Makea leivonta,  Omat ruokasuosikkini,  Ruoka

Pettämätön hillopiirakka

Hillopiirakka tuo vaihtelua hedelmä- ja marjapiirakoihin ja syntyy nopeasti silloin, kun kaapissa on kaupan valmis murotaikina ja purkillinen hilloa odottamassa. Yhtä hyvin se valmistuu myös itse tehdystä taikinasta ja oman keittiön hilloista.

Hillopiirakka crostata on italialainen klassikkoleivonnainen, joka ei petä koskaan – toisin kuin eräskin kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa viimeisimmässä kirjapostauksessani. Siihen voi käyttää mitä tahansa hilloa tai paistonkestävää marmeladia. Ja jos mielessä on kaappien siivous (vaikkapa vielä ennen joulua), kukaan ei estä yhdistelemästä siihen eri hillopurkkien loppuja. Italiassa crostatassa voi olla täytteenä myös Nutellaa, ricottaa ja suklaata tai kreemiä (crema pasticcera), eivät huonoja nekään. Kaikki toimii!

 

Hilloja tulee usein hillottua kaapissa liiaksikin. Meiltä löytyi kaapista Signoren kesällä valmistamia persikka-, aprikoosi- ja luumuhilloja, jotka on syytä nyt ennen joulua vielä saada käytettyä. Tällä kertaa hillopiirakka valmistettiin tuoreista luumuista tehdystä kirpeästä hillosta. Aiemmin blogissani on vilahtanut mansikoista valmistettu hillopiirakka.

Vinkki jouluun! Jouluinen hillopiirakka syntyy paistonkestävästä luumumarmeladista. En itse välitä joulutortuista enkä muistakaan voi- tai lehtitaikinaleivonnaisista, mutta jouluinen luumupiirakka maistuisi kyllä! Vaikkapa kanelikermavaahdon kera… Crostataan tehdään yleensä ristikkokuvio päälle, mutta erinomaisesti jämätaikinasta voi myös ottaa piparimuotilla kuvioita ja lätkäistä ne hillon päälle. Kaikki toimii tässäkin!

Italialainen hillopiirakka crostata

Taikina:

  • 150 g voita
  • 100 g tomusokeria
  • yhden vaniljatangon siemenet
  • 1/2 sitruunan kuori raastettuna
  • 1 muna + 1 keltuainen
  • 1 rkl hunajaa
  • 250 g vehnäjauhoja
  • (ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)

Lisäksi:

  • n. 250 g hilloa tai paistonkestävää marmeladia
  1. Valmista taikina yleiskoneella tai käsin. Jos käytät yleiskonetta, laita kulhoon huoneenlämpöinen voi, tomusokeri, vaniljatangon siemenet, sitruunan kuori, munat ja hunaja (se antaa taikinalle kauniin värin). Sekoita taikinaa hetki matalimmalla teholla ja lisää sihdatut jauhot vähitellen. Muutama minuutti sekoittelua riittää.
  2. Jos teet taikinan käsin, laita ensin kulhoon tai työtasolle sihdatut jauhot. Tee jauhojen keskelle syvennys, johon lisäät muut ainekset. Sekoita ainekset sekaisin aloittaen keskeltä ja lisää joukkoon koko ajan ympäriltä jauhoja vähitellen.
  3. Siirrä taikina jauhotetulle työtasolle ja muotoile se käsin litteäksi. Kääri taikina kelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa ainakin kolme tuntia. Taikinan tulee ehtiä kovettua jääkaapissa kunnolla.
  4. Ota taikina jääkaapista ja jaa se kahteen yhtä suureen osaan. Ota esiin piirakka- tai irtopohjavuoka, jonka halkaisija on 24 cm. Kauli toinen osa taikinasta jauhotetulla työtasolla hieman piirakkavuokaa isommaksi n. 4 mm paksuksi levyksi.
  5. Asettele taikinalevy vuokaan ja poista vuoan ulkopuolelle jäävä taikina veitsellä tai vuoan päältä kaulimalla.
  6. Lisää hillo vuokaan taikinan päälle.
  7. Jäljelle jäävästä taikinasta tehdään kuvio piirakan päälle. Kauli taikina jauhotetulla työtasolla n. 4 mm paksuksi ja leikkaa taikinapyörällä tai veitsellä siitä pitkiä nauhoja, jotka asettelet hillon päälle ristikkäin. Nauhat voivat olla paksuja tai ohuita. Voit myös käyttää piparimuotteja ja ottaa niillä kuvioita taikinasta.
  8. Lopuksi muotoile käsin pyörittelemällä pitkä taikinanauha, jonka asettelet vielä piirakan reunoiksi. Voit painella siihen kuvioita pikkulusikan varrella tai sormin.
  9. Paista piirakkaa 165 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.
  10. Anna jäähtyä. Nauti hillopiirakka kermavaahdon kera tai ilman.
Reseptiin liittyvä kirja: Fausto Brizzi – 100 onnen päivää

2 kommenttia

  • Viiru

    Piti ennen Suomen-matkaa saada avattuja hilloja käytettyä, niin tein tätä. Aivan ihanaa tuli, kiitos paljon reseptistä 🙂 (appivanhemmatkin kehuivat maukasta pohjaa). Tämä pitääkin muistaa tulevaisuuden varalle! Itse en ole mikään kova hillonsyöjä, joten usein jääkaapistani löytyvät hillot on joku muu joskus ostanut. (Onneksi säilyvät hyvin, jos vaan ottaa aina puhtaalla lusikalla :D) Tämä on helppo keino saada ne pois pyörimästä. Olet myös oikeassa siinä, että hillossa vaan on jotain tosi kotoista. Ja just tuo, että suklaa voi olla pahe, mutta hillo ei koskaan 🙂

    • Kirja ja keittiö

      Ooh, ihana kuulla, että maistui! Itse asiassa on ollut mielessä vähän päivittää ohjetta, sillä useammalla keltuaisella lopputulos olisi kuulemma parempi. Tähän hommaan täytyy tarttua, kunhan kesän sadosta tehdyt hillot hieman myöhemmin ovat parhaimmillaan. Ja minun sitten taas on vaikea pitää näppini ja lusikkani erossa hilloista! Ne ovat tosiaan puhdasta hyvyyttä.

      Hyvää Suomen-matkaa, täällä etelässäkin tuntuu nyt ainakin aika syksyiseltä jo!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *