Capri,  Elämäkerrat,  Italia-vinkit,  Kirjat,  Omat kirjasuosikkini

Bengt Jangfeldt: Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle

Millainen mies oikein on lääkäri–kirjailija–maailmanmatkaaja–naistenmies–eläinoikeustaistelija–seurapiirijulkkis? Entä mitä tekee sfinksi Caprin välimerellisellä paratiisisaarella?
Bengt Jangfeldtin Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle (WSOY 2010; yhdistelmä ruotsinkielisestä alkuteoksesta En osalig ande (2003) ja englanninkielisestä lyhennetystä laitoksesta Axel Munthe – The road to San Michele (2008); suom. Juhani Lindholm) kertoo ruotsalaisen Axel Munthen (1857–1949) uskomattoman elämäntarinan. Nimensä kirja on saanut San Michelen huvilalta, jonka Munthe rakennutti Caprille ja joka on nykyisin saaren päänähtävyyksiä.
Axel Munthe - Tie Caprin huvilalle -kirjan kansi
Kirjan kannessa Axel Munthe hänen ja Ruotsin kuningatar Viktorian koirien seurassa

Nyt täytyy myöntää, että törmäsin Axel Munthen nimeen ensimmäisen kerran vasta matkatessani itse Caprille viime kesänä. Tai ainakin silloin sen vasta todella huomioin. Mietin, mikä tämä ruotsalainen mies on ja miksi hänen nyt museona toimiva kotinsa on sellainen nähtävyys. Päiväreissulla Caprilla ei millään ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisi, ja koko Anacaprin kylä, jossa huvila sijaitsee, jäi silloin väliin. Nyt harmittaa! Mutta toisaalta saisin vierailusta vasta nyt enemmän irti, kun olen lukenut Munthen elämäkerran.

Monelle myös Munthen omaelämäkerrallinen teos Huvila meren rannalla (1929) on tuttu. Nyt, kun olen lukenut Jangfeldtin kirjan ja ihaillut San Michelen kuvia netissä, ymmärrän täysin Munthen ja hänen huvilansa kuuluisuuden. Axel Munthe oli totisesti merkillinen mies!

Munthen tie Italiaan

”Tästä alkaa kertomus Axel Munthesta, rintatautia sairastavasta nuorukaisesta, joka aamulla 30. syyskuuta 1876 nousi junaan Tukholman keskusrautatieasemalla matkatakseen kohti etelää. Paluumatka tapahtuisikin sitten vasta kuusikymmentäseitsemän vuotta myöhemmin.”

Axel Munthe syntyi vuonna 1857 Ruotsissa Oskarshamnissa. Jätettyään Ruotsin jo nuorena taakseen hän matkusteli koko elämänsä ympäri Eurooppaa, mutta kiintopisteeksi maailmalla hänelle muodostui Capri. Siellä hän kävi ensimmäisen kerran heti lähdettyään Ruotsista ja viehättyi välimerellisestä elämästä. Häntä kuitenkin viehättivät monet, ristiriitaisetkin asiat, ja viehtymys kuolemaan vei hänet keskelle Napolin koleraepidemiaa vuonna 1884.

Munthella oli lääkärin koulutus (tai ainakin lääketieteen opintoja; saattaa olla, että hänellä oli ammattipätevyydessään jotakin salattavaa), ja hän työskenteli Napolissa kolerasairaalassa. Napolin alakaupungin slummeja, joissa epidemia jylläsi, kuvattiin Euroopan pahimmiksi: ”Köyhyys oli pohjaton, asuinolot surkuteltavat, jätevesijärjestelmää ei ollut olemassakaan, juomavesi oli saastunutta ja terveydenhuolto retuperällä.”

Napolista Munthe kirjoitti kirjeitä, joita Stockholms Dagblad julkaisi. Se oli alkusysäys myös Munthen kirjalliselle uralle.

Axel Munthe toimi lääkärinä Napolissa, jossa kolerauhrien pääkallot Cimitero delle Fontanellessa
Kolera vei lääkäri Munthen Napoliin vuonna 1884. Koleran uhreja on haudattu Napolin Cimitero delle Fontanelleen.

Munthen viehtymys Italiaan ja toisaalta hänen kirjalliset taitonsa käyvät ilmi jo hänen ensimmäisestä Napolin-kirjeestään, joka julkaistiin Stockholms Dagbladissa 22.10.1884:

”me tahdomme kiiruhtaa sinne – – me, jotka olemme – – nähneet auringon laskevan Ischian vuorten taakse ja Sorrenton kukkuloiden yllä leijailevan ruusunpunaisen hohteen, jota yksikään sivellin ei kykene vangitsemaan; me jotka olemme nähneet Caprin kietovan sinisen usvaharson kauniin saarensa ympärille ja unohtumattoman tummanvioletin vivahteen lankeavan Vesuviuksen sametinvihreille rinteille!”

Tulevina vuosina elämä vei Munthen monesti Caprille, jossa oleskellessaan hän toimi lääkärinä, ja ”Il Dottore” pääsi nopeasti paikallisten suureen suosioon. Caprilla Munthe tahtoi viettää erakkoelämää ja pohdiskella uskonnollisia ja filosofisia kysymyksiä, ja saaren turistilaumat ahdistivat häntä.

Toisaalta, ristiriitaisuuksien miehenä jälleen, hän muutti 1889 rahapulassa suurkaupunki Roomaan, jossa hänen piti edustaa ja markkinoida itseään kalliisti päästäkseen harjoittamaan lääkärin ammattiaan Piazza di Spagnalle aivan espanjalaisten portaiden tuntumaan. Siellä hän lopulta menestyikin ulkomaalaisten lääkärinä ja pääsi Rooman seurapiireihin, joissa elämä oli ”rikasta ja kiihkeää”.

Menestyneeltä lääkäriltä ei naisseuralaisiakaan puuttunut: ”Säilyneiden rakkauskirjeiden silkka lukumäärä jo todistaa, että hänen vetovoimansa naisten keskuudessa oli ainutlaatuinen.”

Kivimuodostelmat Faraglioni meressä, vuoret ja kaktuksia etualalla
Yksi Caprin ikonisimmista näkymistä: kivimuodostelmat Faraglioni meressä näköalapaikalta keisari Augustuksen puutarhasta katsottuna. Mutta mitähän luonnonystävä Munthe sanoisi nykyisestä huviveneiden määrästä Caprin vesillä?
Huvila meren rannalla

Munthe allekirjoitti kymmenen vuoden vuokrasopimuksen Anacaprissa sijaitsevasta Villa Damecutasta vuonna 1889. Se oli hänen pakopaikkansa, jossa hän vietti Rooman-vuosiensa kesät. Eläintenystävän mukana matkustivat myös koirat, paviaani, mangusti ja pöllö.

Vuonna 1895 Munthe teki ensimmäiset talokauppansa Anacaprissa, viljeli tontillaan viiniä ja löysi sieltä myös antiikin esineitä. Paikalla oli ajanlaskun alun aikaan sijainnut keisarillinen huvila, joka oli saattanut kuulua keisari Tiberiukselle. Munthe kunnosti paikkaa vuosia ja laajensi maa-alueitaan huomattavasti niin, että lopulta paikalla komeili loistelias, hedelmätarhan ympäröimä huvila, joka nyt tunnetaan nimellä Villa San Michele.

Huvilan lisäksi paikalla on kappeli ja antiikkisen, mosaiikein ja seinämaalauksin koristellun lepohuoneen jäänteet. Huvilaa ja kappelia yhdistävät pergola ja sypressikuja. Munthe itse kuvasi paikkaa näin:

”Talo oli pieni ja huoneita oli vähän, mutta siellä oli paljon loggioita, pergoloita ja terasseja, joilta näki auringon, meren ja pilvet – sielu tarvitsee enemmän tilaa kuin ruumis. – – Pieni kappeli, josta kotini on saanut nimensä, oli vihdoin minun.”

Caprin kukkaloisto, meri ja usvaiset vuoret
”- – missään ei aurinko paista niin kuin se paistaa Caprilla, eikä missään lahdelma kimmellä niin hohtavan sinisenä kuin sinun kauniilla rannoillasi!” – Axel Munthe

Munthe koristeli huvilansa antiikkiesineillä, joista osa tosin oli jäljennöksiä. Joidenkin esineiden alkuperä on hämärän peitossa, ja Munthe nautti saadessaan sepittää tavaroistaan mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Kuuluisan sfinksin Munthe väitti ilmestyneen hänelle unessa, minkä jälkeen hän kävi hakemassa sen Calabriasta.

Munthe oli salaperäinen henkilö, joka halusi rakentaa myyttiä myös San Michelen ympärille. Maineikas huvila veti puoleensa myös kuninkaallisia ja kuuluisuuksia: muun muassa Oscar Wilde ja Henry James olivat siellä Munthen vieraina. Jamesin sanoin paikka oli ”mielikuvituksellisin yhdistelmä kauneutta, runollisuutta ja hyödyttömyyttä, jonka milloinkaan olen nähnyt kasattuna yhteen paikkaan”.

San Michelen kunnostuksen jälkeen Munthe teki muitakin kiinteistökauppoja saarellaan. Hän hankki itselleen tornit Torre di Materitan, Torre della Guardian ja Damecutan sekä osti kokonaisen Barbarossan vuoren. Vuoren hankkimiselle hänellä oli jalo syy: sen avulla hän sai lopetettua vuorella harjoitetun muuttolintujen metsästyksen.

Uskomaton elämä(kerta)

Tie Caprin huvilalle on uskomattoman taidokkaasti toteutettu elämäkerta. Kirjoittaja Bengt Jangfeldt on ruotsalainen kirjallisuudentutkija, joka on käyttänyt laajaa lähdeaineistoaan taitavasti ja saanut Munthen elämäntarinan etenemään kirjan sivuille vaivattoman tuntuisesti. Työn on kuitenkin täytynyt olla valtava. Kirja sisältää paljon Munthen ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihtoa, ja lähteenä on käytetty paljon myös yksityisarkistoja.

Joihinkin Munthen omaelämäkerrallisen teoksen Huvila meren rannalla faktoihin Jangfeldt suhtautuu lempeän epäilevästi. Kautta koko kirjan hänen kommenttinsa Munthen erikoisista tempauksista ovat lähes isällisiä.

Kivimuodostelma ja turkoosi meri
Elämänkaari. Tie Caprin huvilalle -kirjan takakannessakin näkyvä Arco Naturale on huikea nähtävyys! Se on sitä paitsi aina auki, sinne kulkee Caprin keskustasta kaunis kävelyreitti eikä siellä ole turistijonoja tai pääsymaksua.

Toisaalta Tie Caprin huvilalle rönsyilee suuntaan ja toiseen. Se vilisee nimiä ja henkilöiden välisiä merkityksiä, ja välillä on vaikea pysyä perässä, missä nyt ollaan ja mitä äsken juuri tapahtui. Se tosin johtuu varmasti siitä, että Munthen elämä rönsyili. Hän oli aivan jatkuvasti matkoilla ja tapasi valtavasti ihmisiä, joista ketään hän ei jättänyt kylmäksi.

Munthea on mahdoton tiivistää mihinkään. Hän asui ja matkusti siellä ja täällä, meni kahdesti naimisiin, oli vuosikymmenet kuningatar Viktorian henkilääkäri ja salainen rakastettu, rakennutti oman tiberiaanisen imperiuminsa, sai naiset lankeamaan hypnoosiin, teki huomattavaa työtä köyhien ja eläinten olojen parantamiseksi, kirjoitti kansainvälisen bestsellerin… Mitä hän loppujen lopuksi ei tehnyt?

Viimeisenä tekonaan Munthe luovutti San Michelen Ruotsin valtiolle. Munthen kuoleman jälkeen perustettiin valtiollinen San Michele -säätiö edistämään Ruotsin ja Italian välisiä kulttuurisuhteita. Nyt San Michele toimii museona ja Ruotsin kulttuuri-instituutin kotina.

Kirjaan liittyvä resepti: limoncello

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *