Junalla matkustaminen Italiassa + Junamatkailijan käsikirja: 100 vinkkiä reissusta haaveilevalle
Junalla matkustaminen Italiassa on helppoa ja usein myös edullista, luotijunien ansiosta myös nopeaa. Olen matkustanut Italiassa junalla pohjoisesta Sveitsin rajalta eteläiseen Sisiliaan saakka. Jaan tässä postauksessa vinkkejäni junamatkailuun Italiassa ja lopuksi myös hyvän kirjavinkin junamatkaa suunnitteleville.
Junalla matkustaminen Italiassa
Junalla matkustaminen on ollut minulle paras tapa ottaa Italia haltuun. Italian junaverkosto on varsin kattava – junalla pääsee mantereelta jopa Sisilian saarelle. Junalla matkustaminen Italiassa on parhaimmillaan jopa huomattavasti Suomen hintoja edullisempaa; esimerkiksi HSL:n kahden vyöhykkeen lipun hinnalla matkustaa Italiassa paikallisjunalla pisimmillään kymmenien kilometrien matkan kaupungista toiseen.
Dynaaminen hinnoittelu vaikuttaa tosin nykyään Italiankin kaukojunaliikenteessä, ja edullisimpien hintojen perässä kannattaa olla muutenkin ajoissa liikkeellä.

Matkaan eri junatyypeillä
Italiassa voi matkustaa paikallisjunilla (treno regionale ja vähemmän pysähtelevä eli nopeampi treno regionale veloce), Intercity-junilla ja luotijunilla (Frecce). Paikallisjunat vievät pienempiikin kyliin, ja lippujen hinnat ovat edullisempia. Luotijunat liikennöivät isoimpien kaupunkien välillä, ja niistä nopein Frecciarossa 1000 kulkee jopa 300 km tunnissa – matkustimme juuri viime kesänä tunnissa Torinosta Milanoon. Intercity Notte -yöjunat kulkevat pitkiä matkoja pohjoisen ja etelän välillä. Nämä ovat kaikki Italian johtavan junayhtiön Trenitalian junia.
Junayhteydet löytyvät kätevästi osoitteesta trenitalia.com. Ei tarvitse tietää, millä junatyypillä haluaa matkustaa, sillä sivusto kattaa ne kaikki. Yöjunareitit on listattu omalle sivulleen: Intercity Notte. Liput voi ostaakin Trenitalian sivulta, mutta saatavilla on myös Trenitalia-sovellus, jossa selviää vähemmällä näpyttelyllä.
Italian valtio omistaa osan Trenitaliasta, mutta Italiassa liikennöi suurimpien kaupunkien välillä myös yksityinen Italo-yhtiö: italotreno.com. Me esimerkiksi olemme matkustaneet Italolla Napoli–Milano-välillä. Liput voi ostaa sivustolta tai Italo-sovelluksesta. Yhtiön kanta-asiakkaaksi liittymällä voi myös saada oikeasti kannattavia tarjouksia. Pohjois-Italian Lombardiassa puolestaan junailee yksityinen Trenord; liput trenord.it tai sovelluksesta. Napolin seudulla on oma paikallisjuna Circumvesuviana, jonka liput ostetaan edelleen pääasiassa kioskeilta ja automaateista.

Italiassa voi matkustaa junalla myös maailmanluokan tyylillä. Orient Expressin kyydissä voi nauttia todellisesta luksuksesta – tuhansien eurojen hintaan.
Reilaajan kannattaa huomata, että Interrail-liput eivät käy yksityisillä junayhtiöillä.
Pari vinkkiä sujuvampaan junamatkaan
Jos mahdollista, suosittelen junalippujen ostamista verkosta tai sovelluksesta. Aiemmin ainakin osa lippusovelluksista vaati italialaisen SIM-kortin, mutta turistin onneksi näin ei enää ole. Asemien lippuautomaatit eivät aina olekaan käytössä (tai kun lipun on jo maksanut, se ei tulostu ulos – kokemusta on), ja ruuhkaisilla asemilla on nyt digiaikakaudellakin usein kymmenien turistien lippujonot. Digilipun kanssa ei myöskään tarvitse miettiä sen mahdollista leimaamista, se tarvitsee näyttää junassa vain kysyttäessä.
Verkosta ostetusta paikallisjunan lipusta voi myöhästymistapauksissa myös saada hyvityksen suoraan tilille. Kannattaa kuitenkin lukea tarkemmat käytännöt Trenitalian sivuilta: korvaukset ja reklamaatio. Koska myöhästymiset ovat tavallisia, junien vaihtoon kannattaa varata riittävästi aikaa. Jos Trenitalia ehdottaa optimistisesti yhteyttä, jossa on kymmenen minuutin vaihtoaika, siihen voi suhtautua terveellä epäilyksellä.
Kannattaa pitää mukana aina muutamaa eri kokoista kolikkoa, jotta pääsee käymään juna-asemien yleensä huomattavasti junia siistimmissä vessoissa. Jos vessat ovat maksullisten porttien takana, niihin saattaa sopia vain tietyn arvoinen kolikko. Hädässä rahan rikkomiseen ei aina ole aikaa.
Suosittelen pidemmille matkoille myös omia eväitä, vaikka kaukojunissa saattaa olla myös tarjoiluja. Koska myöhästymiset ja muut yllätykset ovat mahdollisia, kannattaa tankata ja käydä vessassa aina, kun siihen on mahdollisuus. Tämä sääntö pätee tietysti kaikkeen matkustamiseen.

Yllätykset kuuluvat matkustamiseen
Kommelluksia ja suunnitelman muutoksia tulee välillä eteen, matkustaa sitten lentokoneella, bussilla, omalla autolla tai millä tahansa vempeleellä. Junalla matkustaminen Italiassa ei toki ole poikkeus.
Etenkin juhlapyhinä tietyt junaliput saatetaan myydä loppuun jo hyvissä ajoin, kesäkuukausina turistit tukkivat kaikki kulkuväylät, asemilla on ajoittain kaoottista ja ruuhkaista. Ratatyöt voivat tuoda mutkia matkaan (tänä kesänä esimerkiksi Genovan läntisissä osissa ja Genovasta Milanon suuntaan) tai kohdalle osuu lakko. Oma junamatkani on joskus tyssännyt tulvaan Emilia-Romagnassa, jossa vesi oli täyttänyt asematunnelit.
Kuten jo todettua, myöhästymiset ovat myös tavallisia; oma ennätyksemme on saapuminen kohteeseen yli seitsemän tuntia aikataulusta jäljessä. Tätä edelsi muutama tunti korvaavan bussin odottelua 40 asteen helteessä jossakin Toscanan maaseutuasemalla, jolla ei ollut edes välipala-automaattia. Omat eväät ja vesipullo siis mukaan!

Silti: junalla matkustaminen Italiassa kannattaa! Pieleen menneitä suunnitelmia voi kutsua ”seikkailuksi” toisin kuin esimerkiksi sitä, kun jäin joskus tuntikausiksi istumaan paikallaan odottavaan lentokoneeseen. Kommelluksista jää muisteltavaa ja parhaimmillaan hauska tarina kerrottavaksi.
Junalla matkustaminen Italiaan
Junalla matkustaminen Italiassa on tietysti eri asia kuin junalla matkustaminen Italiaan. Jos asuu vaikkapa Keski-Euroopassa, siitä vaan, junat kulkevat ja perillä saattaa olla tunn(e)issa. Mutta jos asuu Suomessa, matka etelään on mutkikkaampi. Pelkän junamatkustamisen sijaan onkin ehkä aiheellisempaa puhua pintaa pitkin matkustamisesta. Lentämisen välttämisestä puhutaan myös maata pitkin matkustamisena, mutta minusta tuntuu vähän hassulta sisällyttää merellä matkustaminen tähän kategoriaan – ja Suomella merirajaa riittää.
Meritse pääsee Suomesta Tallinnaan, Travemündeen ja Tukholmaan, joista junamatka voi sitten alkaa. Pohjois-Italiaan matkustava on esimerkiksi Saksan maaperälle päästyään jo pitkällä. Lupaan vielä joskus pintaa pitkin Italiaan -jutun blogiin!
Euroopan halki junailua suunnittelevan kannattaa etsiä vinkkejä esimerkiksi tuoreesta Junamatkailijan käsikirja -teoksesta.

Junamatkailijan käsikirja: 100 vinkkiä reissusta haaveilevalle
- Riina Malhotra & Tomi Viia: Junamatkailijan käsikirja: 100 vinkkiä reissusta haaveilevalle
- Cozy Publishing, 2025
- 136 sivua
Pitkän junamatkan suunnittelu voi tuntua hankalalta. Mistä lähteä liikkeelle: liput, reitit, aikataulut, yöpymiset, budjetti…? Tieto on netissä hajallaan eri junayhtiöiden sivuilla ja reittiä suunnitellessa havahtuu siihen, miten paljon aikaa – ja rahaakin – junalla matkustaminen vie. Olisiko sittenkin helpompi nopeasti vain klikata itselleen ne lentoliput kuten aina ennenkin?
Junamatkailijan käsikirja lupaa apua nimenomaan reissusta haaveilevalle. Tämä on hyvä sanoitus: edellä mainittujen ongelmien takia junamatka saattaa jäädä ikuisen haaveen tasolle. Tosin ”ongelmista” puhuminen osoittaa väärän asenteen: junalla matkustettaessa itse matka on nimittäin se juttu. Totta kai lentolippujen ostaminen on helpompaa – mutta ratkaisevaa on se, että junalla matkustaminen ja jo itse matkan suunnittelu on paljon hauskempaa.

Junamatkailijan käsikirja onnistuu tarkoituksessaan: se nostattaa junamatkakuumeen. Kirjan vinkit ovat käytännönläheisiä ja opastavat matkailijaa eri lipputyypeistä hyödyllisimpiin nettisivustoihin ja parhaisiin pakkausvinkkeihin. Vinkkejä saa myös esimerkiksi budjetin suunnitteluun, reitin rakentamiseen, turvallisuuteen ja – mikä tärkeintä – maistuvimpiin matkaeväisiin.
Kaikessa kulkee taustalla junamatkustamisen filosofia: matkalla olet jo perillä.
Pintaa pitkin Euroopassa ja Italiassa
Junamatkailijan käsikirja esittelee toki myös konkreettisia matkoja: pitkän Euroopan-junamatkan tehneet kertovat kirjassa reissuistaan. Todellisuudessa matkoja ei kuitenkaan ole tehty kokonaan junan kyydissä, sillä kaikki reitit ovat avautuneet Helsingistä muualle Eurooppaan Tukholman kautta. Kirjassa otetaan ehkä vähän annettunakin se tosiasia, että pelkällä junalla Suomesta ei tällä hetkellä pitkälle pääse; matka on aloitettava muulla välineellä. Tilanne on tosin muuttumassa, jos Oulu–Haaparanta-juna alkaa kesällä liikennöidä päivittäin. Eteläsuomalainen turvautunee silti jatkossakin lauttayhteyksiin.
Jos etsii vinkkejä siihen, millaisia vaihtoehtoisia reittejä Suomesta on etelämmäs Eurooppaan, kannattaa lukea Kati Kelolan toimittama monipuolinen Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun, jossa pintaa pitkin matkustamista käsitellään pelkkää junakontekstia laajemmin.
Junamatkailijan käsikirja vinkkaa myös Maata pitkin matkaavat -Facebook-ryhmästä, josta saa ja voi kysellä apua. Siellä onkin juuri ollut käynnissä keskustelu, onko Tallinna vai Tukholma Italiaan maata pitkin matkustavalle parempi lähtöpaikka.

Niin, se junalla matkustaminen Italiassa: Junamatkailijan käsikirja ei ota kantaa siihen, miten Italiaan kätevimmin pääsee Suomesta junalla (tämä on makuasia ja matkan varrella kannattaa katsastaa muutakin), mutta sisältää muutamia oikein hyviä vinkkejä. Italian nopeimpien yhteyksien junakartta esimerkkireitteineen ja -hintoineen voi antaa hieman suuntaa reittisuunnitteluun, mutta kirja kannustaa myös paikallisjunien käyttöön.
Muutama Italian junareitti saa kirjassa erityismaininnan: ”Italian kolme kovaa” on mahdollista ottaa haltuun Milano–Firenze–Rooma-reitillä. Italian Rivieralle taas löytyy kaksi vinkkiä: ”mykistävimpien maisemareittien” joukkoon päässeet Nizza–Ventimiglia–Genova ja Levanto – La Spezia.
Mykistävät maisemat ovat minulle erittäin tuttuja: olen junaillut Ventimiglia – La Spezia -väliä ahkerasti ristiin rastiin vuosien varrella; lue blogista vinkit Italian Riviera: Ligurian parhaat löydöt junan kyydissä. Rivieran rantamaisemat todella ovat Euroopan junareittien parhaimmistoa! Tälle kesälle on taas tukku lippuja ostettuna, joten päivitystä ja uusia vinkkejä on tulossa.
Kirjaan liittyvä resepti: aperitiivi
Discover more from Kirja ja keittiö
Subscribe to get the latest posts sent to your email.



2 kommenttia
Merja
Olemme harrastaneet Italiassa lähinnä autolla-ajoa, mutta toisinaan junilla liikkuminen on pakollista tai se ainoa valinta. Ikimuistoisin juttu on, kun menimme Cinque Terressä Riomaggioresta pikkujunalla Cornigliaan, tarkoituksena vain käväistä siellä korkealla, pikkukylässä. Kun saimme +30 C:n lämmössä kiivettyä ne 377 porrasta ylös kylään kuullaksemme, ettemme pääse pois: junalakko! Ja bussi- ja kaikkien lakko. Tuli järjetön kaatosade ja ukkonen, ja lounastauko, kaikki paikat menivät kiinni. Juoksimme juuri sulkeutuvaan parin neliön liikkeeseen, josta saimme – liikkeen kaikki – vesipulloja ja leipää.
Päätimme kulkea jalkaisin jotain polkua ja tietä pitkin takaisin Riomaggioreen, matkaa 8-10 km, ”hyväkuntoisina eihän siihen kauan mene”. Päädyimme tietämättöminä vahingossa kaikkein vaikeimmalle (luokitus vaarallinen) polulle, jakkutakeissa ja kävelykengillä, kauppakassia kantaen, sateen liukastamille juurakkoisille poluille. Aurinko paahtoi siniseltä taivaalta. Olimme perillä 10 hikisen tunnin jälkeen, yön jo laskeuduttua. Mutta se reissu muistetaan kyllä!
Kirja ja keittiö
Nyt iski lakko pahaan paikkaan! Se voi Italiassa yllättää yhtäkkiä, kuten sääilmiötkin (joita ei voi rajuudessaan verrata Suomen oloihin). Onneksi selvisitte ehjinä perille, tuo reitti voi olla sateen jälkeen todella vaarallinen. Mutta epäilemättä tuo retki jäi historiaan 🙂