|

Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana

Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam!

Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa.

 

Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton herkullisuuskin jakanee mielipiteitä).

Vaikka gnocchi alla romana vie ainesosiensa puolesta ajatukset pohjoiseen, se on nimensä mukaisesti kuitenkin peräisin Roomasta. Siellä käväistiin myös viimeisimmässä kirjapostauksessani Missä milloinkin. Nämä lempeät gnocchit olisivat mannaa myös kirjan päähenkilön yksinäisiin päiviin.

PS. Jottei tule mitään väärinkäsityksiä, minähän pidän marraskuusta. Luonnon riisuttu kauneus ja matalalta paistava aurinko (silloin kun paistaa), ovat lumoavia. Pimeä vuodenaika sopii mitä parhaiten lukemiseen, kokkailuun – ja herkutteluun! Italialaisillakin on monia oikein hyggejä ruokia: tryffelipasta, kastanjapiirakka, suklaa–kahvijuoma, nutellakeksit… Ja törkeän rasvainen pastavuoka pizzoccheri. Ei tässä ole mitään hätää!

Gnocchi alla romana (pieni uunivuoallinen)

  • 1/2 litraa täysmaitoa
  • 125 g mannasuurimoita
  • 20 g + 30 g voita
  • hippusellinen muskottipähkinää
  • hippusellinen suolaa
  • 1 keltuainen
  • 50 g parmesaania raastettuna
  • 30 g pecorinoa raastettuna
  1. Lämmitä maito kattilassa kuumaksi. Lisää joukkoon 20 g voita ja hippuselliset muskottipähkinää ja suolaa.
  2. Lisää vähitellen mannasuurimot kattilaan ja vispaa seosta samalla koko ajan. Kun seos muuttuu paksummaksi, sekoita sitä esimerkiksi puukauhalla.
  3. Kypsennä seosta keskilämmöllä pari minuuttia koko ajan sekoittaen.
  4. Siirrä kattila liedeltä ja lisää joukkoon keltuainen ja parmesaaniraaste. Sekoita nopeasti kunnolla sekaisin.
  5. Siirrä seos leivinpaperin päälle työtasolle. Muotoile seoksesta leivinpaperin avulla pötkö ja sulje leivinpaperin päät kiertämällä.
Gnocchi alla romana -taikina leivinpaperin sisään käärittynä työtasolla

 

  1. Anna seoksen jäähtyä leivinpaperipaketissaan ainakin tunnin verran (vaikka yönkin yli). Siirrä se jääkaappiin heti, kun mahdollista.
  2. Avaa leivinpaperipaketti ja leikkaa pötkö 1,5 cm levyisiksi paloiksi (gnoccheiksi).
  3. Siirrä gnocchit pienehköön uunivuokaan.
  4. Raasta päälle pecorino. Sulata 30 g voita ja kaada se vielä vuokaan gnocchien päälle.
  5. Kypsennä uunissa 20–25 minuuttia 180 asteessa.
Reseptiin liittyvä kirja: Jhumpa Lahiri – Missä milloinkin

Discover more from Kirja & keittiö

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Tutustu myös:

  • |

    Taivaallinen tryffelipasta

    Tryffeli – sieni vai suklaata? Minulle ei vielä muutama vuosi sitten ollut täysin selvää, mikä tai mitä tryffeli on. Tryffeli yhdistyi mielessäni joulukonvehtirasiaan eikä tryffelipasta tai muu suolainen ruoka olisi tullut mieleenikään. Sittemmin olen oppinut, että tryffelit ovat maan alla kasvavia sieniä, ja toden totta, tietyt suklaakonvehdit muistuttavat ulkomuodoltaan tryffelisieniä. Tryffelisienen voimakas maku on kaukana…

  • | |

    Hukuttavan hyvää: jäätelökahvi affogato

    Vieläkö on sen verran kesää jäljellä, että kehtaa kirjoittaa jäätelöstä? Toisaalta, kun kyseessä on kuumaan espressoon tehty jäätelökahvi, maistuu se kylmemmälläkin ilmalla. Italiassa kahvin ja jäätelön yhdistelmä tunnetaan nimellä affogato eli ”hukkunut”, ja se viittaa tietysti kahviin hukkuneeseen jäätelöpalloon. Eipä ole kovin positiivinen ote näin ihanaan jälkiruokaan, mutta minkäs teet.  Kirjoitin Italian ja kahvin yhteisestä historiasta viime…

  • |

    Sinäkin, pinaattini: pinaattilisuke roomalaisittain (?)

    Makumuistot ovat toisinaan muistoista elävimpiä. Ensi kosketukseni aitoon välimerelliseen, turistiravintoloiden ulkopuoliseen ruokaan tapahtui teini-iässä kielimatkalla valencialaisessa isäntäperheessä Espanjassa. Muistan, miten omituisia eväsleipiä sain perheen äidin Conchan (¡qué nombre!) valmistamana mukaani kouluun: vitivalkoisten leipien väliin tursotettiin valko–ruskearaidallista suklaalevitettä! Se tuntui juusto–kurkkuvoileipäsuomalaisesta perin kummalliselta. Samoin muistan saaneeni kotimatkalle lentokoneeseen matkaevääksi kattavan valikoiman erilaisia supermakeita ja -höttöisiä keksejä….

  • |

    Kevään 2023 uutuuskirjat: 12 poimintaa

    Hyvää uutta (kirja)vuotta! Perinteiseen tapaan kävin kustantamoiden katalogeista läpi uutuuskirjat Italia mielessäni. Millaisia ovat kevään 2023 uutuuskirjat: mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Kaunokirjallisuuden puolella Italia-uutuudet painottuvat viihteeseen, dekkareihin, historiaan ja englannista käännettyyn kirjallisuuteen – aika tavanomaista. Tietokirjallisuudessa on tiedossa kiinnostavaa asiaa muun muassa politiikasta ja matkailusta. Lastenkirjallisuudessa uutuuksia on tulossa useampia….

  • |

    Pyhä yksinkertaisuus: insalata caprese

    Pyhä yksinkertaisuus vai pyhäinhäväistys? Voiko blogissa julkaista näin helpon ”reseptin”? Caprilainen salaatti, tutummin tomaatti–mozzarellasalaatti eli insalata caprese sisältää käytännössä kolme raaka-ainetta. Siinäpä sitä sitten riittää ruokaohjetta kerrakseen… Helpompi resepti on blogissani ollut vain jäätelökahvi affogato: kippaa jätskipallo kahvikuppiin et voilà! Caprilainen salaatti vaatii tekijältään sentään mozzarellan ja tomaatin viipaloimisen. Tai oikeastaan ei edes sitä: italialaisittain…

  • |

    Keväiset kukkasämpylät michette

    Olin viikko sitten siinä hyvässä ja oikein tyytyväisessä uskossa, että kesäaikaan siirtyminen pidentää viikonloppua tunnilla. Ajattelin, että nytpä voi ottaa aikaa hieman aikaavievemmälle leivonnalle! Totuus oli kuitenkin sunnuntaiaamuna toinen ja suunnitelmat lykkääntyivät. Nyt on kuitenkin aika esitellä nämä kukkasämpylät, jotka eivät siis mene ihan pikasämpylät-kategoriaan. Toisinaan pienelle vaivannäölle on kuitenkin paikkansa. Näitä leipomalla kotiin leviää…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *