-
Ribollita eli toinen kerta toden sanoo
Lämmin keitto viimeisiin viileisiin päiviin! Italialaiseen syksyyn ja talveen kuuluva ribollita sopinee Suomessa lämpötilojen puolesta vielä kevääseenkin. Viime viikonlopun räntäsateessa tämä ainakin lämmitti mukavasti. Ribollita eli ”uudelleen keitetty” on Suomessakin melko tunnettu toscanalainen kasviskeitto. Tai tunnettu on ainakin jonkinlainen versio siitä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että italialaisten ruokien kohdalla ulkomailla tuntuu Vespa usein lähtevän ihan käsistä, ja ruokien joukkoon eksyy milloin mitäkin ei-niin-autenttista (ananasta ja ketsuppia en halua blogissani edes mainita). Välillä myös törmää kaikenlaisiin reseptivirityksiin, jotka ovat ”italialaisia”. Suosikkini on ehkä ”italialainen voileipäkakku”, sillä eihän Italiassa tunneta koko voileipäkakkua! (Che schifo on valitettavasti ollut ainoa saamani kommentti kyseisestä ruokalajista, joka kyllä maistuu minulle.) Mutta! Eipäs nyt naureskella suomalaisille. Reseptit…
-
Vera Vala: Aprikoosiyöt – Sukusalaisuuksia ja romantiikkaa italialaisessa vuoristokylässä
Vera Valan Aprikoosiyöt (Gummerus 2021) on romanttinen ja pieniä jännityselementtejäkin sisältävä viihderomaani, jossa suomalainen Laura matkustaa Italiaan Tolfan vuoristoon selvittelemään perheensä salaisuuksia. Aprikoosipuut ja jasmiinit kukkivat, sydämet kohtaavat ja särkyvät ja kaiken taustalla häälyy mysteeri: mikä onkaan totuus Lauran menneisyydestä? Aprikoosiyöt on yksi tämän kevään uutuuskirjoista. Vera Vala on erinäisistä Italia-yhteyksistä minulle kyllä tuttu nimi, mutta en ole koskaan lukenut häneltä yhtään kirjaa. Valan tuotantoon kuuluu aiemmin julkaistu kuusiosainen Arianna de Bellis -dekkarisarja. Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta, ja Italia on vahvasti läsnä kaikissa hänen kirjoissaan. Aprikoosiyöt onkin takuuvarma hitti Italia-romantiikkaa ja pientä jännitystäkin hakevalle viihteellisen kirjallisuuden ystävälle. Attenzione: Sisältää pieniä juonipaljastuksia! Monta mysteeriä Aprikoosiöiden päähenkilö on suomalainen…
-
Pastiera, pääsiäiskakku Napolista
Italialainen pääsiäinen on inspiroiva ruokajuhla. En voi sille mitään, että leivontateema (taikinajuuri, napolilainen pizza, vanilja–sitruspullat) vaan jatkuu edelleen. Minun on nyt pääsiäisen kunniaksi pakko pysähtyä matkalla Napolista etelään heti Napoliin, sillä Napoli ja pääsiäinen on sellainen yhdistelmä, jota ei ruokamielessä voi jättää väliin. Napolia ei koskaan voi ruokamielessä jättää väliin. Sen sijaan, jos etsii kevyttä syötävää, Napoli ehkä kannattaa jättää väliin. Friteeratun pizzan kotikaupungista tulee toinen toistaan törkeämpiä ruokalajeja. Napolilaisen pääsiäispöydän ehkä tunnetuin ruokalaji ja kiistämätön kruunu on miljoonan kalorin pääsiäiskakku pastiera. Pastiera on aika pläjäys. Sokeria, ricottajuustoa, kananmunia ja voita (tai alkuperäisessä reseptissä laardia – sekin vielä!) tarvitaan pökerryttävä määrä. Hienostunutta makua pastiera sen sijaan saa appelsiininkukkavedestä, raastetusta sitruunankuoresta ja vaniljasta.…
-
Eero Hämeenniemi: Napolista etelään – Millainen on tuntematon Etelä-Italia?
Eero Hämeenniemen Napolista etelään (Basam Books 2021) on matkakirja Etelä-Italiasta. Se on täynnä aitoa tunnelmaa, historiaa ja kulttuuria. Il Mezzogiorno eli ”Keskipäivän maa” häikäisee myös maisemillaan ja ruoillaan. Parasta – ja toisinaan myös pahinta – ovat kuitenkin paikalliset ihmiset. Nyt olisi jälleen matkakirjan vuoro. Olen huomannut tarttuneeni sellaisiin usein nyt, kun en muuten pääse matkustamaan Italiaan. Kirja on tämän kevään 2021 uutuuskirja, joten tarjolla on tuoreitakin matkatarinoita. Viihdyin niiden parissa erinomaisesti! Rumat, kauniit, rakastettavat Eero Hämeenniemi on kirjailija, säveltäjä ja pianisti, joka viettää osan vuodestaan Sisilian Palermossa ja on matkustanut muutenkin paljon Etelä-Italiassa: Campaniassa, Calabriassa, Apuliassa ja Basilicatassa – Napolista etelään siis. Hämeenniemen tukikohta Palermossa on asunto kirjailija Giuseppe Tomasi…
-
Vanilja–sitruspullat veneziane
Viimeviikkoinen Venetsia toi mieleeni vanilja–sitruspullat, joiden nimi on italiaksi jostain syystä veneziane. Pullat itsessään ovat kotoisin Milanosta (suomalaistyyppinen pulla on italiaksi ranskalaisittain brioche), enkä ole oikein löytänyt hyvää selitystä, miksi niiden nimi johtaa Venetsiaan. Mysteeripullat ovat joka tapauksessa hyviä – mutta melkoisen työläitä tehdä. Kirjoitin aiemmin taikinajuuren valmistuksesta, ja pari pientä taikinataikaa tulee näihinkin pulliin. Niiden avulla hiivamäärä pysyy pienenä, toisin kuin perinteisessä suomalaisessa pullataikinassa. Ilmava lopputulos muistuttaakin ehkä enemmän milanolaista joulunajan panettone-kakkua kuin kotoista pullaa. Kokeilin nyt ensi kertaa leipoa pullaa raskiin eli esitaikinaan, ja tulos oli lupaava. Esitaikina (italiaksi biga, tämä ei siis ole ainoastaan pullamaassa Suomessa tunnettu taika) takaa osaltaan pullien pehmeyden ja mehevyyden. Tässä ohjeessa…
-
Joseph Brodsky: Veden peili – Miltä näyttää talvinen Venetsia?
Miltä tuoksuu kanaalien vesi öisellä venematkalla, miltä näyttää talviseen sumuun kietoutunut kaupunki? Mikä saa palaamaan Venetsiaan yhä uudelleen? Joseph Brodskyn Veden peili (Watermark 1992, suom. Marja Alopaeus, Tammi 1994) on rakkaudentunnustus Venetsialle. Kirjailijan matkat kaupunkiin ovat tallentuneet kauniskielisiksi pikku esseiksi, jotka vakuuttavat lukijankin talvisen Venetsian ainutlaatuisesta kauneudesta. Tästä pienestä Venetsia-välipalasta saan kiittää Donna mobilea, joka minulle kirjaa suositteli. Luin kirjan kesälomalla yhden kesäisen automatkan aikana, mutta silloin ei tehnyt mieli palata talviseen Venetsiaan siitä kirjoittamaan. Postauksen aika tuli nyt, kun Suomessa mennään jo kohti kevättä. Kirja on pieni helmi, jonka avulla voi matkustaa Venetsiaan vaikka yhdeksi iltapäiväksi. Kirja on pieni kooltaan ja lyhyt, vain reilut sata sivua. La Serenissima Veden…
