Pastat,  Ruoka

Kesäinen tomaattipesto alla trapanese

Kesäisiä ruokia etsiessäni alan usein tähytä Sisiliaan. Jokin Sisiliassa saa ajattelemaan ikuista kesää ja auringonpaistetta ruokapöydässä. Sisilia on muutenkin ruokamielessä yksi inspiroivimpia alueita Italiassa – en tosin vielä ole keksinyt, minkä alueen keittiö ei olisi inspiroiva, en vain vielä tunne kaikkia! Tämänpäiväinen tomaattipesto on ihana esimerkki syötävästä sisilialaisesta auringonpaisteesta.

(Mielistelevät mainospuheet sikseen: Sisilian tämänviikkoiset 40 asteen helteet eivät kyllä inspiroi ketään keittiössä tai muuallakaan.)

Sisiliaan minut johdatti paitsi kesäaurinko myös nobelisti Luigi Pirandello, jonka kotisaari se on (tai siis oli). Pirandello oli kotoisin Agrigentosta, jossa on tietysti omat kymmenet paikalliset ruokaerikoisuutensa, mutta kesäinen tomaattipesto on itse asiassa kotoisin Trapanista eli hieman kauempaa Pirandellon kotikaupungista. Tomaattipesto tunnetaankin italiaksi nimellä pesto alla trapanese. (Sekoitin joskus Trapanin trapanoon eli porakoneeseen, joten ruoan nimestä syntyi aluksi hyvin hämmentävä mielikuva!)

Tomaattipesto morttelissa, basilikanlehtiä, manteleita, tomaatteja
Morttelilla mennään, kun sellainen kerran on hankittu, mutta sauvasekoitinkin on ihan sallittu.

Pestoahan voisi periaatteessa tehdä mistä tahansa, mutta italialaiset juuri periaatteen vuoksi eivät tee sitä ihan mistä tahansa. Genovalaisen Signoren mielestä maailmassa ei ole olemassa muuta pestoa kuin genovalainen pesto basilikasta, mutta jos emme kuuntele häntä (Genovan murteessa on oma verbinsä valittamiselle, mugugnare, josta saan usein osani näissä keittiökysymyksissä), varianttejahan löytyy. Itse asiassa juuri genovalaiset toivat peston Sisiliaan, ja siellä siitä kehitettiin oma versio kotisaaren parhaista raaka-aineista: tomaateista ja manteleista.

Suomen juureksia ja marjoja ei mikään voita (ecco, tässä omaa kotiseutuylpeyttäni!), mutta esimerkiksi tomaattien kanssa on ihan toinen juttu. Vulkaaninen maaperä: uhka vai mahdollisuus? Juuri se yhdessä kuuman auringon kanssa takaa sisilialaisille tomaateille sellaisen maun, johon Suomessa ei koskaan voida päästä. Niinpä Suomen oloissa tehty trapanilainen tomaattipesto jää vähän valjuksi Sisilia-kopioksi.

Tomaattipesto pesto alla trapanese (4 hengelle)
  • 300 g tomaatteja (luumutomaatti tai San Marzano)
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 30 g kuorimattomia manteleita
  • 6 basilikanlehteä
  • ekstra-neitsytoliiviöljyä
  • 80 g pecorinoa
  • ripaus suolaa
  1. Kalttaa tomaatit: Leikkaa tomaattien pintaan kevyt viilto, kasta ne kiehuvan kuumaan veteen kymmeneksi sekunniksi. Jäähdytä hetki ja poista kuori.
  2. Jos teet peston morttelissa, jauha ensin valkosipulinkynnet, mantelit ja basilikanlehdet. Lisää sitten tomaatit, öljy ja pecorino. Lisää suolaa tarvittaessa.
  3. Sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa surruuttele kaikki sekaisin.
  4. Tarjoile tomaattipesto kypsään pastaan sekoitettuna.

Sisiliassa tomaattipesto tarjoillaan hauskannäköiseen busiate-pastaan sekoitettuna. Sellaista ei taida Suomesta saada (?), joten tyydyimme sekoittamaan peston kotoisammin caserecceen.

Lisää ruokaohjeita Sisiliasta luvassa myös myöhemmin kesällä!

Reseptiin liittyvä kirja: Luigi Pirandello – Vino nenä

2 kommenttia

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Ah, muistan sisilialaisten tomaattien maun! Uskaltaako sanoakaan, että ne kilpailevat ykkössijasta georgialaisten tomaattien kanssa 😀 Mutta kyllä se vulkaaninen maaperä tekee ihmeitä kaikelle siinä kasvavalle (terveisin kolme Etnan viiniä kellarissa jäljellä). Ehkä tämä pesto täytyy tehdä itse kasvatetuista tomaateista, jotta päästään lähelle oikeaa tasoa. Täytyy sossuta tomaatit äidiltäni, minulla kasvaa puolimenestyneesti vain salkopapua ja salviaa. Viime viikolla söin Pizza Sicilianan eli sardellipizzaa. Se oli kyllä hyvää, muttei niin täydellistä kuin Sisiliassa. Jotain salattua magiikkaa siinä ruokakulttuurissa on, kun yhä sitä ikävöin. En Rooman seudun ruokia yhtään samantasoisesti.
    Tulipa mieleen, kirjoitetaanko Sisiliassa juurikaan mafiakirjallisuutta? Jos, niin oletko tutustunut tähän antiin? Minua kiinnostaa tämä maailma kovin, meillä oli Palermossa hyvä opas 😀

    • admin

      Oih, georgialaiset tomaatit, nyt alkoi kiinnostaa! Mutta toki niidenkin perässä pitäisi matkustaa varmaan sinne Georgiaan asti.

      Minulle on mafiakirjallisuudesta tuttu vain kirjoittajista kaikkein tunnetuin eli Roberto Saviano (Napolista). Muistelen tosin (häpeissäni), etten saanut Gomorraa luettua loppuun asti, niin ahdistava se oli ja olisi vaatinut tietynlaista mielentilaa ja keskittymistä, jota minulta ei ainakaan silloin lukuhetkellä löytynyt. Nyt ilmestyy syksyllä Anton Montin ’Ndranghetaa käsittelevä teos, siihen pitäisikin tutustua.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *