-
Uunissa paahdetut tomaatit roomalaisittain
Tomaatteihin toimii takuuvarmasti yksi temppu: kun ne laittaa uuniin, mauttomastakin tulee maukkaampi. Kun uunissa paahdetut tomaatit vielä maustaa runsaalla oliiviöljyllä, yrteillä, suolalla ja valkosipulilla, ei voi kuin onnistua. Uuni hoitaa kaiken työn, ja lopputulos on aurinkokuivatun tomaatin kaltainen umamipommi. Uunissa paahdetut tomaatit ovat kuitenkin aurinkokuivattuja tomaatteja mehevämpiä ja – no, tomaattisempia. Tomaatit tulivat mieleeni viimeksi lukemastani Vincenzo Latronicon Täydellistä-romaanista. Latronico on syntyjään Roomasta, kuten nämä pomodori a mezzo -nimellä kulkevat tomaatitkin. Johonkin tämäntapaiseen herkkuun kirjan päähenkilöt Anna ja Tom voisivat myös törmätä berliiniläisillä brunsseillaan hummusvatien ja hapanjuurileipien kyljessä. Italiassa tomaatteja tosin ei tarjottaisi brunssilla, sillä konsepti ei kuulu maan ruokakulttuuriin, vaikka Suomessa ”italialaista brunssia” jossakin tarjoillaankin. Ja muuttuvathan asiat Italiassakin:…
-
Hullun hyvä hapankaalikeitto
Älkää ymmärtäkö väärin: en ole aloittanut uutta vuotta millään kaalikeittodieetillä, vaikka vuoden ensimmäiseksi ruokaohjeeksi tuleekin nyt hapankaalikeitto. Hapankaalikeitto voi kuulostaa ankealta, mutta kyseessä on todellinen nautinto! Antakaa, kun selitän. Olen vajaan seitsemän vuoden aikana esitellyt blogissani yli 120 italialaisen ruoan reseptiä. Blogini idea on tutustuttaa niin lukijat kuin itsenikin italialaisen ruoan monipuolisuuteen. En ole ottanut kirjoittamiseeni sellaista linjaa, että kaikki reseptit ovat uskomattomia ja niitä on kaikkien pakko heti kokeilla. Omat ruokasuosikkini olen jaotellut blogiin erikseen, ja siellä on ikilemppareita, joihin palaamme usein. Kaikki ruoat eivät kuitenkaan voi olla lempiruokia. Kaikki ruokaohjeetkaan eivät oikeasti ole ”maailman parhaita”, vaikka sellaiset eniten klikkauksia keräävätkin. Parhaus kaiketi on makuasia. Mutta! Sitten on joitakin…
-
Oliivitahna Rivieran oliiveista
Oliivipatee, oliivitahna, tapenade. Mitä näitä nyt on. Kaupan valmiit tahnat maistuvat minusta tunkkaisilta, mutta kun teimme itse kotona oliivitahnaa – vain kolmesta raaka-aineesta – lopputulos olikin kirpeän raikas ja koukuttava. Paahdoimme pannulla pari leipäviipaletta tahnan kaveriksi, jotta sain otettua postaukseen kuvan. Kummasti kuvan ottamisen jälkeen katosi kuitenkin koko leipä… ja sitä myöden oliivitahna. Purkin pohjat kaavimme vielä pastan joukkoon. Hölmöintä on se, että itse tehty oliivitahna valmistuu viidessä minuutissa. Kuka niitä kaupan tahnoja tarvitseekaan? Oliivitahna palautti minut muistoissani viime kesään ja Ligurian lämpöön. Sinne minut vei myös Pier Paolo Pasolinin kirja Pitkä hiekkainen tie. Pasolinin matka kulki ”San Remosta eteenpäin pitkin rannikkoa: polttavaa aurinkoa ja viilentävää pilviverhoa”. Kuljin sattumoisin kesällä…
-
Taralli: suolapalaa saappaankorosta
Epäkohtia suomalaisessa ruokakaupassa: täältä ei saa taralleja! En itse hirveästi välitä pikkusuolaisesta – en esimerkiksi tunnista termiä ”sipsihimo” – mutta tarallit kyllä toisinaan maistuvat… Viinilasillisen kera lauantai-iltana. Taralli on rinkulaksi kiepautettu suolainen keksi, jonka juuret ovat Etelä-Italiassa, tunnetuimman näkemyksen mukaan Apuliassa. Parhaimmillaan taralli on koukuttavan herkullinen, ulkoa rapea ja sisältä mehukas, ja maussa voi erottaa apulialaisen valkoviinin ja oliiviöljyn. Pahimmillaan taas halpamarketin taralli maistuu siltä kuin se olisi valmistettu sahajauhosta. Italiastakaan ei siis saa hyviä taralleja mistä tahansa, olemme testanneet melko monta merkkiä, myös italialaisten verkkokauppojen tarjonnan. Parhaat tarallit (Apulian ulkopuolella) ovat löytyneet tähän mennessä Eatalysta. Hyviä Suomi-vinkkejä saa antaa, sillä lähin Eataly on Tukholmassa…! Minulla on ollut jo hetken…
-
Parsakaalilisuke: Oppeja italialaisesta keittiöstä, osa 2
Oppeja italialaisesta keittiöstä: melkein mikä tahansa maistuu paremmalta oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. No, mikä tahansa ylipäätään maistuu oliiviöljyllä, valkosipulilla ja chilillä maustettuna. Siitä olkoon esimerkkinä päivän resepti, parsakaalilisuke broccoli strascinati, erittäin vapaasti suomennettuna ”pannutetut parsakaalit”. Olen kertonut blogissa useasti ennenkin, että ruoanlaitossa kompastuskiveni oli pitkään ruokien maustaminen. Ajattelin, että maustaminen tarkoittaa ”mausteeksi” nimettyjen asioiden käyttöä ja pähkäilin, minkä purkin ja pussin sisältö sopii mihinkin. Italialaiseen ruokaan paremmin tutustuttuani tajusin, että maustaminen ei ole jokin irrallinen ja pakon edessä suoritettava temppu vaan että raaka-aineet itsessään maustavat ruoan – jolloin ruokaa ei oikeastaan tarvitse edes ”maustaa”. Mikä helpotus! Moniin italialaisiin ruokiin tuo makua soffritto, joka on sekin ollut tärkeä oivallus keittiössä…
-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
