-
Keväiset keksit ja seljankukka keittiössä
Hyvää Pyhän Yrjön päivää! En oikeastaan itsekään tiedä, mitä tässä toivottelen, mutta 23.4. tosiaan vietetään San Giorgion päivää. Suomessa ilmeisesti vain partiolaiset juhlivat päivää, mutta minut päivä vei – yllättäen – Italiaan ja keittiöön. Vietin pääsiäisen Lombardiassa, jossa tähän San Giorgon päivään kuuluvat eräät tietyt keksit. Ja koska nyt on kevät, myös seljankukka. Fantasma johdatti kasvien maailmaan, ja kasveja lehtineen, juurineen ja kukkineen käytetään monipuolisesti toki keittiössäkin. Seljankukka (mustaselja sambucus nigra) on tästä vain yksi, ajankohtainen esimerkki. Seljan kukinta ajoittuu tietenkin kevääseen, ja seljankukkakeksit pan de mej (tai pane meino) kuuluvat Lombardian alueella Pyhän Yrjön päivän juhlintaan erityisesti Milanossa mutta myös Monzan, Leccon ja Comon alueella. Seljankukka keittiössä Kuivattu seljankukka…
-
Ella Kannisen kirjat: Ellan Toscana ja Kotona Italiassa
Ella Kanninen on taas alkuvuodesta näkynyt televisiossa: hänen Ellan matkassa -ohjelmansa (katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi) viimeinen jakso tuli Teemalta tällä viikolla. Ohjelmassa Kanninen kulkee roomalaisten valloittajien jäljillä Italiasta Saksaan. Myös Ella Kannisen kirjat Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa ja Ella: Kotona Italiassa ovat tutustumisen arvoisia. Ellan Toscana: Kyläelämää Italiassa (Tammi 2016) ja Ella: Kotona Italiassa (Tammi 2017) ovat nojatuolimatkoja Italiaan: kirjoissa on kauniita maisemia, ruokakulttuuria, reseptejä ja kulttuuritietoutta sujuvassa ja viihdyttävässä paketissa. Olen saanut molemmat Ella Kannisen kirjat aikoinaan lahjaksi Signorelta ja muistelen bonganneeni jostain, että Kannisella olisi nyt tekeillä kolmaskin kirja. Jos niin on, sekin aivan varmasti päätyy kirjahyllyymme. Syitä on monia. Italialaisesta ruokakulttuurista ja elämästä Italiassa on kyllä…
-
Mitä syödä parsan kanssa? Kokeile sahramirisottoa!
Parsa-aika on koittanut ja mitäs nyt? En ole mikään fanaattinen parsafani, mutta onhan sitä ihan kiva pari kertaa keväässä syödä. Joka kerta tunnun tosin olevan saman ongelman ääressä: mitä syödä parsan kanssa? Käännän tässäkin asiassa katseeni luonnollisesti Italiaan ja viime postauksen hengessä Lombardian maakuntaan. Se tarjoaa meille kultaisen keltaista herkkua, joka muodostaa parsan kanssa paitsi maukkaan myös ihanan keväisen ja hienostuneen kelta-vihreän makuparin. Liikuimme viime viikolla Pietron ja Brunon kanssa Lombardiassa Milanon metropolissa ja yksinäisillä vuorilla jossakin Piemonten ja Aostanlaakson tuntumassa. Kirjasta jäi mieleen se, että miehet joivat hämmästyttävät määrät viiniä siihen nähden, että kiipeilivät sitten ketterästi vuorilla. Ja no, sattuihan niitä onnettomuuksiakin. Ne tosin eivät johtuneet päälle vyöryvästä humalasta…
