Italia-vinkit,  Makea leivonta,  Ruoka,  Toscana,  Venetsia

Epäilyttävän hyvä aniskakku

Anis on voimakkaan makuinen mauste, joka jakaa mielipiteetkin voimakkaasti. Itse olen ajatellut, etten voi sietää anista, mutta päätin nyt kääntää kelkkani. Laskiaiskelkan nimittäin! Meillä Suomessa vietetään kohta laskiaista ja syödään pullia, mutta Italiassa vietetään karnevaaliaikaa ja syödään rasvassa kypsennettyjä meidän vappuisia munkkejamme ja tippaleipiämme muistuttavia erilaisia leivonnaisia.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotoinen laskiaispulla voittaa italialaiset mauttomat karnevaali”herkut” mennen tullen. En muutenkaan pidä friteeratuista asioista, joten aloin etsiskellä jotain karnevaaliaikaan sopivaa muuta italialaista leivottavaa.

Aniskakku ja serpentiiniä kakkulautasella
Aniskakku maistuu miedosti lakritsaiselta.

Ja mitä löysinkään? Kaikkien rasvassa kypsennettyjen ja sokerissa kieriteltyjen erimuotoisten leivonnaisten (etsi Googlen kuvahausta ”dolci di carnevale”) keskellä oli vain yksi poikkeus: epäilyttävä aniskakku.

Aloin kuitenkin lämmetä anikselle, kun aloin opiskella kakun historiaa: se syntyi 1400-luvun Toscanassa, kuten viimeisimmän kirjapostauksen Leonardo da Vincikin. ”Leonardon, Kolumbuksen ja Gutenbergin 1400-luku oli keksintöjen, tutkimusmatkojen ja uusien teknologioiden levittämän tiedon aikakausi. Lyhyesti ilmaistuna aika oli koko lailla samankaltainen kuin omamme.” kirjoitti Leonardon elämäkerturi Walter Isaacson. Aniskakku alkoi tuntua monellakin tavalla ajankohtaiselta.

Italiassa karnevaaliaika ja juhlinta kestää useamman viikon aina laskiaistiistaihin saakka. Esimerkiksi karnevaaleistaan kuuluisassa Venetsiassa karnevaaliohjelmaa on virallisen nettisivun mukaan tänä vuonna tarjolla päivittäin 8.–25. helmikuuta. Haluaisin todella kokea Venetsian karnevaalit kerran elämässäni, mutta koko kaupunki on minulta edelleen näkemättä!

Toisaalta Leonardon Toscanassakin on tärkeä karnevaalikaupunki Viareggio, jonka karnevaalit ovat Venetsian romanttisia karnevaaleja poliittisemmat. Sielläkin ensimmäiset tapahtumat on nettisivun mukaan järjestetty jo helmikuun alussa. Venetsian loisteliaiden historiallisten pukujen ja mystisten naamioiden sijaan Viareggiossa voi nähdä taidokkaita poliitikoille irvailevia karikatyyreja.

Aniskakku, joka on sisältäkin koristeltu serpentiinillä
Serpentiini ja värikäs paperisilppu coriandolo kuuluvat karnevaaliin.

Mutta takaisin aniskakkuun. Sen maku oli vienon lakritsainen eli suomalaiseen suuhun juuri sopiva. Kakku muistuttaa paljon ciambellonea, rakastettua italialaista aamupala- ja välipalaklassikkoa. Ohjeessa on myös niksi ilmavampaan, pehmeään kuivakakkuun: valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja käännellään taikinan joukkoon vasta ihan lopuksi. Kakku on hyvin nopea ja vaivaton tehdä.

Leonardo da Vincikin sen tiesi: ensin on testattava ennen kuin tuomitsee.

Toscanalainen aniskakku berlingozzo
  • 100 g voita
  • 2 dl maitoa
  • 4 kananmunaa
  • 300 g sokeria
  • 400 g vehnäjauhoja
  • 5 tl leivinjauhetta
  • 4 tl aniksen siemeniä
  • hippunen suolaa
  • voita ja korppujauhoja kakkuvuokaan
  • (sokerikuorrutetta ja/tai nonparelleja koristeluun)
  1. Sulata voi kulhossa ja kaada joukkoon maito.
  2. Erottele keltuaiset ja lisää ne seokseen, sekoita hyvin.
  3. Sihtaa jauhot ja sekoita leivinjauhe niihin. Lisää jauhojen joukkoon sokeri ja aniksen siemenet.
  4. Lisää kuivat ainekset voi–maito–muna-seokseen. Sekoita tasaiseksi.
  5. Vatkaa valkuaiset ja hippunen suolaa kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto varovasti käännellen taikinan joukkoon.
  6. Voitele ja korppujauhota torvellinen kakkuvuoka.
  7. Kaada taikina vuokaan ja vedä pikkulusikalla keskelle vako, jotta kakku kohoaisi tasaisemmin.
  8. Paista kakkua 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes kakku on kypsä.
  9. Kakun voi karnevaalihengessä halutessaan koristella sokerikuorrutteella ja/tai nonparelleilla. Nonparelleissakin on itse asiassa vähän aniksen makua.

(Ohje noudattaa suunnilleen tämän sivuston ohjetta.)

Reseptiin liittyvä kirja: Walter Isaacson – Leonardo da Vinci

4 kommenttia

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Kiitos tästä ohjeesta! Anisfani kokeilee sitä mahdollisimman pian 🙂 Totuttelua aniksen maku tosiaan kaipaa, mutta nykyisin käytän sitä paljon ihan perusruoanlaitossa. Pari kertaa tekemääni jouluankkaan kuuluu myös anis ja marsala. Hyvä löytö tämä blogisi 🙂

    • admin

      Hienoa, että anisfaneja löytyy, he taitavat kyllä olla vähemmistössä 🙂 Ja totta, se sopii mausteena myös suolaisiin ruokiin. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa seuraamaan blogia 🙂

  • Merja Kontinen

    Kuuntelin podcastia Artemisia Gentileschistä (Rooman instituutin sivuilta) ja siinä mainittiin Lavinia Fontana, josta lähdin etsimään lisää asiaa ja niin ajauduin tänne, ensin lukemaan Mia Kankimäen kirjasta ja siitä edelleen tänne aniskakkuun (olen myös ehdoton aniksen ystävä). Nettiä käyttäessä usein käy näin, että ajelehtii siellä täällä:)
    Kerroit, ettet ole käynyt Venetsiassa karnevaalien aikaan. Minä avaan vähän niitä (löytyyhän tietoa toki netistäkin). Opiskelin Padovan yliopistossa taidehistoriaa ja opintoaika sattui kevääksi, joten viereiseen kaupunkiin, Venetsiaan, oli karnevaalien aikaan aivan pakko päästä. Venetsian karnevaalit on aivan uskomaton tapahtuma! Ne täytyy nähdä ja kokea, edes kerran. Tungos on valtava, eteenpäin pääsee liikkumaan parikymmentä senttiä kerrallaan, vierailijoita on pikkusaarella tuon parin viikon aikana yli 100.000! Kaikkialla näkee mitä ihmeellisimpiä pukuja, loisteliaista 1500-luvun imitaatioista kertakäyttöesineistä tehtyihin kummallisuuksiin. Piazzoilla näkee katuteatteria, eri puolilla saarta on musiikkiesityksiä ja tarjolla on herkkujen lisäksi le maschere, naamiota, myös aitoja venetsialaisia naamioita on myynnissä turisteille. Kävijä voi osallistua vähällä rahalla naamioiden valmistustapahtumaan, tai isommalla rahamäärällä konserttiin jossain 1700-luvun palatsissa. Jos haluaa kokea once in the life time, voi ostaa liput (ja maksaa itsensä kipeäksi) ja mennä naamiaisillallisille. Karnevaalijuhlat avataan regatalla, jossa riemunkirjaviksi koristellut venhot kulkevat Canal Grandella, jonka yllä iltapimällä leijuu kuumailmapallo. Piazza di San Marcon yli lentää vuoden Maria – kellotornista toisella puolella olevaan palazzoon turvakäydellä varustettuna. Viimeisinä päivinä voi nähdä juhlien parhaat asut, joista valitut voittajat astelevat piazzan esiintymislavalla. Jos ihmismassat, tungos, äänten kaaos ja melu ahdistavat, ei kannata ajatella menevänsä, muussa tapauksessa ehdottomasti kannattaa!

    • Kirja ja keittiö

      Kiitos, Merja, aivan ihanasta kommentista! Minulla meni melkein kylmät väreet, kun luin tuota kuvaustasi. Minulla on valitettavasti edelleen koko Venetsia näkemättä, enkä voi kuvitellakaan, miten upea tuo karnevaalikokemus voisi olla. Olen kokenut karnevaalihumua Saksassa asuessani, koska sielläkin karnevaali on paikoin todella iso tapahtuma (itse asiassa koko karnevaalien konsepti ja olemassaolo oli minulle aiemmin ihan vieras). Ja olihan sekin elämys, mutta siellä oli paikoin sellaista suomalaishenkistä rellestämistä, mitä Italiassa takuulla paheksuttaisiin. Venetsian karnevaalit ovat vielä Italian sisälläkin aivan oma lukunsa tuon historiallisuuden ja loiston vuoksi. Ehkä sitten tosiaan once in a lifetime jonain päivänä…!

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *