-
Carlo Rovelli: Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta – Fysiikkaa maallikoille
Mistä maailma sai alkunsa? Mihin avaruus päättyy? Mitä on aika? Fyysikko Carlo Rovellin Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta (Sette breve lezioni di fisica 2014, suom. Markku Sarimaa, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa 2016) sisältää lyhyitä ja ytimekkäitä kuvauksia modernin fysiikan tärkeimmistä teorioista. Se esittelee fysiikan ratkaisemattomia arvoituksia ja kuvaa maailmankaikkeuden kauneutta. Fyysikot sulkekaa silmänne (teitähän runsain joukoin blogiani seuraakin), nyt humanisti–maallikko luennoi fysiikasta! Isänpäivän kunniaksi toteutan oman isäni idean, hän nimittäin ehdotti, että voisin hyvinkin kirjoittaa jostakin italialaisen fyysikon Carlo Rovellin kirjasta blogiini. Otin haasteen vastaan! Puhdas kauneus Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta koostuu nimensä mukaisesti seitsemästä lyhyestä tekstistä (kirja on pienikokoinen, ja siinä on tekstiä yhteensä vain 90 sivua), jotka ”tarjoavat lyhyen…
-
Syysruokaa Dolomiiteilta: kurpitsagnocchit
Kurpitsagnocchit eivät ole minulle mikään uusi tuttavuus, ja välillä ohje on vilahdellut suomenkielisissäkin lehdissä ja ruokablogeissa. En sen kummemmin ollut miettinyt niiden alkuperää, mutta pieni tutkimustyö kannattaa aina. Paljastui nimittäin, että kurpitsagnocchit ovat kotoisin Bellunon kaupungista Dolomiittien juuresta. Siellä kurpitsagnocchit tunnetaan nimellä gnocchi di zucca bellunesi tai gnocchi di zucca alla bellunese eli bellunolaiset kurpitsagnocchit. Ne tarjoillaan usein voin ja salvian kera. Toki näitä gnoccheja syödään muuallakin (pohjoisessa) Italiassa, ja epäilenpä, ettei niiden vuoristoinen alkuperä ole kaikkien italialaisten tiedossa. (Ei ainakaan meidän perheen Signoren, joka on näitä useammankin kerran väsännyt. Onneksi on tämä suomalainen vaimo, joka googlettelee italialaisia ruokia välillä ihan pakkomielteisesti.) Kirjoitin viime viikolla italialaisista Afganistanissa, mutta koska blogini…
-
Paolo Giordano: Ihmisruumis – Elävänä vai kuolleena?
”Tällä tavalla ihmisruumis siis menee rikki – –.” Paolo Giordanon Ihmisruumis (Il corpo umano 2012, suom. Helinä Kangas, WSOY 2014) kuvaa italialaisia sotilaita Afganistanissa. Elämä sotilastukikohdassa on eristäytynyttä ja monella tavalla räjähdysherkkää. Sotilaat etsivät paikkaansa ryhmässä, kaipaavaat siviilielämäänsä ja odottavat jotain tapahtuvaksi. Kun jotain sitten tapahtuu, paluuta tukikohdan turvaan ei enää ole. Ihmisruumis on viime vuosikymmeneltä, mutta erittäin ajankohtainen juuri nyt. Kun Afganistan on jälleen ollut uutisissa, Suomessakin on syksyn mittaan alettu käydä keskustelua suomalaisten sotilaiden kokemuksista Afganistanissa. Juuri näitä kokemuksia – ja niistä traumaattisimpia – Ihmisruumis kuvaa italialaisten sotilaiden näkökulmasta. 2000-luvulla Afganistanissa on kuollut yli 50 italialaissotilasta. Paolo Giordano taas on ajankohtainen tänä viikonloppuna. Hän nimittäin oli kansainvälisenä…
-
Satokauden lyhyydestä: paahdetut kastanjat
Elämä vilahtaa ohi, jos et tartu hetkeen, ja niin tekee myös satokausi. Nyt loppuvuodesta loka–joulukuussa ovat kastanjat parhaimmillaan, ainakin Italiassa. Ja myös meidän lähi-supermarketissa, vaikkei sieltä leijukaan ihana paahdettujen kastanjoiden tuoksu, kuten Italiassa kastanjoita myyvistä pikku kojuista viilenevinä Välimeren syyspäivinä. Aiemmin olen esitellyt syksyisen kastanjapiirakan, joka oli mystisesti jotain suolaisen ja makean väliltä (eli peräti mauton? Sellaisenkin tylyn tuomion olen omasta syysherkustani kuullut!). Mutta kastanjat sopivat ruoanlaittoon muutenkin yllättävän monipuolisesti: kastanjajauhoista voi paitsi tehdä leivonnaisia myös esimerkiksi valmistaa pastaa. Paahdetut kastanjat taas on helpoin tapa valmistaa näitä – hmm, pähkinämäisiä hedelmiä? Kastanjoita voi valmistaa monella tavalla, mutta alla pari ideaa uunissa paahtamiseen. Ja koska viinissä on totuus, sitä voi lorauttaa…
-
Seneca: Elämän lyhyydestä – Mihin aikasi käytät?
Miten käyttää aikaa viisaasti? Miten elää merkityksellistä elämää? Miten kohdata vastoinkäymiset? Roomalaisen filosofin Senecan kirjoituksista koottu Elämän lyhyydestä (De brevitate vitae, De otio, De providentia, suom Juhana Torkki, Otava 2018) on antiikin ajan selfhelppiä, joka puhuttelee nykypäivän ihmistä syvästi. Senecan räiskyvä kirjoitustapa ja tarkat huomiot ihmiselämästä paitsi viihdyttävät myös pysäyttävät. En koskaan ajatellut kirjoittaa blogiini yhdestäkään elämäntaito-oppaasta, mutta nyt tavallaan teen niin. Senecan (n. 4 eaa. – 65 jaa.) stoalainen self-help tekee tyhjiksi kaikki sen jälkeen kirjoitetut vinkit viisaasta ajankäytöstä. En ollenkaan epäile, etteikö kaikki olennainen olisikin voitu sanoa jo kaksituhatta vuotta sitten. Miksi ei olisi? Mihin ihmisyys siitä muuttuisi? Olemme yhtä nautinnonhaluisia, turhamaisia ja muka-kiireisiä kuin aina ennenkin –…
-
Brushetta vai brusketta? Helppo ja vaikea bruschetta
Saku Tuomisella on Basta! Italialaisen kulttuurin abc -kirjassaan hauska tarina bruschettasta: ”Yritin tilata eräässä Helsingin italialaisessa ravintolassa tomaattibruschettaa. Keskustelu sujui näin: – Saisinko yhden tomaattibrusketan. – Heh, se kyllä lausutaan brussccchhhetta. – Ei kyllä lausuta. – (Ivallisesti hymyillen) No, meillä asiakas on aina oikeassa, joten sovitaan sitten niin.” Hitti ja huti Italian [k]:na ääntyvä ch on chieltämättä haastava poikkeus italian muuten melko hyvin suomalaiseen suuhun sopivaan ääntämykseen (viittaako Tuomisen kirjan nimi Italialaisen ruokakulttuurin abc ääntämisoppiin?), mutta oikeasti bruschetta ei ole yhtään vaikea juttu! Vai onko sittenkin? Tuominen nimittäin jatkaa vielä: Hyvässä bruschettassa (lausutaan siis brusketta) on kaikki suomalaisen hitin ainekset. Sen tekeminen on helppoa, se onnistuu aina, se on halpaa…
