Tanja Tiekso: Fantasma – Esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista

Tutkija–kirjoittaja–muusikko Tanja Tiekson Fantasma (S&S 2022) vie lukijan Euroopan rautateille, pitkille junamatkoille, joiden lomassa Tiekso tarkastelee kasvien ja eläinten kuvauksia erityisesti antiikista ja keskiajalta. Fantasma on esseitä ihmisistä, eläimistä, kasveista ja muista olennoista, mutta sitä voi lukea myös sivistävänä matkakuvauksena, joka vie kauas kuluneista turistikohteista.

Fantasman pohdinnat eurooppalaisen ajattelun ihmiskeskeisyydestä sopivat teemoiltaan vaikkapa tähän pääsiäiseen pureksittaviksi. Fantasma laajentaa ajattelua totutun reunamille ja eksyy matkakuvauksena usein sivuraiteille – siinäpä sen viehätys. Se on sitä paitsi erittäin suositeltavaa luettavaa Italian-matkailusta ja Italian historiasta kiinnostuneille. Eli esimerkiksi minulle, joka poimin kirjasta parhaat Italia-palat tähän postaukseen.

Maata pitkin

Fantasma on kirja, jota on vähän vaikea kuvailla. Kustantajan kuvauksen mukaan Fantasma on matkakuvaus ja essee, mutta se on kuitenkin luokiteltu kaunokirjallisuuden alle. Kustantajan kuvaus ”runsaudensarvesta” pitää ainakin paikkansa. Mutta mikäpä siinä: runsaudensarvesta saa kai jokainen valita itseään eniten kiinnostavat asiat?

Lyhyesti kirjan idea on tämä: Tiekso matkustaa hitaasti pohdiskellen pitkin Euroopan rautateitä – jotka usein vievät Roomaan – ja tarkastelee sekä matkoillaan että perillä kohteissa kasvien ja eläinten kuvauksia eri historiallisissa konteksteissa. Matkakohteina ovat ikuisen Rooman lisäksi esimerkiksi Milano, Pariisi ja Firenze. Tarkastelut ulottuvat taidehistoriasta luonnonfilosofiaan ja kasvi- ja eläintieteeseen ja niitä värittää usein ihmiskeskeisen ajattelun kritiikki:

Ihmisen tietoisuus suhteestaan elonkirjoon on häiriintynyt traagisin seurauksin. Alkuperäinen taito nähdä jatkuvuuksia itsen ja muiden olentojen välillä luokittelujen, erottelujen ja kategorioiden sijaan voisi johtaa syvällisempään ymmärrykseen omista vaikutuksista ympäristöön ja eri lajisten vaikutteiden vastavuoroisuuksista.

Tieksolle maata pitkin matkustaminen on välttämätöntä syvällisten ajatusten synnylle ja vastalause nopeille kulkuvälineille. Ajatus on sama, johon suomentaja–runoilija Hannimari Heinon ja runoilija Kristiina Wallinin iki-ihana Matkakirjeitä pohjautuu ja johon toimittaja Kati Kelolan toimittama Vaihtuvia maisemia – 100 ideaa maata pitkin matkailuun antaa koko kirjallisen vinkkejä:

– – esitin, ettei maata pitkin matkustamisessa ole kyse niinkään siirtymisestä paikasta toiseen kuin saastuneitten etäisyyksien suojelemisesta. Kilometri kilometriltä ja rataosuus rataosuudelta junamatkustaja ottaa uudelleen haltuunsa elinympäristön luonnollisen koon.

Fantasma on kauttaaltaan sivistävää luettavaa, ja lopun lähdeluettelo on runsas sekin. Tiekso käsittelee teoksessa muun muassa kasvitieteellisten puutarhojen historiaa, keskiaikaista luonnonfilosofiaa, ranskalaisen Hélène Cixous’n eläinesseitä, kreikkalaisen mytologian Kirkeä, lintuja, taidehistorian groteskeja, muodonmuutoksia… Runsaudensarvesta irtoaa tosin välillä turhankin luettelomaisia kuvauksia.

Fantasma haastaa ajattelemaan myös historiaa toisin. Miksi esimerkiksi arkeologia on niin kivettynyttä?

Arkeologinen materiaali on kummallisen rajattua. Se on kiinteitä muinaisjäännöksiä, esineitä ja erilaisia luonnossa havaittavia merkkejä ihmisen toiminnasta. Se ei ole jälkiä toislajisten eläinten ja kasvien elämästä tai historiasta, jota arkeologiset kohteet, paradoksaalista kyllä, kuhisevat.

Italia-runsaudensarvi

Eniten Fantasmassa vietetään aikaa Italiassa. Italian-kokemukset eivät kirjassa tosin ole kovinkaan positiivisia, niin monta vastoinkäymistä ja kummallisen vaivaannuttavaa kohtaamista kirjaan mahtuu. Roomassa ollaan useampaan otteeseen, mutta niiden lisäksi kohteina ovat Milano, Como, Monte Circeo, Napoli, Capri, Tivoli, Pisa ja Firenze. Kuluneiden kirkon käytävien ja paikoilleen jähmettyneiden patsaiden sijaan Fantasma kääntää katseensa Italian kirjaimellisesti elävämpään puoleen.

 

Fantasma sisältää paljon tietoa esimerkiksi antiikin Roomasta, sillä kaikki (rauta)tiethän todella vievät Roomaan. Opin muun muassa, että antiikin Rooman ylhäisö kylvetti vauvoja kilpikonnien kilvistä tehdyissä ammeissa, upotti niitä seiniin koristeiksi ja valmisti niistä lyyria. Rooman rikkailla oli valtavia puutarhoja, joissa oli kokonaisia eläintarhoja leijonineen, kirahveineen, virtahepoineen ja elefantteineen. (Tästä mieleen tulee nykyroomalaisen Niccolò Ammanitin satiiri ökyrikkaiden roomalaisten Rooman Villa Ada -puistossa järjestetyistä juhlista romaanissa Juhla alkakoon.)

Antiikin Rooman keittiöpuutarhat (hortus alun perin) puolestaan olivat köyhemmän kansanosan yrtti- ja vihannesmaita, jotka sijaitsivat asumuksen yhteydessä ja jossa asukkaat kasvattivat ruokansa. Rikkaat tekivät ostoksensa torilla ja sijoittivat omat kasvimaansa kaupungin muurien ulkopuolelle.

Fantasmasta opin senkin, että ensimmäiset kasvitieteelliset puutarhat Euroopassa perustettiin juuri Italiaan 1500-luvun puolivälissä – mikä ei tosin ole lainkaan yllättävä tieto. Siitä tosin kiistellään, onko vanhin puutarha Pisassa vai Padovassa (tämäkään ei ole italialaiset tuntien yllättävä tieto). Euroopan ensimmäinen lääkärikoulu puolestaan perustettiin Italian Salernoon. Kasvitiede ja lääketiede olivatkin pitkään sidoksissa toisiinsa.

Löytöretkien jälkeen italialaisiin puutarhoihin tuotiin löytöretkeilijöiden mukanaan tuomia eksoottisia kasveja. Italia oli renessanssin aikana puutarhataiteen suurvalta. Renessanssiajan puutarhan tyypilliset elementit kuulostavatkin Italian-matkailijan korviin tutuilta: vesialtaat, suihkulähteet, luolat, keinotekoiset luonnonkivimuodostelmia jäljittelevät rakenteet sekä antiikin jumalia, yksisarvisia ja delfiineitä esittävät patsaat – ja kätketty, salainen puutarha giardino segreto.

Fantasmassa Tiekso vierailee useissa italialaisissa kasvitieteellisissä ja historiallisissa kohteissa (linkit kohteiden omille nettisivuille), ensimmäisenä Milanossa Breran kasvitieteellisessä puutarhassa, joka tarjoaa vehreän keitaan muuten ehkä hieman harmaahkossa kaupungissa.

Roomassa kiinnostavia kohteita ovat Suomen Rooman-instituutin Villa Lanten (suljetaan kohta vierailuilta remontin vuoksi) lisäksi sen lähellä sijaitseva Rooman kasvitieteellinen puutarha, jonka alueella sijaitsi 1600-luvulla Ruotsin kruunusta luopuneen kuningattaren Kristiinan valtakunta ja laaja puutarha. Fantasman kuvaukset Rooman kasvitieteellisen puutarhan aistipuutarhasta, palmukujasta ja ruusutarhasta ovat huumaavia. Puutarhasta katsottuna aivan Tiberin toisella puolella sijaitsee niin ikään Kristiinan asuinpaikkana toiminut Rooman Palazzo Farnese, merkittävä renessanssipalatsi, jossa asuneen Farnesen suvun symbolia yksisarvista Tiekso tarkastelee kirjassa.

Taidehistorian puolelta Fantasma käsittelee muun muassa italialaisen taidemaalari Dosso Dossin teosta Kirke ja hänen rakastajansa maisemassa (1542), Leonardo da Vincin Naista ja kärppää (n. 1490) sekä groteskeja. Kirjallisuuden puolelta mainituksi tulee Boccaccion De mulieribus claris (”Kuuluisia naisia”, 1375) ja Machiavellin L’asino doro (”Kultainen aasi”, 1517) sekä Axel Munthen Caprille sijoittuva Huvila meren rannalla (1929). Goethen (Italian matka päiväkirjoineen, 1786–1788) ja Juhani Ahon (Minkä mitäkin Italiasta, 1906) Italian-kokemuksetkin Tiekso on lukenut tarkkaan. 

Kirjaan liittyvä resepti: seljankukkakeksit