Omat ruokasuosikkini,  Pastat,  Ruoka

Täydellinen tomaattipasta scarpariello Napolista

Olen aina innoissani, kun päästään ruoka-asioissa Napoliin, sillä Napoli ei ruokapöydässä petä koskaan. Jollain kummallisella tavalla Napolissa yksinkertaisimmistakin ruokalajeista syntyy kuvitelma jostakin suorastaan syntisen hyvästä.

Mietitäänpä vaikka napolilaista margherita-pizzaa: ainesosia on siinä vain muutama, mutta lopputulos on kaukana arkisesta tai vaatimattomasta – vaikka Napolissa pizza ei todellakaan ole mitään luksusruokaa. Tai sitten tomaattipasta pasta allo scarpariello, jonka tenho perustuu oikeastaan samaan kuin margherita-pizzan: hiilihydraatin, tomaatin ja juuston yhdistelmä on vaan täydellinen.

Tomaattipasta lautasella

 

Napoliin minut johdatti jälleen kirjallisuus eli Viola Ardonen Lasten juna -romaani, jonka alku sijoittuu sodanjälkeiseen Napoliin ja sen kurjimpiin kortteleihin. Tomaattipasta scarpariello onkin tarinan mukaan saanut alkunsa köyhissä Espanjalaiskortteleissa, ja scarpariello viittaa kengäntekijän eli suutarin työhön.

Kengillä on Lasten junassakin tärkeä roolinsa, ja kirjan lopussa päähenkilö tekee monia merkityksiä kantavan vierailun suutariliikkeessä. Napolista ja kengistä palasivat ajatukseni heti myös Elena Ferranten Napoli-sarjaan ja Stefanon ja Solaran veljesten kenkäkauppaan Napolin Piazza dei Martirilla.

Suomessa tunnetuin tomaattipasta on epäilemättä muutama vuosi sitten hitiksi noussut Jenni Häyrisen uunifetapasta, joka sekin perustuu tomaatin ja sulan juuston jumalaiseen yhdistelmään. Luin joskus, että maailmaa valloittanutta reseptiä ollaan viemässä Italiaankin. Mietin lukiessani, miten ruokakonservatiivinen Italia mahtaa ottaa vastaan pohjoisesta tulevat pastaopit, mutta Googlesta selviää, että vuoden 2021 puolella italiankielisissä ruokablogeissa todella alkoi ilmestyä reseptiä nimeltä ”pasta con feta e pomodorini al forno”.

Suomenkielinen ”uunifetapasta”-nimikin mainitaan ainakin tässä Bettina in cucina -blogin postauksessa. Tosin bloggaajan mielestä tomaatin kuoret ovat italialaiseen tapaan vatsassa ”huonosti sulavia”, poco digeribili, joten hän kuorii tomaattinsa.

Vuosien jankutuksen jälkeen myös italialaiset appivanhempani ovat alkaneet oppia, mitä on feta, ja todistajien mukaan anoppini on sitä jopa käynyt jostain juustokaupasta ostamassa! Pastan joukkoon hän sitä tosin ei ole ”erehtynyt” laittamaan.

Kreikkalainen feta ei välttämättä ole ensimmäinen juusto, jota italialainen mieluiten laittaa pastaansa, oman maan juustolajeja kun on satoja. Kertoo paljon italialaisista, että heille fetan laittaminen pastaan oli aivan uusi idea, jonka piti tulla maahan Helsingistä asti.

Tomaattipasta lautasella
Roba seria

Mutta se fetasta (joka kyllä minulle maistuu hyvin myös pastan seassa, kerettiläinen kun olen), sillä tomaattipasta scarpariellossa juustot ovat kotoisat parmesaani ja pecorino. Niiden lisäksi ei juuri muuta tarvitakaan kuin laadukkaita tomaatteja ja pastaa, jokunen basilikanlehtikin tietysti, pienen valkosipuli- ja peperoncino-lisäyksen ohessa toki.

Jotenkin vaan lopputulos on silti kliseisesti sanottuna enemmän kuin osiensa summa. Tämä on yksi ehdottomista lempiruoistani!

Napolilainen tomaattipasta spaghetti allo scarpariello (4 nälkäiselle henkilölle)
  • 500 g laadukasta spagettia (esim. Rummo)
  • 500 g kirsikkatomaatteja (mahdollisimman kypsiä ja makeita)
  • 50 g pecorinoa raastettuna
  • 50 g parmesaania raastettuna
  • ekstra-neitsytoliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1–2 kuivattua peperoncinoa
  • suolaa
  • (sokeria)
  • tuoretta basilikaa
  1. Lorauta isolle paistinpannulle reilusti öljyä ja kuumenna. Laita valkosipulinkynnet pannulle ”paita päällä” (in camicia) eli kokonaisina kuorineen ja murustele mukaan peperoncino.
  2. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja lisää ne pannulle. Lisää mukaan pari basilikanlehteä (ja ripaus sokeria, jos tomaatit ovat kovin happamia).
  3. Kypsennä vähän keskilämpöä lämpimämmällä ja anna kypsyä sen aikaa, kun keität pastan. Jos tomaatit uhkaavat kuivahtaa liikaa, lisää pannulle kauhallinen pastan keitinvettä.
  4. Keitä spagetti al denteksi isossa kattilassa hyvin suolatussa vedessä. Valuta.
  5. Poista valkosipulinkynnet pannulta ja lisää spagetti tomaattien joukkoon. Käännä levy pois päältä.
  6. Lisää juustoraasteet pannulle ja sekoita nopeasti joukkoon niin, että juustoista syntyy cremina eli kastikkeen tapainen pastalle.
  7. Lisää joukkoon tuoretta basilikaa ja öljyä. Heiluttele sekaisin.
Ihan täyttä pastaa eli muita pastaohjeita blogissa:
Reseptiin liittyvä kirja: Viola Ardone – Lasten juna

2 kommenttia

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Aaaah!! Kyllä uskon, että tämä on todella kova pastaresepti! Tarkoitan siis tuota sinun jakamaasi. Uunifetapastassa on iso miinus, hapottomuus. Tomaatin hapot eivät mielestäni leikkaa riittävästi fetan rasvaa, lisään ehdottomasti sitruunaa tai valkoviiniä vuokaan (myös yritit ja valkosipuli plussaa :D) . Mutta tässä sinun jakamassasi ohjeessa näyttää siltä, että rasvaa on vähemmän ja silloin ei happoakaan tarvita kuin tomaateista. Yksinkertainen on usein parasta. Tämä menee testiin pian! Jotenkin ymmärrän tuota italialaisten haluttomuutta kokeilla vaikutteita muualta. Mitä on käynyt suomalaiselle ruokakulttuurille? Ihan päinvastoin, me olemme nykyään pelkkä kebablandia ja eri puolietnisten keittiöiden valtakunta.
    P.S. Hipelöin eilen kirjakaupassa tuota Lasten junaa, miltei jo ostin.

    • Kirja ja keittiö

      Taidatpa olla oikeassa noista hapoista. Uunifetapasta on kyllä hyvää, mutta siinä on jotain, mikä ei ihan osu maaliin. Taidanpa tilata sinulta viinimaistelun lisäksi vielä ruokaluennonkin! 😀

      Minulta on mennyt tosi pitkään tajuta, että yksinkertainen on usein parasta. Ja onhan se totta, että italialaiset saavat olla ylpeitä jääräpäisyydestään. Kun joskus työskentelin suomalaisten nuorten kanssa ja pyysin heitä ideoimaan, mitä suomalaista ruokaa voisimme yhdessä laittaa kansainväliseen ruokapäivään, yksi ehdotti fetasalaattia ja moni ei keksinyt muuta kuin sämpylät. Noh, eipä siinä sitten ehkä kaukana todellisuudesta oltu.

      Ja osta vaan se kirja (kuuluttaa vannoutunut kirjastonkävijä), se on tosi hyvä! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *