia. Niissä on sama jauhoinen koostumus ja mieto maku.

Signore tietysti pöyristyi perunavertauksestani, sillä hänelle kastanjat ovat… no, vähän kuin perunat suomalaiselle. Minulla on lapsuudesta kesäisiä muistoja varhaisperunoiden kuokkimisesta, kun taas Signorella on syksyisiä muistoja kastanjoiden keruureissuista. Sovitaan siis, että kastanjat ovat vähän kuin perunoita. Eksoottisia perunoita.

 

Kastanjat ovat tosiaan hintavia Suomessa eikä niitä ole saatavilla kuin sesonkiaikaan, joka on n-y-t. Signore valmistaa kastanjoita uunissa paahtamalla tai punaviinissä hauduttamalla. Ovathan ne ihan hyviä (kalliita perunoita)! Mutta sitten: myös sesonkiajan ulkopuolella on saatavissa kastanjajauhoa, josta valmistuu todella hyvä kastanjapiirakka castagnaccio.

Tänä syksynä kastanjapiirakka on harmi kyllä tuntunut olevan aika kiven alla, sillä kastanjajauhoa on ollut vaikea löytää. Sitä saa yleensä ekotuotteita myyvistä kaupoista, mutta Signore joutui kyselemään sitä useammastakin paikasta tuloksetta. Meidät pelasti jälleen nettikauppa Italian herkut, eikä postilakkokaan enää voinut meitä estää: jauhot saapuivat kotiin ja kastanjapiirakka saatiin tehtyä.

Jos siis onnistut saamaan käsiisi kastanjauhoa, olet onnekas (ja varakas, sekin on kallista) ja sinun kannattaa ehdottomasti valmistaa niistä piirakkaa. Se on koostumukseltaan ja maultaan aivan ainutlaatuinen, en osaa verrata sitä mihinkään muuhun.

Ripotellessasi taikinaan rusinoita ja suolaa voit sitten miettiä: suolaista vai makeaa?

Toscanalainen kastanjapiirakka castagnaccio

• 1 l vettä
• 500 g kastanjajauhoa
• 2 rkl oliiviöljyä
• ripaus suolaa
• 100 g rusinoita
• 50–70 g pinjansiemeniä (maun mukaan)
• pari rosmariininoksaa (tai ligurialaiseen versioon fenkolinsiemeniä)

1. Laita rusinat likoamaan veteen piirakan valmistuksen ajaksi.
2. Laita kulhoon jauhot ja lisää vähitellen vesi samalla vispilällä sekoittaen. Taikinaan ei saa jäädä paakkuja. Lisää taikinaan oliiviöljy ja ripaus suolaa.
3. Peitä kulho kelmulla ja anna sen vetäytyä huoneenlämmössä tunti tai pari.
4. Rutistele rusinoista enimmät vedet pois. Kaada taikina uuni- tai piirakkavuokaan ja ripottele päälle rusinat, pinjansiemenet ja rosmariinin neulaset. (Yleensä castagnaccio valmistetaan pyöreässä vuoassa (halkaisija n. 32 cm), mutta meillä oli käytössä nyt suorakaiteen muotoinen vuoka, 23 x 33 cm, joka vuorattiin vielä leivinpaperilla. Leivinpaperi ei ole välttämätön, mutta se helpottaa piirakan siirtämistä, jos sen haluaa tarjoilla tarjoilulautaselta eikä suoraan vuoasta. On myös makukysymys, tykkääkö piirakasta ohuempana vai paksumpana, joten monenkokoiset vuoat sopivat tähän.)
5. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 35 minuuttia tai kunnes piirakka on kiinteä mutta vielä mehevä, uunipannukakun tyylinen. (Vuoan koko vaikuttaa tietysti paistoaikaan.)
6. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja nauti!

Me nautiskelimme castagnacciomme itsenäisyyspäivänä Linnan juhlien äärellä glögin kera – erittäin hyvä yhdistelmä. Italialaisittain voisi glögin sijaan maistua vin brulé. Toscanassa piirakan kanssa nautitaan vin santoa.

Kun nyt sesonkiherkuista puhutaan, mieleeni tuli vinkata vielä yksi jälkiruoka, joka taipuisi kanelilla maustettuna myös jouluun: sisilialainen mantelivanukas. Toisin kuin kastanjapiirakka, se on myös todellinen budjettiruoka. Sekään ei ole Italiassa mikään joulupöydän ruoka, mutta sopii raaka-aineiltaan ja mauiltaan joulunaikaan loistavasti.

Reseptiin liittyvä kirja: Anton Monti – Minne menet, Italia?