-
Apollonion viinirypälehillo
En voi ajatella hilloja ajattelematta Muumimammaa. Hillojen keitteleminen (siis keitteleminen, ei vain keittäminen) yhdistyy mielessäni Muumimamman äidilliseen huolenpitoon, kodin lämpöön, keittiön herkullisiin tuoksuihin ja kylmään vuodenaikaan varautumiseen. Jos jollakulla on hillokellari, hän ei takuulla voi olla läpeensä paha? Hillossa on kaikuja onnellisesta lapsuudesta. Hillossa itsessäänkin on jotain suorastaan lapsenomaista. Se ei ole millään tavalla välttämätön ruokalaji, mutta se on onnelliseksi tekevän aterian osa. Hillovoileipä, laskiaispulla tai pannukakku ja mansikkahillo ovat mielessäni läpeensä hyviä ja viattomia ruokia. Suklaa voi ehkä olla pahe, mutta hillo ei koskaan. Muumimamma ei ole kirjallisuuden ainoa hillomestari. Italialaisesta lastenkirjallisuudesta löytyy myös äidillinen, lämmin hahmo, jonka hilloja kaikki rakastavat. Hän on Gianni Rodarin sadun Apollonia, joka valmistaa…
-
Italialaista lastenkirjallisuutta – Lukuvinkkejä bambinoille
Mitä bambinot oikein lukevat ja mitä heille luetaan? Meillä eletään arkea kahdella kielellä, joten luonnollisesti meillä luetaan myös lastenkirjoja niin suomeksi kuin italiaksikin. Olen yrittänyt kaivaa lukuvinkkejä netistä, mutta suomeksi italialaista lastenkirjallisuutta ei ole tietääkseni käsitelty oikein missään. Italiaksi lukuvinkkejä toki löytyy, mutta suomeksi ei. Onneksemme asumme pääkaupunkiseudulla, jonka kirjastoissa italialaista lastenkirjallisuutta on hyvin saatavilla ihan alkuperäiskielellä, lähikirjastossamme sitä on itse asiassa kokonainen hyllyllinen! Saamme kirjalahjoja Italiasta, ja olemme itsekin tilanneet kirjoja netistä. Seuraavassa esittelen meille tuttua italialaista lastenkirjallisuutta: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain itse ostettua – ja jotain punapilkullista? Gianni Rodari Gianni Rodari (1920–1980) on Italian Astrid Lindgren: rakastettu, palkittu, tuottelias ja sukupolvesta toiseen luettu lastenkirjailija.…
-
Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana
Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam! Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa. Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton…
-
Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin – Paloja yksinäisyydestä
Miltä yksinäisyys näyttää ja tuntuu? Entä jos yksinäisyys onkin osin oma valinta? Jhumpa Lahirin Missä milloinkin (Dove mi trovo 2018, suom. Helinä Kangas, Tammi 2020) kertoo yksin elävän naisen arkisesta elämästä arkisissa paikoissa: ruokakaupassa, uimahallissa, junassa. Arkisessa elämässä toistuvat samat paikat, joissa yksinäisellä on aikaa tarkkailla itseään ja muita. Tarina syntyy rivien välissä. Missä milloinkin on sukujuuriltaan intialaisen, Yhdysvalloissa kasvaneen ja nykyisin osittain Roomassa asuvan Jhumpa Lahirin ensimmäinen italiaksi kirjoittama romaani. Hatunnosto hänelle! Aiemmin Lahiri on kirjoittanut englanniksi ja voittanut monia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Pulitzerin. Kustannustoimittaja Sara Ehnholm Hielm on käsitellyt Lahirin tuotantoa ja suhdetta italian kieleen esseekokoelmassaan Ja sydän oli minun, jonka luin aiemmin, mutta johon nyt tämän Lahirin…
-
Kotikulmien kurpitsapiirakka
Viime viikolla Keskipäivän aave johdatti ajatukseni aaveisiin ja Halloweeniin. Kun taas mietin Halloweenia ja ruokaa, ajatukseni alkavat tietenkin askarrella kurpitsassa. Iso kurpitsa on harmillisen hankalasti käsiteltävä raaka-aine (tosin veitset ja veriset irtokädetkin kuuluvat Halloweeniin?!) mutta onneksi myös ilahduttavan monipuolinen. Esimerkiksi kurpitsapiirakka voi olla niin makea kuin suolainenkin. Italialainen keittiö on käsittämättömän monipuolinen, kuten olen jo useasti maininnut. Tämänpäiväinen suolainen kurpitsapiirakka on esimerkki siitä: tätä yksilöä tavataan ainoastaan Genovan läntisissä osissa Sestri Ponentessa, Peglissä, Pràssa ja Voltrissa. Minä söin sitä ensimmäisen kerran Signoren kotikaupunginosan Voltrin pienessä yli satavuotiaassa leipomo Da ’Nestossa pienen vicolon kulmassa ja olin myyty. Piirakalla on outo nimi: farinata di zucca eli kurpitsa-farinata. Olen kirjoittanut genovalaisesta kikhernejauhoista tehdystä…
-
Alberto Moravia: Keskipäivän aave – Kuka parisuhteessa kummittelee?
Kun rakkaus muuttuu halveksunnaksi, parisuhteelta putoaa pohja ja unelmat särkyvät. Mikä pelastaisi parin kielteisten ajatusten kierteeltä? Alberto Moravian Keskipäivän aave (Il disprezzo 1954, suom. Kai Vuosalmi, Tammi 1956) on tutkielma eräästä avioliitosta 1950-luvun Rooman ja Caprin maisemissa. Elokuvakäsikirjoittaja Riccardo Moltenin avioliitto ja sen yhä pahenevat ongelmat kietoutuvat yhteen Odysseus-käsikirjoituksen kanssa. Avioliittokriisi ja elokuva saavat lopulta yllättävän loppuratkaisun. Lähestyvä Halloween vei ajatukseni aaveisiin ja tähän Moravian klassikkoon, joka oli minulta edelleen lukematta. Aiemmin olen kirjoittanut Moravian Kahdesta naisesta. Se kertoo sodasta eli ihmisistä poikkeusoloissa ja on siis aihepiiriltään hyvin erilainen kuin avioliittokuvaus Keskipäivän aave – ellei avioliittoa sitten pidetä poikkeusolona. Itse asiassa avioliittokriisikään tuskin on mikään poikkeusolo. Keskipäivän aave menee hyvin…
