|

Toscanalaiset kännikeksit eli keksit punaviinistä

Onko kaikki jo keksitty? Tätäkin mietin, kun törmäsin kännissä oleviin kekseihin, italiaksi biscotti ubriachi. Ubriaco todella merkitsee italiaksi humalaista, eli näin on näille kekseille päässyt käymään! Hyvässä seurassa ne kuitenkin ovat: Toscanassa, erityisesti maailmankuululla Chiantin viinialueella tunnetut punaviinikeksit ovat hörpänneet paikallista viiniä, luonnollisesti.

Toscanaan viinitynnyrien äärelle minut johdatteli toscanalainen klassikko, Pinokkion eli Pinocchion luoja Carlo Collodi, joka syntyi ja kuoli Toscanan alueen pääkaupungissa Firenzessä. On tietysti täysin aiheellista kysyä, miten lastenkirjasta voi tulla mieleen viini! Mutta kyllä itse lapsi–puunukke Pinokkiokin popsi Sinisen Haltiattaren tarjoaman ruusuliköörikonvehdin, ja eikös vain Pinokkion isän Geppettonkin nenä punoittanut…? Hain vatsassa hän ravitsi itseään viinillä, rusinoilla ja sokerilla. Puolustuksekseni voin myös sanoa, että punaviinikeksit ovat aivan lapsellisen helppoja tehdä!

Toscanalaisia viinejä firenzeläisessä trattoriassa. Näistä paistuisi keksi jos toinenkin.

Keksit punaviinistä tai viinistä ylipäätään tunnetaan kyllä Italiassa muuallakin kuin Toscanassa. Roomassa ja Lazion seudulla viinikekseistä kiepautetaan rinkula, ciambelline al vino. Myös esimerkiksi Calabriassa viiniä käytetään leivonnassa. Koska nyt ajattelin kuitenkin pysytellä Toscanassa ja etsin autenttista reseptiä sieltä, käännyin Ella Kannisen ja hänen Ella – Kotona Italiassa -kirjansa puoleen. Kirjassa Ellan ystävä, toscanalainen leipojamestari ja ”kylän kakkukuningatar” Paola Lazzeri jakaa oman ohjeensa punaviinikekseihin.

Nämä Paolan punaviinikeksit ovat siis erinomaisen helppotekoisia. Humalatilastaan huolimatta ne ovat vegaanisia: ne eivät sisällä maitotuotteita tai kananmunia, rasvainenkin osuus tulee voin sijaan öljystä. Itse käytin öljynä erittäinkin epätoscanalaista rypsiöljyä suoraan Suomen Kirkkonummelta – sori, Paola! Ohjeen mukaan kasviöljyn tulisi olla kylmäpuristettua öljyä, jossa on voimakkaampi maku.

Keksit punaviinistä
Ulkomuoto on asiaankuuluvan rustico.

Viinin ja öljyn pyhän yhdistelmän lisäksi keksit saavat makua rusinoista ja saksanpähkinöistä. Pinokkion pitkän nenän välttääkseni minun on kuitenkin nyt myönnettävä, että en kyllä ohjeen mukaisesti hyvänen aika sentään kuorinut saksanpähkinöitäni… ! Tosin tässä taitaa olla reseptin kääntämiseen liittyvä kulttuuriero: Italiassa saksanpähkinät myydään etenkin juuri joulunaikaan kokonaisina – sitähän varten pähkinänsärkijä liittyy jouluun.

Vegaaniset keksit punaviinistä biscotti ubriachi vegani (n. 24 kpl)

Kuten ylempänä mainitsin, tämä ohje on Ella Kannisen Ella – Kotona Italiassa -kirjasta (Tammi 2017; linkki kustantajan sivulle). Italiassa ei ole tapana mitata ruokaohjeisiin määriä deseinä vaan grammoina; epäilen, että hieman oudohkot määrät suomenkielisessä reseptissä johtuvat tästä keittiökulttuurin käännöksestä. Mitat tuli kuitenkin leipoessa todettua toimiviksi näinkin.

Alkuperäisessä reseptissä viiniksi on ohjeistettu laittamaan novello- tai chiantipunaviiniä. Tässä tarkoitetaan varmaankin vino novelloa eli uuden sadon viiniä, jota olisi vielä tähän aikaan vuodesta Italiassa saatavilla. Suomessa valinta kallistuu chiantin puolelle.

  • 9 1/4 dl vehnäjauhoja
  • 2 3/4 dl kasviöljyä (mielellään kylmäpuristettua)
  • 2 3/4 dl novello- tai chiantipunaviiniä
  • 100 g kuorittuja ja murskattuja saksanpähkinöitä
  • 80 g rusinoita
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 2 1/2 dl sokeria
  1. Sekoita yhteen kaikki muut ainekset paitsi sokeri.
  2. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja kieritä ne sokerissa. (Alkuperäisessä ohjeessa ei käsketty litistää palleroita, mutta tein niin, kun huomasin, että ne eivät uunissa juuri leviä.)
  3. Paista keksejä 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Minä jään nyt kastamaan keksejäni jälkiruokaviiniin ja toivotan kaikille Buone feste!

Reseptiin liittyvä kirja: Carlo Collodi – Pinokkion seikkailut

Discover more from Kirja & keittiö

Subscribe to get the latest posts sent to your email.

Tutustu myös:

  • |

    Viikunakakku keikauttaen

    Kirjoitin viime viikolla kepposista, ja toisinaan pienet temput ovat tarpeellisia keittiössäkin. Yksi vaivattomimmista tavoista saada aikaan näyttävä leivonnainen on käyttää kikkana keikauttamista: kakku kootaan vuokaan niin, että päällinen tuleekin pohjalle. Lopputulos on sitä kauniimpi mitä kauniimpia hedelmiä käyttää, ja mikä olisikaan viipaloituna houkuttelevampi näky kuin sisältä syvänpunainen viikuna? Viikunoiden paras sesonki alkaa olla lopuillaan, joten…

  • | |

    Aperitivon aika: Camparia ja appelsiinimehua

    Italian juomakulttuurissa on maailmankuulujen viinien, hyvän kahvin ja limoncellon ja muiden digestiivien lisäksi yksi aivan erityisen ihana asia, ja se on aperitivo. Italiassa aperitiivi ei ole vain alkoholipitoinen drinkki vaan paljon enemmän. Aperitiiviin kuuluu juoman lisäksi pientä suolaista syötävää, eikä juoma sitä paitsi välttämättä edes ole alkoholillinen. Baarissa nautittu aperitiivi voi olla alku hyvälle aterialle…

  • |

    Voimistava kukkakaalisalaatti

    Ja jälleen ollaan Napolissa! Napoli nyt vaan on aikamoinen ruoka-aarreaitta, ja sieltä tulee Italian nykykirjallisuuden supertähti Elena Ferrante, josta jälleen kerran kirjoitin uusimmassa kirjapostauksessani. Aiemmin olen kirjoittanut napolilaisesta katuruoasta täällä ja kahvikulttuurista täällä. Näin joulun ja uudenvuoden välipäivinä voi tehdä mieli jotain kevyttä ja ihan muuta kuin jouluruokaa. Esittelenpä nyt kuitenkin erään napolilaisen jouluruoan, jota…

  • |

    Ribollita eli toinen kerta toden sanoo

    Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan…

  • |

    Nutellakeksit sateisiin syysiltoihin

    Nutellakeksit ovat täydellistä nautiskeltavaa sateisiin syysiltoihin, kun istut sohvannurkassa lukemassa runoja höyryävä teemuki kädessä. Niinhän me kaikki näin syksyisin teemme, eikö? Ainakin ilman niitä runoja. Minulle oli aikanaan uusi tieto, että Nutella on italialaista. Tai oikeastaan minua hämmästytti se, että Kinder-munat ovat italialaisia! Nutella ja Kinderhän ovat samaa Ferrero-perhettä, jonka omistaja Michele Ferrero oli aikanaan…

  • |

    Nonna Pinan caponata

    Tällä kertaa päästän irti sisilialaisen anoppini Giuseppinan, joka myös Nonna Pinana meillä tunnetaan. Nonna Pina on – tietenkin – erittäin taitava kokki, eivätkö kaikki italialaiset isoäidit ja anopit ole? Viime kesän Italian-matkalla vietin paljon laatuaikaa anopin keittiössä. Kaikilla perheenjäsenillä oli nonnalle omat toiveensa, mutta minulla toive numero uno oli nonnan sisilialainen kasvispata, caponata. Kunnon nonnien tapaan nonna…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *