|

Gianduia, parempaa kuin Nutella

Jouluun jotain silkinsileän suklaista, pehmeää ja pähkinäistä Piemontesta? Torinon enkeli sai kaipaamaan jotain lohdullisen hyvää ankean savusumuisesta kaupungista. Gianduia, piemontelainen suklaa–pähkinätahna, on täyteläisin ja makein lohturuoka, jonka alueelta voi löytää. Gianduia on tarkemmin sanottuna kotoisin juuri Torinosta.

Piemonte on ruoka-alueena tunnettu etenkin kahdesta asiasta: tryffelistä, jota olen etsinyt Umberto Econ jalanjäljissä täällä blogissakin, ja tietysti viineistään. Tärkeitä alueella ovat myös hasselpähkinät, le nocciole. Tämän syksyn pähkinät on jo kerätty talteen ja kuivattu, ja nyt niistä voi valmistaa jotain vaikka joulua ajatellen. Kauniiseen purkkiin pakattu gianduia sopisi joululahjaksikin.

Suklaan ystävät huomio!

Gianduia tuo mieleen Nutellan, maailman kuuluisimman suklaa–hasselpähkinälevitteen, joka sekin on kotoisin Piemontesta. Gianduia on kuitenkin Nutellaa pähkinäisempää ja jos minulta kysytään, paljon paremman makuista. Tätä mieltä taitavat tosin olla useimmat: Nutella on arkista (ja palmuöljyineen vähintäänkin kyseenalaista), gianduia jotain pikkuisen parempaa.

Gianduia sopii italialaisittain aamupalaleivän päälle levitettäväksi ja tietysti makeaan leivontaan. Sillä voi esimerkiksi täyttää perinteisen crostata-ristikkopiirakan. Olen blogissa joskus myös leiponut Nutellasta kolmen ainesosan Nutella-keksejä – malttaisiko gianduiaa käyttää niihin?

Suklaa–hasselpähkinätahna crema gianduia (1 iso purkillinen)

Gianduia muuntuu helposti vegaaniseksi käyttämällä kasvipohjaisia tuotteita. Pähkinöiksi kannattaa valita laadukkaita, piemontelaisia hasselpähkinöitä – huonot hasselpähkinät maistuvat ihan saippualta. Jos haluaa tahnastaan aivan sileää, pitää myös varustautua kunnon tehosekoittimella.

Ohjeita löytyy ainakin netistä runsaasti erilaisia, mutta tässä meidän hyvin suklainen ja ei-liian-makea versiomme:

  • 150 g kuorittuja piemontelaisia hasselpähkinöitä
  • 150 g tummaa suklaata
  • 100 g voita
  • 100 g maitoa (rasvaa noin 3 %)
  • 100 g sokeria
  1. Paahda kuoritut hasselpähkinät kevyesti kuumalla paistinpannulla.
  2. Jäähdytä pähkinät ja jauha ne sitten tehosekoittimessa tahnaksi. Jos tehosekoittimesi ei ole kovin tehokas (meillä ei ole), tahna jää vähän rakeiseksi.
  3. Laita paloiteltu suklaa, voi, maito ja sokeri kattilaan ja kuumenna varovasti liedellä ja sekoittele, kunnes tuloksena on sileä seos.
  4. Yhdistä pähkinätahna ja suklaaseos ja sekoita.
  5. Jäähdytä ja nauti. Jäähtyneenä seos on sopivan levitettävää. Säilytä tahna jääkaapissa.
  6. Jos haluat, voit purkittaa tahnan säilytettäväksi pidempäänkin. Turvalliseen purkittamiseen löytyy pätevät ohjeet esimerkiksi Marttojen sivuilta.
Gianduia
Hasselpähkinäsuklaat gianduiotti ovat myös peräisin Piemontesta ja kuuluvat meillä italialaiseen joulupöytään.
Gianduian historiaa

Gianduia (tai Piemontessa myös gianduja) on syntynyt samalla tavalla kuin monet muutkin italialaiset ruokainnovaatiot: pahassa pinteessä. 1800-luvulla Piemontessa kärsittiin pahasta suklaapulasta, sillä Yhdistyneen kansakunnan siirtomaista kuljetettava kaakao oli kallista: Piemontenkin aluetta hallitseva Napoleon oli asettanut maan kauppasaartoon.

Suklaan puutteessa piemontelaiset suklaaleipurit päättivät sekoittaa suklaaseen paikallista, helposti saatavilla olevaa raaka-ainetta: hasselpähkinöitä, joita saatiin erityisesti Langhen alueelta. Gianduia oli syntynyt! Se esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle Torinossa vuoden 1865 karnevaaleissa. Gianduia saikin nimensä Torinon karnevaalinaamion, Giandujan, mukaan.

️Gianduian valmistukseen erikoistuneet suklaaleipurit ja leipurikoulut sijaitsevat nykyäänkin Piemontessa, erityisesti Torinossa, Novi Liguressa ja Albassa. Nutella syntyi vasta paljon gianduiaa myöhemmin, Albassa vuonna 1964.

Reseptiin liittyvä kirja: Taina Latvala – Torinon enkeli

Discover more from Kirja & keittiö

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Tutustu myös:

  • |

    Kevään 2021 uutuuskirjat: 14 poimintaa

    Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2021 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Lyhyesti sanottuja: paljon ja kaikenlaista! Italiasta käännettyjä kirjoja saisi tietenkin aina olla enemmänkin. Tulossa on yksi odotettu italiasta käännetty romaani, ja muutenkin valikoimassa on monenlaista. Uutuuskirjoissa on niin romaaneja kuin tietokirjoja; kotimaista ja käännettyä; kevyttä ja painavaa…

  • |

    Suolaista vai makeaa? Ihana kastanjapiirakka

    Kirjoitin viimeksi Italian synkistä puolista: Italia ei todellakaan ole vain makeaa elämää, la dolce vita. Mutta kaikilla meillä on makeat ja vähemmän makeat puolemme. Niiden kunniaksi päätin jakaa joulunaikaankin sopivan leivontareseptin, josta en oikein tiedä, onko se suolaista vai makeaa – tai ei ehkä kumpaakaan. Kastanjapiirakka? Hmm. Kastanjat eivät ole suomalaisessa keittiössä kovinkaan käytetty raaka-aine….

  • |

    Pinsa, roomalainen pizzahko

    Apua, pizza on aina vähän jännä aihe. Voisi luulla, että kun kirjoittaa blogia italialaisesta ruoasta, tulisi useinkin kirjoitettua pizzasta. Mutta ei. Olen kirjoittanut siitä kolmen vuoden aikana vain kerran aiemmin ja silloin totesin, että Suomessa on nykyään huippuhyviä pizza-asiantuntijoita ja täältä saa hyvää sekä roomalaista että napolilaista pizzaa. Mitäpä uutta sanottavaa minulla siis voisi olla…

  • |

    Juhlakauden juustokakku ricottasta

    Italiassa on saatu karnevaalijuhlinnat tältä vuodelta päätökseen, mutta lukuisat karnevaaliherkut ovat vielä mielessä. Harmi kyllä useimmat karnevaaliin liittyvät ruoat ovat rasvassa paistettuja ja sokerissa kieriteltyjä leivonnaisia, joista en itse liiemmin välitä. Onneksi joukkoon mahtuu myös yksi todellinen herkku: napolilainen migliaccio, juustokakku ricottasta. Kun tuskailin kaikkien friteerattujen sokerileipomusten kanssa karnevaaliaikaan pari vuotta sitten, leivontalistalle päätyi toscanalainen…

  • |

    Mantovan mantelikakku

    Mantelit ja Mantova, miten osuvaa. Pohjois-Italian Mantovan tunnetuin makea leivonnainen on mantelikakku sbrisolona, jonka voisi vapaasti suomentaa ”murustuvaiseksi”. Nimi kuvaa hyvin kakun luonnetta: siitä ei leikata siistejä paloja lautaselle, vaan palat murretaan ja syödään käsin. Koostumus on kuivan rapsakka mutta maku silti mehevän voinen. Kakku kaipaa kaverikseen suun kostuketta, perinteisesti grappaa. Vanhan tarinan mukaan mantelikakku…

  • |

    Sinäkin, pinaattini: pinaattilisuke roomalaisittain (?)

    Makumuistot ovat toisinaan muistoista elävimpiä. Ensi kosketukseni aitoon välimerelliseen, turistiravintoloiden ulkopuoliseen ruokaan tapahtui teini-iässä kielimatkalla valencialaisessa isäntäperheessä Espanjassa. Muistan, miten omituisia eväsleipiä sain perheen äidin Conchan (¡qué nombre!) valmistamana mukaani kouluun: vitivalkoisten leipien väliin tursotettiin valko–ruskearaidallista suklaalevitettä! Se tuntui juusto–kurkkuvoileipäsuomalaisesta perin kummalliselta. Samoin muistan saaneeni kotimatkalle lentokoneeseen matkaevääksi kattavan valikoiman erilaisia supermakeita ja -höttöisiä keksejä….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *