-
Onnellisten omenakakku
Tämä omenakakku on yksi niistä italialaisista leivonnaisista, jotka eivät ensipuraisulla minua hurmaa, mutta joihin italialaiset ovat itse kovin kiintyneitä. Esimerkiksi hillopiirakankin päälle toivon kermavaahtoa, mitä Signore ei oikein ymmärrä. Olen kai liian tottunut amerikkalaistyyppisiin muffinseihin, juustokakkuihin ja muuhun ehkä vähän överiinkin, että vaatimattomammat leivonnaiset eivät oikein houkuttele. Minusta kostea ja kunnolla omenainen amerikkalainen apple pie on parasta, mitä omenoista voi leipoa. Siihenkin vielä kunnolla vaniljakastiketta tai -jäätelöä päälle, kiitos! Tämäntyyppinen pehmeä ja ilmava omenakakku, joka muistuttaa klassista italialaista ciambellone-kakkua (tai epäilyttävää aniskakkua), nautitaan Italiassa tyypillisesti aamu- tai välipalaksi. Kakun ei siis ole tarkoitus olla kahvipöydän kruunu tai aterian päättävä mehevän rasvainen ja makea jälkiruoka, kuten meillä Suomessa makeiden leivonnaisten ajatellaan olevan. Tämänkin…
-
Epäilyttävän hyvä aniskakku
Anis on voimakkaan makuinen mauste, joka jakaa mielipiteetkin voimakkaasti. Itse olen ajatellut, etten voi sietää anista, mutta päätin nyt kääntää kelkkani. Laskiaiskelkan nimittäin! Meillä Suomessa vietetään kohta laskiaista ja syödään pullia, mutta Italiassa vietetään karnevaaliaikaa ja syödään rasvassa kypsennettyjä meidän vappuisia munkkejamme ja tippaleipiämme muistuttavia erilaisia leivonnaisia. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotoinen laskiaispulla voittaa italialaiset mauttomat karnevaali”herkut” mennen tullen. En muutenkaan pidä friteeratuista asioista, joten aloin etsiskellä jotain karnevaaliaikaan sopivaa muuta italialaista leivottavaa. Ja mitä löysinkään? Kaikkien rasvassa kypsennettyjen ja sokerissa kieriteltyjen erimuotoisten leivonnaisten (etsi Googlen kuvahausta ”dolci di carnevale”) keskellä oli vain yksi poikkeus: epäilyttävä aniskakku. Aloin kuitenkin lämmetä anikselle, kun aloin opiskella kakun historiaa: se syntyi 1400-luvun…
-
Zuccotto – jälkiruoka, joka tekee vaikutuksen
Vietin tänä vuonna ensimmäistä äitienpäivääni! Koska meidän Signorino ei ihan vielä osaa leipoa, ideoin ja toteutin äitienpäivän kakkuni tällä kertaa itse Signoren avustuksella. Halusin jotain naisia ja äitejä kunnioittavaa viime viikon renessanssisankarittarien hengessä. Tämä näyttävä jälkiruoka lo zuccotto fiorentino juontaa juurensa renessanssiajan Firenzeen ja yhteen sen voimanaisista. Zuccotton alkuperäinen nimi on ”Caterinan kypärä” (L’elmo di Caterina de’ Medici). Se valmistettiin alunperin pienen kypärän sisään ja nimettiin 1500-luvulla eläneen kuningatar Caterina (Katariina) de’ Medicin (1519–1589) mukaan. Katariina oli osa Medicien mahtisukua, joka vaikutti Firenzessä 1400-luvulta 1700-luvulle. Italian renessanssistahan ei voi puhua ilman Medicejä, jotka olivat merkittäviä taiteen suojelijoita ja tukijoita. Heillä oli valtava vaikutus aikansa italialaiseen taiteeseen, ja heidän mittaamattoman arvokas…
-
Italialainen pääsiäinen pöydässämme
Pääsiäinen on ehkä lempijuhlani vuodenkierrossa. Se on pitkä keväinen viikonloppu, johon ei liity velvoitteita ja paineita mutta sitäkin enemmän herkkuja. Italialaisetkin sen tietävät: Natale con i tuoi, Pasqua con chi vuoi, eli joulu vietetään sukulaisten kanssa, pääsiäinen sitten kenen kanssa tahtoo. Italialaiseen pääsiäiseen kuuluu piknik-kauden korkkaaminen, ja tänä vuonna se onnistuisi melkein meillä Suomessakin. Kuka uskaltaa kokeilla? Italialainen pääsiäinen ei tietenkään ole mitään ilman asiaankuuluvia ruokia. Tilasimme tänäkin vuonna pääsiäisen herkut hyvissä ajoin Italian herkut -kaupasta (ei ole kaupallinen linkki!). Pääsiäiseen kuuluvat tietenkin suklaamunat, ja Italiassa niillä on kokoa ja näköä! Italiassa ei pääsiäisenä käydä suklaamunajahtiin, eikä lapsen pään kokoisten munien piilottaminen röyhelöisine kääreineen oikein onnistuisikaan. Miksi turhaan viivyttää herkkujen…
