Pastat,  Ruoka

***** hyvä genovalainen pesto

Kirjoitin viimeksi ruoan symboliikasta ja historiasta ja erityisesti muinaisten roomalaisten ruokailutavoista. Yksi hauskimmista roomalaisten tavoista liittyi basilikaan. Roomalaisten uskomuksen mukaan basilikaa kylväessä piti kiroilla ja kirota, jotta kasvi olisi kasvanut vahvaksi ja basilikasta olisi tullut maistuvaa. Mitä *****?! Vai toisaalta, tässäkö syy, miksi omat basilikani eivät ole menestyneet? Tästä lähtien kannattaa pysyä kaukana, kun ryhdyn kylvöpuuhiin!

Basilikan kylvöaika on muuten juuri nyt, maalis-huhtikuussa, joten vielä ehtii kaivaa parhaimmat (tai pahimmat) kirouksensa esiin!

Pesto morttelissa, taustalla basilikat
Pesto valmistetaan perinteisesti morttelissa. Voihan sen tehdä sauva- tai tehosekoittimellakin, jos ei kerro kenellekään…

Ja sitten päivän reseptiin, jota uskallan luonnehtia ***** hyväksi. Basilikapestonhan tuntevat kaikki ja yleensä siitä myös pitävät kaikki. Suomessa pestoa lisätään monenlaisiin ruokiin, mutta Italiassa genovalainen pesto kuuluu vain pastaan. Kotikaupungissaan sitä voi kuitenkin nähdä myös farinatan päällä ja minestronen joukossa.

Genovassa pesto syödään tuore-trofien, tuore-gnocchien tai linguinen kanssa. Linguine on Genovassa muuten nimeltään trenette. Vanhastaan Genovassa trofie tarkoitti sitä, mitä gnocchi nykyään ja trofiette sitä, mitä trofie nykyään. Huh. Mutta hei, pastahan on aina hyvää! Genovassa pestopastaan kuuluvat myös perunat ja vihreät pavut.

Genovalainen pesto ja trofie-pastaa trofie al pesto (4 hengelle)
Genovalainen pesto pesto alla genovese
  • 2 isoa tai 3 pientä puskaa basilikaa
  • 6 rkl raastettua parmesaania
  • 2 rkl raastettua pecorinoa
  • 1 reilu rkl pinjansiemeniä
  • yksi valkosipulinkynsi
  • muutama hippunen karkeaa merisuolaa
  • pari rkl extra-neitsytoliiviöljyä
Lisäksi
  • 400 g trofie-pastaa
  • pari perunaa
  • pari isoa kourallista vihreitä papuja (tuoreita tai pakastettuja)
  • karkeaa merisuolaa
Peston valmistus
  1. Irrota basilikoista lehdet, huuhdo ne ja kuivaa hyvin. Raasta juustot.
  2. Hienonna morttelissa ensin valkosipuli, merisuola ja pinjansiemenet tahnaksi.
  3. Lisää vähitellen basilikanlehdet ja hienonna koko ajan voimakkaasti.
  4. Lisää juustoraasteet ja lopuksi öljy. (Jos säilytät pestoa jääkaapissa, lorauta myös sen päälle hieman öljyä.)
Basilikan lehdet
Vihreää kultaa. Tästä alkaa peston valmistus!
Pastan valmistus
  1. Kuori ja paloittele perunat kuutioiksi ja puolita pavut. Laita ne kiehuvaan, karkealla merisuolalla suolattuun veteen ja anna kiehua pari minuuttia.
  2. Lisää sitten pasta ja keitä se al denteksi.
  3. Valuta perunat, pavut ja pasta, ja ota pieni kupillinen keitinvettä talteen.
  4. Sekoita perunoiden, papujen ja pastaan joukkoon pesto ja hieman keitinvettä.
  5. Valmiin annoksen päälle voi vielä ripotella parmesaania.
Pesto pastan kera lautasella
PPPPP: pastaa, perunaa, papuja, pestoa ja parmesaania

Meidän perheessä peston valmistaa aina itseoikeutetusti Signore. Hän valmistaa peston näppituntumalla, joten raaka-aineiden määrän kanssa ei tarvitse olla niin tarkka. Laita vähän enemmän sitä, mistä pidät eniten! Jos et pidä valkosipulin mausta, voit tehdä, kuten Signore: ”poista sielu” valkosipulilta (togliere l’anima dell’aglio) eli poista sen kovempi keskiosa.

Raaka-aineiden laadusta ei kuitenkaan pidä tinkiä! Me olemme onnekkaita, koska saamme säännöllisesti öljylähetyksiä Italiasta, mutta Suomessa ruokakaupastakin saa hyvää oliiviöljyä, kun ei haksahda kaikkein halvimpiin. Genovassa pestoon käytetään mieluiten tietenkin ligurialaisia raaka-aineita, ja tällä kertaa käytössä ollut oliiviöljymme olikin Speziasta. Paras valkosipuli tulee Vessalicosta ja basilika Pràsta, aivan Signoren lapsuudenkodin kulmilta.

Välineisiinkin kannattaa panostaa! Jos haluat pestomestariksi, Genovassa voit teettää omaan käteesi sopivan morttelin survimen. Ja jos olet jo pestomestari, osallistu ihmeessä peston maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka järjestetään Genovassa vuosittain. Genovalaiset ovat jopa ehdottaneet pestoa Unescon maailmanperintöluetteloon. Muinaisten roomalaisten perintö elää vahvana!

Reseptiin liittyvä kirja: Liisa Väisänen – Symbolien pitopöydässä

 

4 kommenttia

  • Viiru

    Ostin tässä kesän aikana oman basilikan, joten olen nyt kaksi kertaa harjoitellut peston tekoa 🙂 Omat eräni ovat tosin olleet aika pieniä, koska en koskaan raaski parturoida pikku kasviani riittävän reilusti… Ja vaikka alussa lehtiä vaikuttaisi olevan paljon, niin kummasti ne katoavat morttelissa! Lopputuloksena saatu ruokalusikallinen tai pari tulee ainakin heti syötyä heh. Ja jo tämän kokeilun perusteella voin allekirjoittaa väitteen, että kyllä itse tehty on aivan eri sarjassa kuin purkkipesto. Eivät melkein tunnu samalta tuotteelta, niin iso on ero!

    • Kirja ja keittiö

      Taas täytyy olla samaa mieltä: purkkipesto ja itse tehty pesto ovat kyllä todellakin aivan eri kamaa! Värikin on erilainen; mitä heleämmän vihreä, sitä parempi (purkkipestohan on usein lähinnä ruskehtavaa…). Ja mortteli on myös ihan eri väline kuin sauvasekoitin (kröhöm)! Söin juuri Genovassa elämäni parasta pestoa Cavour21-ravintolassa, jonka omistaja onkin joskus valittu peston maailmanmestariksi. Se oli vaan ihan käsittämättömän hyvää!

      Mieheni ei tosin enää suostu tekemään pestoa Suomessa, koska mikään ei kuulemma voi korvata genovalaista pienilehtistä basilikaa ja lopputulos on aina pettymys. Mutta hyvä hyvä, jatka pestokokeilujasi, ja basilika on onneksi uusiutuva luonnonvara 🙂

      • Viiru

        Eipä meilläkään ole täällä Bergamon alueella käytössä aitoa genovalaista basilikaa ja silti tulee minusta hyvää 🙂 Tässä asiassa mielelläni olen tietämättä paremmasta, ja jätän pestomestaruuden tavoittelemisen muille hehe.

        • Kirja ja keittiö

          Oikea asenne! Eihän sitä loppujen lopuksi voisi myöskään kokeilla mitään uusia makuja tai juttuja koskaan, jos olisi liian puristi.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *