-
Salaperäinen farrosalaatti
Uusi vuosi alkaa mysteerillä: mitä oikein on farro? Olen silloin tällöin törmännyt italiankielisissä resepteissä farroon, ja olen ulkomuodon perusteella kuvitellut sen olevan spelttiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että spelttihän on italiaksi spelta. Eli mitä siis on farro? Salaperäisistä etruskeista ja heidän ruoastaan lukiessani kohtasin jälleen farron. Farrosalaatti oli kuulemma yksi etruskeille tyypillisistä ruokalajeista, samoin farrokeitto, johon usein yhdistettiin myös palkokasveja. Farro on ikivanha vilja, nykyvehnän edeltäjä, jonka jyviä voi käyttää esimerkiksi riisin ja ohran tapaan. Farrosta on kuitenkin vaikea löytää kovinkaan paljon tietoa suomeksi. Minulle oli aluksi epäselvää sekin, mikä farro on suomeksi – mutta se on siis sama farro kuin italiaksikin (ja englanniksi). Netin syövereistä löytää eri kielillä paljonkin väittelyä…
-
Krista Launonen: Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon?
Hymyä loppuvuoteen! Vuoden viimeisenä kirjana on Krista Launosen Hymyn salaisuus. Mitä taidehistoria voi opettaa meille ilosta ja muista elämän suurista kysymyksistä? Krista Launosen Hymyn salaisuus – Miten taide auttoi minua löytämään elämänilon? (Avain Kustannus 2020) on omakohtainen aikamatka taidehistoriaan. Launonen tutkii hymyn ja elämänilon salaisuutta viiden eri merkkiteoksen hymyilevän mallin kautta. Tutkimusmatkansa aikana hän sairastuu parantumattomasti ja tarvitsee elämäniloa enemmän kuin koskaan. Hymyn salaisuus on yksi tämän syksyn uutuuskirjoista. Sen omaperäinen, kiehtova ja koskettavakin aihe jäi mieleen, kun selailin syksyn uutuuksia. Helsingissä Galleria Dixissä oli lokakuussa myös Hymyn salaisuus -näyttely, jossa oli esillä Launosen maalaamia versioita hymyteoksista. Ne ovat upeita, ja itse kirjastakin pidin todella paljon. Hymymatka Hymyn salaisuus sitoo…
-
Joulurulla Triestestä
Joulu on vuoden inspiroivin ruokajuhla. Minua se inspiroi eniten leivonnassa. Rakastan suklaata, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, manteleita ja jouluisia mausteita, joista voi kehitellä vaikka mitä ihanaa. Niitä kaikkia sisältää myös tämä joulurulla Italian Triestestä, presnitz oudolta nimeltään. (Ja entäs ulkomuoto: joulumakkara tai joulukäärme voisi olla kuvaavampi nimitys kuin kaunisteleva joulurulla.) Italian Triestessä on ainutlaatuinen, wieniläistunnelmaa henkivä kahvi(la)kulttuurinsa, josta olen kirjoittanut aiemmin Kahvilaesseitä-postauksessa. Triesten kuuluisimpia kahviloita on upea Antico Caffè San Marco, jossa viihtyi hyvin myös kuuluisa triesteläinen kirjailija Claudio Magris. En tiedä, nauttiko Magris joulunaikaan presnitziä kahvinsa kera kantakuppilassaan, mutta joulurulla näyttäisi ainakin nykyään löytyvän Antico Caffè San Marcon listalta. Leivonnainen henkii sekin lehtitaikinoineen minusta selvää itävaltalaistunnelmaa. Kokeilin tämän rullan…
-
Claudio Magris: Toinen meri – Kuka asettaa vapauden rajat?
Mitä vapaus tarkoittaa? Onko elämä yhteiskunnan ulkopuolella mahdollista? Claudio Magrisin Toinen meri (Un altro mare 1991, suom. Hannimari Heino, Impromptu Kustannus 2020) on kuohuvaan Eurooppaan sijoittuva aateromaani. Kuohuista nousevia monia teemoja yhdistää paikan ja rajojen hakeminen, kun yksilöt ja yhteiskunnat etsivät rajojen takaa uutta elintilaa. Kirja saatu kustantajalta – kiitos! Toinen meri on italialaista kaunokirjallisuutta julkaisevan Impromptu Kustannuksen tämän syksyn uutuus, ja sen on taidokkaasti suomentanut monesta yhteydestä tuttu Hannimari Heino. Uutuusromaanista ei kuitenkaan ole kyse, sillä Toinen meri ilmestyi italiaksi jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Aiemmin Claudio Magrisilta on suomennettu kolme teosta. Olen aiemmin sivunnut Magrista Kahvilaesseitä-postauksessa, jossa kerroin Magrisin kantakahvilasta Triestessä. Magris on epäilemättä kuuluisimpia triesteläisiä, ja olisikohan tämäkin…
-
Rommikakku rakastetulle
Onnea, Suomi! Juhlan kunniaksi esittelen ihanan täytekakun ohjeen – loogisesti Italiasta. Kyseessä on juhlava rommikakku, joka sisältää kahdenlaista täytettä ja kostukkeena rommin lisäksi marsalaa. Harvemmin keittiössä on puhuttu muusista (ja nyt en siis tarkoita perunamuusia, vaan mielessäni ovat muusat), mutta kyllä naiset, rakastetut ja rakastajattaret ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin ohella myös reseptiikkaan. Viime postauksessa kirjoitin Laurasta, joka innoitti eräänkin runoilijan suloisiin sonetteihin. Historiallisen hameen havinaa löytyy myös tästä muusan innoittamasta reseptistä: kupolimainen kakku on saanut inspiraationsa hameenhelmojen muodosta. Rommikakku sacripantina on syntyjään Genovasta vuodelta 1851. Tämä kakku oli todella da leccarsi i baffi eli viiksiä nuoltavan hyvää! Rommikakku sacripantina Kakkupohja: Täytteet: Kostutusliemi: Lisäksi: Kakkupohjan valmistaminen: (Alkuperäisessä reseptissä kakkupohjista…
-
Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle – Mihin muusa innoittaa?
Onko tässä länsimaisen kirjallisuuden tunnetuin muusa? Ihmeellisen ihana Laura on satojen sonettien arvoinen. Francesco Petrarcan Sonetteja Lauralle (Canzoniere 1374, suom. 1966) on länsimaisen kirjallisuuden ensimmäinen moderni runokokoelma. Sonetit sisältävät kuvakielistä ylistystä Lauralle, Petrarcan salaperäiselle muusalle. Elävänä tai kuolleena: Lauran lumo ei haihdu. Välillä on oikein tervettä haastaa itseään klassikkojen äärellä. Olen aiemmin käsitellyt Dantea ja Boccaccioa, ja pyhän klassikkokolminaisuuden täydentää nyt Francesco Petrarca (1304–1374). Ja sen sanon, että haastetta ei tästä kaverista puuttunut! Danten ja Boccaccion parissa viihdyin aivan aidosti, ovathan Jumalainen näytelmä ja Decamerone sanalla sanoen loistavia (Jumalainen näytelmä valoilmestyksineen jopa häikäisevä), mutta Petrarcan loisto oli aluksi… sanoisinko himmeähkömpi. Upeasta teoksesta on kuitenkin tässäkin kyse, kun siihen pääse sisään.…
