Nonna Pinan caponata
Tällä kertaa päästän irti sisilialaisen anoppini Giuseppinan, joka myös Nonna Pinana meillä tunnetaan. Nonna Pina on – tietenkin – erittäin taitava kokki, eivätkö kaikki italialaiset isoäidit ja anopit ole? Viime kesän Italian-matkalla vietin paljon laatuaikaa anopin keittiössä. Kaikilla perheenjäsenillä oli nonnalle omat toiveensa, mutta minulla toive numero uno oli nonnan sisilialainen kasvispata, caponata. Kunnon nonnien tapaan nonna Pinalla on oma salaisuutensa, jonka ansiosta hänen tekemänsä caponata on – luonnollisesti – maailman parasta.
Nonna Pina kävi tänä syksynä meillä Suomessakin kokkailemassa, ja caponata oli jälleen toivelistan kärkipäässä. Sitä hän laittoi meillä kotikeittiössä, kun ruskan ihailulta ja pullakahveilta ehti. (Nonna Pina rakastaa kardemummaista pullaa, ja kardemummapussit ovatkin kätevän pieni ja kevyt Suomen-tuliainen, kun suuntaamme Italiaan.) Sisiliaan ja perhesuhteiden pohdintaan minut johdatti nonnan lisäksi myös viimekertainen romaani Nimeni on Oliva Denaro.
Vaan arvatkaa mitä? Itse valitettavasti melkein tämän arvasin: caponata ei täällä Suomessa ole samoin käsin valmistettunakaan yhtä herkullista kuin Italiassa! Maku jäi odotettua vaisummaksi, ja syy on ilmiselvästi raaka-aineissa. Kun ruoka sisältää pelkästään kasviksia, suolaa ja oliiviöljyä, kaikkien raaka-aineiden tulee olla huippulaatuisia ja maistuvia, ei suomalaisen kauppaketjun muoviin pakattuja valjuja vihanneksia tai halvinta mahdollista oliiviöljyä.
Valmista caponata siis parhaista mahdollisista raaka-aineista (lokakuussa tämä on Suomessa jo haaste!) ja käytä ruoan hauduttamiseen nonnamaista kärsivällisyyttä. Nonna Pinan salainen ase caponatassa on selleri, joka tuo makuun syvyyttä. Caponata onkin yksi niistä ruokalajeista, jotka ovat käännyttäneet minut sellerin suureksi faniksi!
Caponata
Sain nonnalta autenttisen ohjeen: ei grammoja tai minuuttimääriä. Tällä mennään.
- paprikaa
- munakoisoa
- perunaa
- purjoa
- selleriä
- tomaattia
- valkosipulia
- ekstra-neitsytoliiviöljyä
- valkoviinietikkaa
- suolaa
- (tuoretta basilikaa)
- (peperoncinoa)
- Pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Suikaloi purjo.
- Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä. Lisää hienonnettu valkosipuli ja sitten kasvikset.
- Kypsennä miedolla lämmöllä, kunnes kaikki kasvikset ovat aivan pehmeitä ja koostumus lähes kermainen.
- Mausta caponata valkoviinietikalla ja suolalla. Halutessasi lisää myös tuoretta basilikaa ja/tai peperoncinoa.
Reseptiin liittyvä kirja: Viola Ardone – Nimeni on Oliva Denaro
4 kommenttia
Esmeralda / Esmeraldan eetos
Ooh, miten herkullinen juttu! Oikein kateudella mietin laatuhetkiä anopin kanssa Italiassa kaikkien eteen kärrättävien herkkujen parissa! Ja miksei Suomessakin. Pulla onkin monelle ei-suomalaiselle ollut makoisa ruoka, toisin kuin mämmi ja maksalaatikko.
Uskon, että on iso merkitys raaka-aineiden alkuperällä. Taas löydän aasinsillan Georgiaan, jossa sai syödä niin uskomattoman tuoreita ja hyviä ruokia. Vaikka täällä Suomessakin on pari hyvää georgialaista ravintolaa, ei niissä saa yhtä hyvää kuin paikan päällä Georgiassa. Enkä itse saa georgialaisilla mausteilla kokattuna, kun tomaatti on kuitenkin kasvihuonetavaraa. Mutta kiitos vinkistä, pitää caponataa testata otollisempaan vuodenaikaan.
Kirja ja keittiö
Minulla on vielä georgialainen keittiö aika pitkälti tutkimatta, mutta nyt olisi luvassa ainakin yhdet pikkujoulut georgialaisessa ravintolassa 🙂 Tosin se ei ollenkaan ole sama asia kuin ruoka Georgiassa, voin vain kuvitella, miten hyvää ruokaa ja viiniä sieltä saa!
Viiru
Olen Nonna Pinan kanssa samaa mieltä, että kardemummapulla on aivan ylivertaista :). Mukavaa, että saitte mummon kylään!
Kirja ja keittiö
Se on niin totta! Ja italialaisellehan kardemummapulla maistuu parhaiten heti aamukahvin kera 😉