-
Riisillä täytetyt tomaatit roomalaisittain
Viime viikolla oltiin Roomassa, joten tämäkin tie vie sinne. Riisillä täytetyt tomaatit ovat roomalaista kesäruokaa parhaimmillaan: helpot ja yksinkertaiset valmistaa kauden sesonkikasviksesta. (Vaikka hedelmähän tomaatti kasvitieteellisesti on.) Eikä haittaa sekään, että mukaan uuniin sujahtaa muutama peruna – se sopii Suomen kesään. Täytetyt tomaatit käyvät kevyestä kesälounaasta tai ne voi ottaa evääksi mukaan piknikille tai rannalle. Suomalainen tosin ei välttämättä miellä tämäntyyppistä ruokaa rantaevääksi; meillä näkee rannalla vesipullojen lisäksi lähinnä ehkä välipalapatukoita ja banaaneja. Italialaiset pakkaavat parhaimmillaan rantapäivään mukaan moniruokalajisen aterian lisäksi myös pöydät ja tuolit. Itse en ole tällaista ateriointia päässyt todistamaan, mutta stereotypia eteläitalialaisten perheiden rantapäivistä kaikkine mahdollisine paikalle raahattuine varuisteneen elää sitkeässä. Omia rantatuoleja, päivänvarjoja ja erilaisia aurinkotelttoja…
-
Aito genovalainen focaccia: 5 faktaa ja taikinalaskuri
Tänään on se hetki! Olen kirjoittanut yli kuusi vuotta italialaisesta ruoasta ja paljon alueista rakkaimman eli Ligurian ruoista kajoamatta kuitenkaan vielä yhteen tärkeimpään. Focaccia on Ligurian alueen pääkaupungin eli Genovan ylpeys, joka tunnetaan Suomessa huonosti – vaikka toisinkin voisi luulla. Tässä postauksessa tarjoilen teille focaccia-tietoutta lähes kahdentuhannen sanan verran! Hetkiä Italiassa -kirjassa kysyttiin, mistä löytyy Italian paras focaccia. Vastaus on siis luonnollisesti Genova, ja tekijöiden mielestä Panificio Macrin leipomo idyllisessä Boccadassessa Genovan keskustasta itään. Genovalaisen Signoren mielestä keskustan paras focaccia löytyy Focaccia e Dintornista (nettisivu) ja ydinkeskustan liepeiltä lähempänä Principen asemaa Le Bontà del Granosta (Facebook-sivu) Carminen korttelista. Suomesta genovalaista focacciaa on mahdoton löytää, ja näin on myös Italiassa Genovan…
-
Keväiset kukkasämpylät michette
Olin viikko sitten siinä hyvässä ja oikein tyytyväisessä uskossa, että kesäaikaan siirtyminen pidentää viikonloppua tunnilla. Ajattelin, että nytpä voi ottaa aikaa hieman aikaavievemmälle leivonnalle! Totuus oli kuitenkin sunnuntaiaamuna toinen ja suunnitelmat lykkääntyivät. Nyt on kuitenkin aika esitellä nämä kukkasämpylät, jotka eivät siis mene ihan pikasämpylät-kategoriaan. Toisinaan pienelle vaivannäölle on kuitenkin paikkansa. Näitä leipomalla kotiin leviää aito italialaisen leipomon tuoksu, jota ei hiivaleivällä saa aikaan! (Enkä minä kärsimätön näitä leiponut vaan taikinataituri Signore.) Viime kerran Michelestä tuli mieleen michette [mikette], milanolaiset kukkasämpylät. Ne tunnetaan myös nimellä rosette, ”pikku ruusut”, joka paremmin ehkä kuvaa kukkamaista muotoa. Vai ovatko nuo nyt ruusuja? Keväisen fiiliksen kukkasämpylät ainakin tuovat, ehkä leskenlehtikään ei olisi kaukana? Niitä…
-
Vin brulé – Italian glögi
Kaupallinen jouluhössötys tuntuu alkavan vuosi vuodelta aiemmin – tänä vuonna näin kaupassa joulu- ja Halloween-koristeita rinnakkain. Siksipä nyt marraskuussa en vielä ota blogissa varaslähtöä mihinkään jouluresepteihin, vaan esittelen juoman, joka sopii joulunajan lisäksi aivan hyvin myös syksyyn ja talveen muutenkin. Vin brulé eli Italian versio glögistä olisi säälikin jättää pelkkään jouluun. Kirjoitin viime kerralla viinilukupiiristä ja viineistä – hyvistä viineistä. Sellaisia ei tietenkään kannata tuhlata tähän ohjeeseen. Baristanakin työskennellyt Signore paljasti, että eräässä ravintolassa oli tapana käyttää korkkivikaisia viinejä vin bruléhen… Vin brulé on maustettua ja melko makeaa, ”poltettua” (ransk. brûler) viiniä, joten kyllähän siinä maustaessa ja viiniä kuumentaessa viinin maku hieman peittyy tai ainakin muuttuu. Perus pöytäviini sopii tähän…
-
Paenneet simpukat: Simpukkapasta ilman simpukoita
Tänään on keittiössä apokalyptiset tunnelmat. Maailmanloppuun on aiheellista varautua myös ruokapöydässä. Se tarkoittaa luovia ratkaisuja, joista hyväksi esimerkiksi käy napolilainen simpukkapasta ilman simpukoita, spaghetti alle vongole fujute. Köyhästä keittiöstä ovat simpukatkin paenneet (napol. fujute, ital. fuggite)! Simpukkapasta ilman simpukoita saa lisäpontta myös muusta kuin italialaisesta nykykirjallisuudesta: viimeisimmän kirjapostaukseni Paolo Giordanon Tasmania -romaani käsitteli apokalypsia ja siihen varautumista, mutta simpukkatuhoon löytyy kirjallinen esimerkki lähempääkin. Anni Kytömäen Finlandia-voittajaromaanissa Margaritassa (Gummerus, 2020) yksi kertojista on uhanalainen jokihelmisimpukka Margaritifera margaritifera. Kytömäki on omistanut kirjan ”maan ja veden hiljaisille – niille, jotka yhteiskunnassa ja ekokriisissä ovat vaarassa jäädä jalkoihin”. Margaritan luettuaan simpukat eivät enää lukijalle maistu, jos ne aiemmin ovat maistuneetkaan. Siksi simpukkapasta ilman simpukoita…
-
Nonna Pinan caponata
Tällä kertaa päästän irti sisilialaisen anoppini Giuseppinan, joka myös Nonna Pinana meillä tunnetaan. Nonna Pina on – tietenkin – erittäin taitava kokki, eivätkö kaikki italialaiset isoäidit ja anopit ole? Viime kesän Italian-matkalla vietin paljon laatuaikaa anopin keittiössä. Kaikilla perheenjäsenillä oli nonnalle omat toiveensa, mutta minulla toive numero uno oli nonnan sisilialainen kasvispata, caponata. Kunnon nonnien tapaan nonna Pinalla on oma salaisuutensa, jonka ansiosta hänen tekemänsä caponata on – luonnollisesti – maailman parasta. Nonna Pina kävi tänä syksynä meillä Suomessakin kokkailemassa, ja caponata oli jälleen toivelistan kärkipäässä. Sitä hän laittoi meillä kotikeittiössä, kun ruskan ihailulta ja pullakahveilta ehti. (Nonna Pina rakastaa kardemummaista pullaa, ja kardemummapussit ovatkin kätevän pieni ja kevyt Suomen-tuliainen, kun suuntaamme…
