Ruoka
-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Parempaa kuin sähköuunissa? Napolilainen pizza paistinpannulla
Olen kirjoittanut paljon italialaisesta ruoasta kirjoittamatta vielä koskaan siitä yhdestä, josta maa ehkä parhaiten tunnetaan: pizzasta. Ja nyt kun kerran vihdoin tulen ulos pizzakaapistauunista, minulla on lautasella uusi ideakin: pizza paistinpannulla valmistettuna. Mutta miksi kirjoitan pizzasta vasta nyt? Siihen löytyy montakin syytä. Ensinnäkin: En ole mikään pizza-asiantuntija. Viime vuosina Suomessakin on koettu oikea pizzabuumi, ja täältä löytyy ihmisiä, jotka osaavat puhua asiantuntevasti niin roomalaisesta kuin napolilaisestakin pizzasta. Olen toki syönyt monenmoista pizzaa elämässäni, myös Roomassa ja Napolissa, ja kukapa nyt ei pizzasta tykkäisi, mutta ei siitä vielä oikein riitä jutun juurta. En tietäisi italialaisesta ruoasta muutenkaan mitään, ellen sattuisi jakamaan elämääni erään Signoren kanssa. Mutta kas kun hän on ligurialainen,…
-
Älä unohda juuriasi: taikinajuuren valmistus
Juurille palaaminen tekee välillä hyvää itse kullekin. Sitä paitsi juurileivonta on nykyään erityisen trendikästä. Taikinajuuren valmistus kotona ei sekään ole vaikeaa. Olen useasti kertonut, että kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä. Taikinajuuren valmistus vaatii sitä aivan ennätyksellisen paljon, joten minulla ei oikeasti ole hajuakaan (tai no, haju juuri on, sillä taikinajuuressahan on oma tyypillinen tuoksunsa ja haistella sentään keittiössä osaan) siitä, miten juuri tehdään, joten tämänkin postauksen ohje on Signoren käsialaa. Kärsivällisyyttä todella tarvitaan, sillä alkuvaiheessa taikinajuuren valmistus vaatii juurille palaamista lähes päivittäin, ja sen jälkeenkin vähintään viikoittain. Elävää juurta tulee hoitaa ruoalla ja rakkaudella. Juuriaan ei voi unohtaa silloinkaan, kun on niistä kaukana. Italiassa yli 30 vuotta asunut Sirkku Salovaara…
-
Parasta jouluna ja aina: pestolasagne
Kun minulta kysytään, mikä on suosikkini italialaisista ruoista, olen mahdottoman äärellä. Yksi ihmiselämä ei riitä koko maan ruokatarjonnan maistamiseen tai edes siihen tutustumiseen! Kysymystä on pakko rajata tietyn alueen ruokiin, ja minun tapauksessani tuo alue on Liguria, jonka tunnen parhaiten. Siltikin valinta on mahdoton! Mutta jos vielä rajataan kysymystä hiukan ja keskitytään pastoihin, vastaus on helpompi: pestolasagne. (Kakkosena tulee pansotti con salsa di noci.) Pestolasagne tunnetaan Liguriassa (tai tarkemmin Genovassa) nimellä lasagne alla corsara eli ”merirosvon lasagne”. Lasagnen nimeen liittynee se, että Genova on ollut ja on toki edelleen tärkeä satamakaupunki, ja onhan yksi kaupungin nähtävyyksistäkin merirosvolaiva. Epäilen kuitenkin, että tuorepastasta tehty pestolasagne olisi kuulunut merirosvojen ruokavalioon… Vaan ehkäpä sitä…
-
Salaperäinen farrosalaatti
Uusi vuosi alkaa mysteerillä: mitä oikein on farro? Olen silloin tällöin törmännyt italiankielisissä resepteissä farroon, ja olen ulkomuodon perusteella kuvitellut sen olevan spelttiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että spelttihän on italiaksi spelta. Eli mitä siis on farro? Salaperäisistä etruskeista ja heidän ruoastaan lukiessani kohtasin jälleen farron. Farrosalaatti oli kuulemma yksi etruskeille tyypillisistä ruokalajeista, samoin farrokeitto, johon usein yhdistettiin myös palkokasveja. Farro on ikivanha vilja, nykyvehnän edeltäjä, jonka jyviä voi käyttää esimerkiksi riisin ja ohran tapaan. Farrosta on kuitenkin vaikea löytää kovinkaan paljon tietoa suomeksi. Minulle oli aluksi epäselvää sekin, mikä farro on suomeksi – mutta se on siis sama farro kuin italiaksikin (ja englanniksi). Netin syövereistä löytää eri kielillä paljonkin väittelyä…
