Anton Monti: ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö

Mikä tekee mafiajärjestö ’Ndranghetasta maailman vaarallisimman rikollisjärjestön? Miksi ’Ndranghetasta ei tiedetä paljon? Ja mikä mafia oikeastaan edes on?

Anton Montin ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö (S&S 2021) kertoo calabrialaisesta mafiajärjestöstä, ’Ndranghetasta. Monti pyrkii kirjassaan avaamaan ’Ndranghetan saloja luku kerrallaan. Hän on tehnyt kirjaansa varten useamman vuoden tutkimustyön, ja se on kannattanut. Kirja etenee vetävästi, kuin tosielämän kylmäävä dekkari.

Mafia on aihe, josta minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Se on niin vaikea ja monimutkainen ilmiö, ettei siitä minusta voi puhua ilman painavia faktoja. Toisinaan Italia typistyy pelkiksi ”pizza, pasta ja mafia” -stereotypioiksi, mikä on todella sääli ja tylsää. Ehkä siitä(kin) on syyttäminen pohjoisamerikkalaista populaarikulttuuria (kiitos myös ananaspizzasta ja ketsupista pastassa!). Monille mafiasta tulee mieleen Kummisetä-elokuvat, Sopranos-sarja ja ehkä erityisesti Sisilian mafia Cosa Nostra. Italialaisia mafioita on kuitenkin useita, ja niillä on oma toimintalogiikkansa.

Onneksi asiantuntevilla ihmisillä kuitenkin on mafiasta sanottavaa – painavaa ja faktoihin perustuvaa tietoa, joka kiertää kaukaa kummisetämäiset mafian romantisoinnit. Suomalais-italialaisen tietokirjailija Anton Montin ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö on vetävästi kirjoitettua ja sivistävää luettavaa. Silmäni avautuivat taas monelle asialle, kuten kävi aiemmin lukiessani Montin kirjaa Minne menet, Italia?

Jos joku miettii, miksi Italia ei koskaan tunnu pääsevän mafioistaan, tämä kirja vastaa calabrialaisen mafian ’Ndranghetan osalta kysymykseen vaikuttavalla tavalla. ’Ndrangheta on niin syvällä calabrialaisessa kulttuurissa, että se on jo ihan uskomatonta.

Calabrian mafia

Italiassa ei ole mafiaa, siellä on neljä mafiaa: jo mainittu Sisilian mafia Cosa Nostra, Napolin seudun Camorra (tunnettu sekin elokuvista, TV-sarjoista ja Roberto Savianon kirjoista), Apulian Sacra Corona Unita ja Calabrian ’Ndrangheta. Näistä ’Ndrangheta on kaikkein vaarallisin ja levinnein, Anton Montin kirjan otsikon mukaan maailman vaarallisin rikollisjärjestö. (Ja jos nyt hieman kevennän, ehkä eri mafiatkin ovat osoitus italialaisesta individualismista ja paikallisuudesta? Samoin kuin ”italialaista” ruokaa ei ole olemassa, ei ole myöskään ”Italian” mafiaa.)

Mikä sitten oikeastaan on mafia? Miten mafiajärjestö eroaa tavallisista rikollisjärjestöistä? Italiassa lainsäätäjä määrittelee, että mafiatyyppisellä rikollisjärjestöllä on vaikutusvaltaa poliittisiin ja julkisiin päätöksiin, ja se harjoittaa jatkuvaa alueellista kontrollia. Järjestö voi käyttää tai olla käyttämättä väkivaltaa. Rikokset tapahtuvat määrätyllä alueella, ja Italiassa nämä alueet ovat jo mainitut Sisilia, Napolia ympäröivä Campania, Apulia ja Calabria. Pääsääntöisesti mafiat kontrolloivat pieniä kyliä. Calabriassa ’Ndranghetan tärkein tukikohta on pieni San Lucan kylä Aspromonten karussa ja eristyneessä vuoristossa. San Luca on kaiken ’Ndranghetan toiminnan sydän.

’Ndrangheta on rakenteellinen osa yhteiskuntaa Calabriassa. Monti kirjoittaa ”Calabrian normaalista”: järjestön jäseniä ei siellä välttämättä nähdä rikollisina vaan kunnian miehinä, joiden tukeen voi turvautua kaikissa arjen asioissa. On jopa sanottu, että ’Ndrangheta on ainoa köyhän ja karun Calabrian pystyssä pitävä voima. Se on tehnyt myös ”hyvää”: se on esimerkiksi auttanut hädänalaisia ihmisiä ja rahoittanut yritysten toimintaa. Sillä on myös laillista liiketoimintaa, josta se maksaa veroja. ’Ndranghetalla on yhteytensä myös katoliseen kirkkoon.

Koronakriisin myötä järjestön asema on vain entisestään vahvistunut. ’Ndranghetaa on vaikeaa ja vaarallista vastustaa, se on monissa kohdin yhteisön ydin ja moottori.

’Ndranghetan keskiössä on perhe, ’ndrina. ’Ndranghetaan synnytään. Kun kuuntelin Montin haastattelun kirjasta (kuunneltavissa Yle Areenassa toistaiseksi), hän esitti hyvän kysymyksen: jos mafian jäseniä aletaan pidättää, pitäisikö esimerkiksi Reggio Calabriassa pidättää kaikki kaupungin miespuoliset asukkaat? Miten kaikkiin mafian jäseniin tai sen kanssa tekemisissä oleviin henkilöihin voitaiisin ”Calabrian normaalissa” päästä käsiksi?

Maailman vaarallisin rikollisjärjestö

Mikä sitten tekee ’Ndranghetasta niin vaarallisen? Ja mitä tarkoittaa, että ’Ndrangheta on maailman vaarallisin rikollisjärjestö?

’Ndranghetalla on 45 000 jäsentä ja 53 miljardin euron liikevaihto. Se on levinnyt ympäri maailmaa calabrialaisten siirtolaisten ja myös mafian jäsenten pakkosiirtojen vuoksi. Sillä on taito toimia virallisen vallan sisällä, harmaalla alueella laillisen ja laittoman välillä.

’Ndrangheta on pystynyt kasvattamaan toimintaansa Calabrian syrjäseuduilla, kun viranomaisten kiinnostus on ollut muualla. Mafian toiminta näkyy monissa tilastoissa karuina lukuina. Vaikka vain 0,4 % EU:n väestöstä asuu Calabriassa, siellä tehdään 6,5 % EU:n julkisten varojen väärinkäytöksistä. Varat valuvat mafian toimintaan.

Murhatilastojen valossakin järjestön toiminta Euroopassa on ainutlaatuista ja vetää vertoja esimerkiksi Meksikon huumesodille. Sen mafiasodissa on kuollut tuhansia ihmisiä, mutta viranomaisten näkökulmasta ”rikolliset vain murhaavat toisiaan”. Näyttäviä, Cosa Nostran tyylisiä murhia ’Ndrangheta ei ole järjestänyt. Se on aina pitänyt matalaa profiilia.

Yksi asia tulee Montin kirjasta hyvin selväksi: ’Ndrangheta on aina ollut äärimmäisen taitava käyttämään kulloistakin yhteiskunnallista tilannetta hyväkseen. Samalla, kun ’Ndrangheta on osannut luovia kulloisessakin tilanteessa oman etunsa hyväksi, Italian valtion (ja jo aiemmin kuningaskunnan) huomio on aina ollut toisaalla. Jo muinaiset roomalaiset hyljeksivät maastoltaan karua Calabriaa. Näin oli myös Italian yhdistymisen jälkeen: Calabriassa ei ollut mitään, mikä olisi kiinnostanut uutta kuningaskuntaa. Valtatyhjiössä ’Ndrangheta otti ohjat omiin käsiinsä. Calabrian köyhyys ja eristyneisyys on aina ollut ’Ndranghetan etu.

Miten sitten on mahdollista, että maailman vaarallisimmasta rikollisjärjestöstä ei tiedetä kovin paljon? (Jos taas vähän kevennän: luulen, että Suomessakin calabrialainen ’nduja on tunnetumpi kuin ’Ndrangheta. ’Nduja taisi olla Suomessa yksi vuoden 2021 ruokatrendeistä.)

Merkittävää ’Ndranghetan toiminnassa on kaiken salaperäisyys. Sen toimintaan kuuluu monimutkainen, hierarkkinen rakenne, esoteeriset, verivalojakin sisältävät rituaalit, salakieli, koodit ja myyttiset tarinat. Monessa kohdassa toiminnassa voi nähdä yhtymäkohtia vapaamuurareihin. ’Ndrangheta ei itse kutsu itseään ’Ndranghetaksi – ei tiedetä edes, mitä nimeä se itsestään käyttää. Poliisin salakuunteluissa on paljastunut jopa oma satoja vuosia vanha kielensä, jolla pienessä mafiakylässä ’ndrinan perheenpää puhuu miespuolisille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Jotkut salakuunnellut jäsenet ovat jopa viestineet toisilleen viheltämällä.

Perinteet ja pragmaattisuus

Samaan aikaan, kun ’Ndrangheta on onnistunut uudistumaan ja tarttumaan uusiin tilaisuuksiin, se on hämmästyttävällä tavalla myös pystynyt pitämään kiinni vanhoista perinteistään. Poliisitutkimuksissa 130 vuoden takaa mainitaan samoja tapoja, jotka ovat järjestöllä edelleen käytössä. Yksi tunnetuista, säilyneistä tavoista on ruokailu: kokouksissa nautitaan kotitekoista pastaa, vuohen lihaa tomaattikastikkeessa ja punaviiniä. Yhteinen veljesruokailu onkin tärkeä osa ’Ndranghetan kulttuuria.

Blogini hengessä en voi olla tarttumatta ehkä sinänsä marginaalisiin ruoka-asioihin. Kirjasta löytyy muutama kuvaava esimerkki siitä, millainen rooli ruokailulla on ’Ndranghetassa. Sukulaiset varmistavat, että vangitut mafian merkkihenkilöt saavat vankilaankin parhaat raaka-aineet kokkailuja varten. Ja kun italialaiset ja hollantilaiset poliisit jahtasivat etsintäkuulutettuja Duisburgin joukkomurhan tekijöitä ja takavarikoivat näiltä löytyneen ison urheilukassin, mitä kassista löytyikään?

”Suureksi hämmästykseksi kassi ei sisältänyt aseita, rahaa tai huumeita, kuten hollantilaiset ehkä olettivat. Kassi sisälsi ison paistoastian, jossa oli San Lucasta, tuhansien kilometrien päästä tuotua kotitekoista uunipastaa maustettuna lihapullilla ja paikallisella juustolla.”

Poliisi myös ihmetteli, miksi ’ndranghetalaiset perheet ostivat Pohjois-Italiasta mökkejä. Ovatko mökit kenties aseiden tai huumeiden säilyttämistä varten? Kotietsinnöissä mökeistä löytyi kuitenkin vain suuret määrät piknik-eväitä.

Tarinat voivat ehkä hymyilyttää, mutta Montin kirjassa on myös järkyttäviä tarinoita ’Ndranghetan harjoittamasta väkivallasta, erityisesti kidnappauksista ja ruumiiden hävittämistavoista. Ne jäävät mieleen, mutta ovat vain pieni osa kirjaa, joka onneksi ei mässäile väkivallalla. Tärkeämpi kysymys kuin millaista väkivaltaa ’Ndrangheta (tai mafia yleensä) harjoittaa on kysyä, mikä merkitys väkivallalla järjestölle on. Eikä esimerkiksi murhia tehdä ”turhaan”, niitä harkitaan ja suunnitellaan pitkään.

Samalla tavalla pragmaattisesti ’ndranghetalaiset suhtautuvat vankilaan joutumiseen. Kaikki tietävät joutuvansa jossain vaiheessa vankilaan, ”kuusi tai seitsemän vuotta vankilassa on jokaiselle järjestön jäsenelle itsestään selvä asia”. Sitä paitsi vankilassakin voi rekrytoida ja verkostoitua – ja sukulaiset huolehtivat ruokahuollosta.

Kirjan luettuaan on todella mahdoton vastata kysymykseen, mitä ’Ndranghetalle voisi tehdä. Aiheellinen kysymys on, mitä ”Calabrian normaalille” voi tehdä.

Kirjaan liittyvä resepti: suklaiset joulukeksit