|

Italialainen jouluruoka x 24: Jouluaterian rakennusopas italialaisittain

Mitä italialaiseen joulupöytään kuuluu? Entä mikä italialainen jouluruoka sopisi suomalaiseenkin joulupöytään? Tai pitäisikö tänä jouluna rakentaakin koko joulumenu italialaisittain?

Tarjoan tässä artikkelissa kurkistuksen joulunajan keittiöön Italiassa. Suomalais-italialainen perheemme viettää vuorovuosin joulun Suomessa ja Italiassa. Olen siis syönyt läpi monta jouluateriaa Italiassa (kiitos, anoppi!), mutta perinteisiimme kuuluu myös laittaa italialaisia jouluruokia Suomessa. Italialaisen ja suomalaisen joulun ruokaperinteet eroavat toisistaan melkoisesti, ja pieni Italia-mauste tuo suomalaiseen joulunviettoon ihan uutta makua.

Lue italialaisesta joulunvietosta tarkemmin: Italialainen joulu on överi ja blingbling

Kuvakollaasissa joulukakkuja, pastaa ja katettu joulupöytä

Poimi tästä jutustani vinkit italialaisen joulumenun rakentamiseen! Olen nostanut artikkeliin 24 jouluun sopivaa italialaista ruokaohjetta, jotka löytyvät suoraan tältä sivustolta. Näillä vinkeillä kokoat vaikka koko jouluaterian alkupaloista loppudigestiiviin. Tai maltillisemmin poimit muutamia täydentäviä Italia-ideoita suomalaiseen joulupöytään. Moni italialainen jouluruoka saattaa jopa yllättää…

Lue vinkit myös Italia-aiheisiin joulunajan ruokalahjoihin: Joulun ruokalahja Italian ystäville ja vinkit herkkukorin kokoamiseen

Italialainen jouluruoka perustuu paikallisuuteen

Suomessa jouluruokaperinteet ovat hyvin vahvat, kaikki tietävät, mitä suomalaiseen joulupöytään kuuluu. Italiassa asia on toisin: siellä ei ole sellaisia koko maata yhdistäviä jouluruokia kuin Suomessa. Tämä saattaa suomalaisesta tuntua jopa käsittämättömältä: eikö juuri Italiassa pitäisi olla vahva, oma ruokakulttuuri!

Ja onkin. Kulttuureja ei ole vain yhtä vaan lukuisia paikallisia. Jouluna syödään sitä, mikä kyseisellä alueella on parasta. Piemontelainen, venetolainen, umbrialainen ja calabrialainen joulupöytä näyttävät siis erilaisilta. Variaatiota saattaa olla kylien ja kaupunkienkin välillä. Ja tietenkin jokaisella perheellä ja suvulla on vielä omat perinteensä.

Italialainen jouluruoka cannoli lautasella, taustalla joulukuusi
Sisiliassa syntyneen anoppini ”jouluiset” cannolit

Me vietämme Italian-joulumme Genovassa, joten italialainen jouluni on saanut paikallisväriä alueen perinteistä. Kun siis kerron, mitä Italiassa jouluaterialla syödään, kerron pitkälti siitä, mitä Genovassa jouluaterialla syödään.

Ja koska kullakin alueella syödään parhaita paikallisuuksia, ne eivät ole välttämättä vain jouluna tarjottavia ruokia. ”Italialainen jouluruoka” on siis siinä mielessä hämäävä sanapari, ettei sellaisia Suomen riisipuurojen ja laatikoiden tyyliin ole olemassakaan. Useimpia jouluaterialla tarjottavia ruokia voidaan tarjota milloin tahansa muulloinkin. Toki monet jouluna tarjottavat ruoat ovat melko isotöisiä valmistaa, joten ihan perustiistai-illan ruokia ne eivät kuitenkaan ole.

Mitä ja milloin Italiassa syödään jouluna?

Kun suunnittelee italialaista ateriaa – tai valmistautuu sen syömiseen! – on hyvä tiedostaa, mitä kaikkia osasia siihen kuuluu. Suomessa tapana on kattaa pöytään kerralla kaikki, yleensä vain jälkiruoka katetaan erikseen. Sitten käydään kiinni.

Italiassa kaikki aterian osaset tuodaan pöytään erikseen: ensin antipasti, sitten primo piatto, sitten secondo piatto lisukkeineen (contorni), sitten dolce eli jälkiruoka, sitten hedelmät, sitten kahvi, sitten digestivo… Kun suunnittelee tällaisen aterian tarjoamista, alkaa ymmärtää, miksi Italiassa käytetään toisinaan kertakäyttöastioita jopa jouluaterialla. Lautaset eivät yksinkertaisesti riitä kaikille, kun jokainen aterian osanen tarjotaan erikseen.

Joulupöydän kattaus: joululautaset ja viinilasit
Anoppilan lautastaidetta. Taustalla siintävät alkupalapöydän italiansalaatti eli italialaisittain ”venäläinen salaatti” sekä appiukon synnyinseudun Calabrian tuliset makkarapötköt.

Entä milloin italialainen jouluateria sitten pitäisi tarjota? Suomessa joulun tärkein päivä on jouluaatto, ja monien joulu huipentuu aattoillan ateriaan. Jouluaatto on Italiassa kuitenkin vielä arkipäivä, mutta osalle italialaisistakin – erityisesti etelässä – jouluaaton illallinen on joulun tärkein ateria. Se on perinteisesti kalapainotteinen. Joulupäivän lounas taas on lihapainotteisempi ja osalle se – erityisesti pohjoisessa – on jouluateria numero uno; näin myös meillä Genovassa. Tapaninpäivänä sitten saatetaan vain lämmitellä edellispäivien tähteitä tai valmistaa esimerkiksi kevyempiä liemiruokia.

Siinä missä suomalaiselle on täysin selvää, miten Suomessa jouluna toimitaan, italialaisille itselleen heidän omia joulun ruokailutapojaan on selitetty esimerkiksi tässä italiankielisessä artikkelissa ”Lounas vai illallinen? Miten ja milloin joulua vietetään Italiassa?” Artikkelissa kerrotaankin, että koska asiasta on epäselvyyttä, toiset kokkaavat varmuuden vuoksi läpi kaikki joulupäivät aatosta alkaen.

Iloisesti voi siis todeta, että joulua voi italialaisittain viettää milloin lystää, kunhan ruokaa on paljon! Ja se tuodaan pöytään oikeassa järjestyksessä, mistä lisää seuraavaksi.

Joulupöydän kattaus: lautaset, viini ja viinilasit, pieniä antipastoja

1. Antipasti: italialaisen joulupöydän alkupalat

Ateria alkaa alkupaloilla eli antipastoilla. Ne voivat olla esimerkiksi grillattuja ja etikkaisessa liemessä marinoituja kasviksia tai sieniä tai eri tavalla valmistettuja mereneläviä, oliiveja, juustoja, leikkeleitä, pieniä päällystettyjä leipäsiä, majoneesipohjaisia tai etikkaisia salaatteja ja erilaisia friteeraustaikinassa uppopaistettuja kaloja, kasviksia ja taikinapalloja (fritto misto) sekä muita frittejä.

Friteeraus ei ehkä tunnu suomalaisesta kovin jouluiselta. Jos kuitenkin haluaa kokeilla rasvankäryyttelyä joulunakin, voi kokeilla esimerkiksi calabrialaisia joulun kukkakaalipihvejä tai Napolin seudun friteerattua mozzarellaa. Kukkakaali saattaa ainesosana myös yllättää, mutta lisää jouluisia kukkakaaliruokia (ja parsakaalia!) löytyy secondo piatto -osiosta.

Fritit voidaan tarjoilla myös pääruoan yhteydessä, joten alkupalansa voi aloittaa kevyemminkin. Anoppilassa antipastopöydästä löytyy aina Torinosta peräisin olevia leipätikkuja, grissinejä. Niiden sijaan tai lisäksi voi tarjota myös pieniä leipäsiä, jotka on päällystetty esimerkiksi Rivieran oliivitahnalla tai punaviinissä kypsennetyllä Toscanan punasipulilla.

Italiansalaatti kuuluu Suomessa monen joulupöytään. Niin myös Italiassa! Italiassa italiansalaatin nimi tosin on insalata russa eli venäläinen salaatti. ”Venäläinen salaatti” kuuluu Italiassa nimenomaan joulupöydän alkupaloihin.

Genovassa puolestaan joulun tärkein antipasto on cappon magro. Se on erittäin näyttävä leipää, mereneläviä ja kasviksia sisältävä salaatti, joka usein tarjoillaan melkeinpä suomalaisen voileipäkakun näköisenä ilmestyksenä. Se on vaivalloinen valmistaa, mutta sitä voi ostaa myös valmiina kaupan tuoretiskiltä.

2. Primi piatti: joulupöydän pastat ja risotot

Primo piatto on aterian ensimmäinen pääruoka. Ja Italiassa se usein tarkoittaa – kyllä vain, pastaa! Mutta koska jouluruokiin halutaan panostaa ja jouluna on aikaa väkertää, ainakin joulupäivän lounaalla pasta on usein tuorepastaa, jota tarjotaan esimerkiksi lasagnen muodossa tai täytepastana, joka voidaan tarjota kastikkeen kanssa tai tyypillisesti myös liemessä. Jouluaaton merelliseen illalliseen taas saattaa kuulua esimerkiksi simpukkapasta. Primoja voidaan tarjoilla aterialla useampiakin.

Joka alueella on omat pastansa, ja Genovassa joulunajankin tuorepastojen ykkösiä ovat pestolasagne, täytepasta pansoti pähkinäkastikkeessa ja raviolit toccu-lihakastikkeessa.

Italialainen jouluruoka ravioli joulun punaisilla lautasilla
Oma pastasuosikkini on pansoti con salsa di noci eli genovalaiset yrttitäytteiset pastanyytit (kuvassa raviolit) täyteläisessä hasselpähkinäkastikkeessa. Perinteeseen kuuluu, että anoppi on valmistanut pastanyytit pakastimeen jo hyvissä ajoin ja Signore tekee pähkinäkastikkeen.

Genovalainen pestolasagne tuntuu Suomessa hyvin epäjouluiselta, vaikka Italian-jouluumme se kuuluu aina – Suomessa olemme sijoittaneet sen mieluummin pääsiäispöytään.

Lasagne on kuitenkin aina ihanaa, joten sen voi tehdä myös ragù-kastikkeeseen eli suomalaisittain ”bologneseen”. Sivustoni resepti on italialaisen Michelin-kokin käsialaa. Ragù kuuluu syntysijoillaan Emilia-Romagnassa joulupöytään aivan itsestään selvästi, ja monilla alueilla siitä on vielä omatkin versionsa. Suomalaisesta ”bolognese” voi kuulostaa arkiselta, mutta paras ragù vaatii tietysti tuntien hauduttelun ja kylkeensä itse käsin näperrettyä tuorepastaa. Niitä onkin jo syytä juhlia!

Sivuiltani löytyy perinteisen munapohjaisen tuorepastan ohje. Jos haluaa päästä helpolla ja saada jouluiseen pastaansa pientä ylellisyyttä, kannattaa tehdä Piemonte-henkistä tryffelipastaa, jossa tryffelin maku saadaan tryffeliöljystä ja -tahnasta. Klassisen jouluaattoillan simpukkapastan suoraviivaisempi versio taas on napolilainen simpukkapasta, josta simpukat ovat napolilaisittain fujute, ”paenneet”. Budjettijoulun ruokaa.

Italialainen jouluruoka ei kuitenkaan ole pelkkää pastaa. Pohjoisen riisialueilla primo piatto voi hyvinkin olla risottoa. Esimerkistä käy klassinen venetolainen punasikuririsotto, joka on kauniin juhlavan väristä ja sopii loppuvuoteen, sillä punasikuri on nyt vuodenvaihteessa Italiassa sesongissa. Suurella todennäköisyydellä Suomestakin tähän aikaan ostettu punasikuri on peräisin Venetosta. Risottoon lorahtaa myös reilusti venetolaista punaviiniä.

3. Secondi piatti e contorni: joulun pääruoat ja lisukkeet

Kun hiilihydraattipitoisista pastoista ja risotoista on päästy, on vuorossa ”toinen pääruoka” eli secondo piatto, joka on tyypillisesti proteiinipitoisempi.

Secondo-puolella aattoillallinen on siis usein kalapainotteinen (ja toki mereneläviä on tarjottu usein jo pastan kanssa) ja joulupäivän lounas lihapainotteinen. Genovassa tyypillinen kala-secondo on kapakalasta valmistettu pata stoccafisso accomodato ja liha-secondo vasikan sisälmyksistä valmistettu ja kasviksilla täytetty murekerulla cima alla genovese. 

Kasvis-secondona Genovassa toimivat lukuisat kasvispiirakat, joista juhlavin on pasqualina. Se on näyttävä lehtimangoldipiirakka, joka kuuluu juhlapöytään niin pääsiäisenä kuin joulunakin.

Lihapullat ja muut pyörykät kuuluvat myös Italiassa jouluun. Blogista löytyy resepti apulialaisiin leipäpyöryköihin, jotka tarjotaan usein tomaattikastikkeessa. Jouluiset pyörykät voidaan valmistaa myös esimerkiksi perunasta, juustosta tai pinaatista. Joskus ne näkee tarjoiltavan vadille joulukuusen muotoon aseteltuna – hauska idea erityisesti vihreille pinaattipyöryköille.

Myös secondoja voidaan yhdellä aterialla tarjoilla useampia. Siihen päälle tulevat vielä lisukkeet eli contorni: salaattia, perunoita ja/tai kypsennettyjä kasviksia, tyypillisesti jotain pannulla hyppyytettyä vihreää lehtivihannesta. Uunissa kypsennetyt, runsaalla oliiviöljyllä ja tuoreella rosmariinilla maustetut perunalohkot maistuvat monen pääruoan kyljessä ja sopivat Suomessakin täydentämään perinteistä jouluateriaa.

Mutta miltä kuulostaisi parsakaali tai kukkakaali joulupöydässä? Kun avaan joululomalla anoppilan parvekkeen oven, silmäni osuvat heti kasvatuslaatikoissa valkoisina hohtaviin kukkakaaleihin. Itse kasvatetut kukkakaalit olivat edesmenneen appiukkoni ylpeys. Kukka- ja parsakaali ovat Italiassa sesongissa talvella, joten luontevasti niitä löytyy myös joulupöydästä.

Napolilainen joulusalaattien klassikko on etikkaisia makuja sisältävä kukkakaalisalaatti, jota olemme usein tehneet Suomessakin jouluna. Parsakaalilisuke taas valmistuu pannulla paistamalla, ja hieman samaan tyyliin syntyvä pinaattilisuke sisältää jouluun hyvinkin sopivia rusinoita ja pinjansiemeniä.

4. Dolci: jouluiset leivonnaiset ja jälkiruoat italialaisittain

Vaikka muuten italialainen jouluateria näyttää erilaiselta maan eri kolkissa, joulun jälkiruoissa variaatiota on vähemmän. Toki paikallisia erikoisuuksia on niissäkin, mutta tietyt klassikot tunnetaan koko maassa – ja nykyään myös Suomessa.

Kahta ilman ei nimittäin italialainen joulu tule: ne ovat joulukakut panettone ja pandoro, pullamaisen pehmeät joulukakut. Panettone sisältää rusinoita ja kandeerattuja hedelmiä ja on muodoltaan pyöreä. Pandoro puolestaan on korkea ja tähdenmuotoinen kakku, joka maistuu vienosti vaniljalta ja jonka päälle tupsautetaan tomusokeria. Eivätkä panettone ja pandorokaan ole pelkästään ”italialaisia”: panettone on kotoisin Milanosta ja pandoro Veronasta. Tänä vuonna vietämme osan joulusta Milanossa, jossa aionkin etsiytyä paikallisille panettoneapajille.

Panettonen ja pandoron avulla italialaisen joulun tuominen myös Suomeen onnistuu helposti, sillä kakkulaatikoita myydään nykyään Suomessakin ainakin isommissa ruokakaupoissa. Italiassa näitä kaupan laatikoita on tapana kiikuttaa kylään joulunajan tuomisiksi. En tunne ketään, joka leipoisi kakkunsa itse, mutta blogistani löytyy pandoron resepti, jos joku haluaa kokeilla!

Italialainen jouluruoka panettone laatikoissa
Laatikon kuvasta löytyy tarjoiluohje: kuohuviinin kera. Panettonella, pandorolla ja kuohuvalla juhlistetaan myös vuoden vaihtumista. 

Paikallisista joulukakuista täytyy mainita genovalainen pandolce, joka on oma joulukakkusuosikkini (resepti tulossa blogiin). Se on tiivis ja voisen mureneva kakku, ”makea leipä”, joka sisältää kandeerattuja hedelmiä, rusinoita, pinjansiemeniä ja ison määrän mausteita. Mieleeni on myös eräältä Genovan-joululta jäänyt suklainen ja viikunainen versio pandolcesta.

Piparkakut eivät kuulu italialaiseen jouluun, mutta jouluksi voi leipoa myös esimerkiksi toscanalaisia cantuccini-keksejä tai calabrialaisia suklaisen mausteisia susumelleja. Cantuccinit eivät ole Toscanassa erityisesti juuri joulukeksejä, mutta jälkiruokaviiniin vin santoon kastettuina ne sopivat vaikka suomalaisenkin jouluaterian pieneksi makeaksi. Triestessä jouluun kuuluu rullaksi käärittävä lehtitaikinaleivonnainen, joulurulla presnitz.

Genovalainen ”makea joululeipä” pandolce (ohje tulossa)

Italialainen jouluruoka joulukakku pandolce, joulutähti ja punavalkoruudullinen liina

Jos joulukakut alkavat kyllästyttää, kakkupaloja voi kostuttaa makealla zabaione-kastikkeella. Zabaionen kanssa sopivat tarjottavaksi myös esimerkiksi tuoreet päärynät, viikunat ja persimonit, ja zabaionen voi tarjota kylmänä tai lämpimänä. Oma valintani joulun lusikoitavaksi jälkiruoaksi on näyttävä mutta helppo bonet-suklaavanukas, johon ihastuin Torinossa. Amaretti-keksit ja amaretto-likööri tuovat siihen jouluun sopivaa juhlavaa makumaailmaa.

Helppo tapa tuoda italialaisuutta joulun jälkiruokiin on kattaa tarjolle pähkinöitä (esimerkiksi kokonaisia saksanpähkinöitä – ja pähkinänsärkijä!), kuivattuja hedelmiä ja makeita kauden mandariineja. Torrone-nougat on myös tyypillinen joulunajan makeinen.

Italiassa kahvi tarjotaan ravintolassa aina jälkiruoan jälkeen, ei sen kanssa. Kotona saattaa kuitenkin olla, että pöytään katetaan pientä makeaa ja sen lisäksi tuodaan kaikille kupposet espressoa. Muutoin kahvin voi tarjota kokonaan jälkiruoan jälkeenkin.

5. Vini e digestivi: viinit ja väkevät

Italiassa juodaan joulunakin tietenkin oman alueen viinejä. Genovassa Ligurian alueen viinejä, erityisesti punaviinejä, on viininviljelylle melko haastavan maaston takia vähemmän tarjolla, mutta aivan läheltä Piemontesta löytyy onneksi maailmankuuluja viinejä.

Viinin ja ruoan yhdistämisessä on se kummallinen juttu, että alueen omat ruoat sopivat luontevasti saman alueen viinien kanssa. Italialaisille tämä tuntuu olevan aivan luonteva asia, mutta Suomessakin italialaista ateriaa suunnitellessa ohje on hyvä pitää mielessä.

Suomalaisten suosikkipunaviini jouluna on vuodesta toiseen venetolainen amarone, joka on esimerkiksi erinomainen juustoviini. Amarone-maisteluita ja muitakin punaviinivinkkejä löydät täältä sivustoltani: Italialaiset punaviinit – Pieni viiniopas aloittelijalle. Valkoviinejäkään ei pidä unohtaa, sillä nekin sopivat joulupöytään. Valkoviinivinkkejä löytyy täältä: Italialaiset valkoviinit – muun muassa pohdintaa ”retroviini” soaven sopivuudesta merenelävien kanssa.

Italialainen joulupöytä katettu, taustalla joulukuusi
Punaviinilasit kippistävät

Viiniä nautitaan tietysti läpi koko aterian antipastoista secondoon. Ateria ei kuitenkaan pääty jälkiruokaan ja kahviin, vaan näiden jälkeen on vuorossa vielä digestiivi. Tämä on osuus, jonka itse yleensä jätän väliin, mutta täytyy myöntää, että jouluähkyssä digestiiviä ihan oikeasti kaipaa. Anopin itse tekemä limoncello suoraan pakastimesta on ainoa, minkä saan kurkustani jotenkin alas. En tiedä, mitä lääkärit sanovat, mutta minusta se ihan oikeasti edistää ruoansulatusta. (Italialaiset puhuvat muuten ruoansulatusasioista ruokapöydässäkin mielellään. Voi kokeilla myös Suomessa jouluna!)

Jos ryhtyy heti toimiin, vielä ehtii saada jouluksi pullon itse tehtyä limoncelloa.


Discover more from Kirja & keittiö

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Tutustu myös:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *