Keväiset keksit ja seljankukka keittiössä
Hyvää Pyhän Yrjön päivää! En oikeastaan itsekään tiedä, mitä tässä toivottelen, mutta 23.4. tosiaan vietetään San Giorgion päivää. Suomessa ilmeisesti vain partiolaiset juhlivat päivää, mutta minut päivä vei – yllättäen – Italiaan ja keittiöön. Vietin pääsiäisen Lombardiassa, jossa tähän San Giorgon päivään kuuluvat eräät tietyt keksit. Ja koska nyt on kevät, myös seljankukka.
Fantasma johdatti kasvien maailmaan, ja kasveja lehtineen, juurineen ja kukkineen käytetään monipuolisesti toki keittiössäkin. Seljankukka (mustaselja sambucus nigra) on tästä vain yksi, ajankohtainen esimerkki. Seljan kukinta ajoittuu tietenkin kevääseen, ja seljankukkakeksit pan de mej (tai pane meino) kuuluvat Lombardian alueella Pyhän Yrjön päivän juhlintaan erityisesti Milanossa mutta myös Monzan, Leccon ja Comon alueella.
Kuivattu seljankukka on hieman hankalasti löydettävä ainesosa Suomessa (olettaisin, että myös Italiassa), mutta joistakin ekokaupoista ja viini- ja oluttarvikekaupoista sitä löytää. Seljankukka tuoksuu kukkaisen keväiseltä!
Joissakin resepteissä seljankukka korvataan aniksensiemenillä, joten niitäkin voi toki kokeilla, jos tykkää aniksen mausta (blogista löytyy myös Toscanassa karnevaaliajan juhlintaan liittyvä aniskakku). Valmiissa kekseissä seljankukka maistui minusta melko miedosti, mutta aniksensiemenistä saisi varmasti voimakkaampaa makua. Mietin myös, mitä keksitaikinalle tapahtuisi, jos sinne lorauttaisi Sambuca-likööriä…
Seljan lisäksi makua kekseihin tuo vanilja ja rakennetta Lombardian seudulle tyypillinen polenta. Tässä reseptissä polenta on hienon hienoa, leivontaankin hyvin sopivaa farina di mais fioretto gialla -jauhoa, joka tuo kekseihin myös keväisen keltaista väriä. Itse jouduin täällä Suomessa tyytymään Divellan pikapolentaan… Seljankukkakekseihin on perinteisesti käytetty myös hirssiä (italiaksi miglio = Milanossa ja Lombardiassa mej/meino).
Seljankukkakeksit (n. 16 kpl)
Kekseihin löytyy italiaksi monia reseptejä netistä (”pan de mej ricetta”), mutta tässä cookist.it-sivuston versio, jota vähän muokkailin. Italialaiseen tapaan ainesosien määrät ilmoitetaan grammoina:
- 150 g voita
- 150 g sokeria
- yhden vaniljatangon siemenet
- 3 kananmunaa
- 200 g vehnäjauhoa (tipo 00)
- 300 g polentajauhoa (farina di mais fioretto gialla)
- 16 g leivinjauhetta
- 4 rkl kuivattua seljankukkaa (voi korvata aniksensiemenillä)
- (ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)
- koristeluun tomusokeria
- Sulata voi ja jäähdytä.
- Vatkaa munat, sokeri ja vanilja kuohkeaksi vaahdoksi esim. sähkövatkaimella.
- Lisää voi vaahtoon.
- Sekoita kuivat aineet eli jauhot, leivinjauhe ja kuivattu seljankukka keskenään.
- Lisää kuivat aineet vaahdon joukkoon sihdaten ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
- Ota taikinasta reiluja nokareita (n. 60 g), pyörittele palloksi ja litistä hieman (halkaisija n. 8 cm).
- Asettele keksipallerot leivinpaperille ja jätä leviämisvaraa. Sihtaa päälle tomusokeria.
- Paista keksejä 180 asteessa noin 20 minuuttia.
- Jäähdytä ritilän päällä ja nauti! Ohjeen mukaan keksit voi tarjota maidon, kermavaahdon tai suklaakastikkeen kera.
Muut italialaiset keksit blogissa:
- punaviinikeksit Toscanasta
- cantuccini Toscanasta
- jouluiset suklaakeksit Calabriasta
- nutellakeksit nutellotti
Reseptiin liittyvä kirja: Tanja Tiekso – Fantasma
10 kommenttia
Esmeralda / Esmeraldan eetos
Ah, kuulostaa taivaalliselta! Olen tehnyt hyvin samantapaisia laventelilla, kun täällä kasvaa laventelia pihalla. Seljankukka on käsittääkseni aika allergisoiva kasvi. Muistan yhdessä illanvietossa erään, jonka ilta päättyi seljankukkadrinkkiin ennen meiningin alkamistakaan. Ostin joskus ruotsalaista seljankukkamehua, mutta ehkä tuo aiempi kokemus on saanut minutkin välttelemään. Nyt täytyy katsoa, jos jostain löytyisi seljankukkaa. Koskaan ei ole kyllä tullut vastaan!
Kirja ja keittiö
Oi, laventeli! En ole koskaan käyttänyt sitä keittiössä (en kyllä seljankukkaakaan aiemmin), mutta mikä ettei! Ja seljankukan kanssa pitää ilmeisesti olla siis varovainen.
Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin sanoa, ettei näistä kekseistä tullut omia suosikkejani. En ylipäänsä ole keksi-ihminen, koska jos kerran haluaa herkutella jollain leivonnaisella, miksi ei mieluummin leipoisi jotain kunnon kakkua? 😀 Keksit ovat kuivia eli tylsiä, taikina sen sijaan minulle maistuu 😀 Mutta italialainen puoliso kehui näitä kovasti, olivat kuulemma oikein herkkua maitokahviin kastettuina aamupalalla.
Viiru
Seljankukkamehu on ihanaa, sitä on aina saatava, kun käydään sukulaisten luona Itävallassa 🙂 (suosittelen kokeilemaan erityisesti kuplaveden kanssa). Muussa muodossa en olekaan seljankukkaan oikein törmännyt… paitsi puussa lenkkipolun varrella täällä meidän lähellä! Ehkäpä tämäkin on sellainen juttu, mitä ihmiset kerää luonnosta täällä Italiassa? En kyllä kuivattua seljankukkaa ole koskaan kaupasta etsinytkään.
Mutta hei, ainakin yhdellä tavalla Suomessakin juhlistetaan Yrjön-päivää: silloinhan on Kirjan ja ruusun päivä 🙂 (jonka Unesco on julistanut kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi, italiaksi ”giornata internazionale del libro”).
Kirja ja keittiö
Nytpä muistui mieleeni, että olen Itävallassa joskus juonut kaverin luona seljankukkamehutiivistettä sisältäviä Hugo-drinkkejä, ne taisivat olla oikein joku hittidrinkki joskus muinoin. Mutta tuo pelkkä kuplaveteenkin sekoittaminen kuulostaa hyvältä! En siis itse ollut aiemmin lainkaan tehnyt omassa keittiössä tuttavuutta minkään seljankukka-asian kanssa. Enkä kyllä muuten luonnossakaan, toisin kuin siellä Italiassa olisi mahdollista. Kaiketi Pyhän Yrjön päivä osuu juuri seljankukinta-aikaan?
Ja miten unohdinkin Kirjan ja ruusun päivän! Siinähän on muutenkin mainio kukat ja kirja -yhdistelmä, joka sopi tämän postauksen henkeen 🙂
Viiru
Ps. Eikös Sambuca ole valmistettu nimenomaan seljankukasta? Se varmaan toimisi hyvin ja maku olisi vahvempi!
Kirja ja keittiö
Kyllä! Jotain yrttejä ja muutakin siinä tosin taitaa olla mukana. Muistaakseni maku on aika aniksinen eli hyihyi minun mielestäni 😀 Mutta leivonnassa voisi tosiaan toimia.
Liisa Laatinen
Olen kadottanut ystävältäni saadun englantilaisen pikkuleipaohjeen. Siinä käytettiin rouhittuja korianterin siemeniä. Maku oli todella ihana ja teinkin näitä usein. Aion kokeilla korianterin siemeniä tähän ohjeeseen ja polrnyankin voi ehkä unohtaa. Korianterin siemeniä saa maustehyllysta ja niiden maku on aivan eri kuin lehtien.
Liisa
Ps. Edelliseen polentaa ei voikaan jättää pois, koska varsinainen jauho! Voisi varmaa korvata mannaryy neilla ellei maissipolentaa löydy.
Liisa
Ja vielä Suomessa myydään ruotsalaista seljakukkamehua. Itse olen joskus ostanut mustaseljankukkaa luontaistuotekaupadta teeaineksena. Käytin lapsilla I kuumelaakkeena. Seljankukkaa voisi tässä ohjeessa korvata myös mesiangervon kukilla, mutta syonille tiedoksi allergia varoitus.
Kirja ja keittiö
Kiitos kommenteista, Liisa! Ilman muuta ohjetta voi soveltaa. Korianterinsiemenet sopisivat makunsa puolesta tähän varmasti todella hyvin ja mannaryynit polentan tilalle. Tämäntyyppinen pikkuleipätaikina taitaa olla sellainen pohja, johon voi tehdä muokkauksia oman makunsa mukaan ja silti onnistua.
Mesiangervon kukkiin en ole koskaan keittiössä törmännyt, kiinnostavaa!