-
Taivaallinen tryffelipasta
Tryffeli – sieni vai suklaata? Minulle ei vielä muutama vuosi sitten ollut täysin selvää, mikä tai mitä tryffeli on. Tryffeli yhdistyi mielessäni joulukonvehtirasiaan eikä tryffelipasta tai muu suolainen ruoka olisi tullut mieleenikään. Sittemmin olen oppinut, että tryffelit ovat maan alla kasvavia sieniä, ja toden totta, tietyt suklaakonvehdit muistuttavat ulkomuodoltaan tryffelisieniä. Tryffelisienen voimakas maku on kaukana suklaasta, minusta se muistuttaa valkosipulia ja voita. Viimeksi kirjoitin Ruusun nimi -romaanista, jossa munkkinoviisi Adson kuvaa tryffelinpoimintaa näin: Minä en vielä tuntenut tuota metsän aluskasvillisuuden herkkua, jota kasvoi tuolla niemimaalla ja joka näytti erityisesti pesiytyneen benediktiinien maille kuten Norciaan, missä se kasvoi mustana, sekä tänne missä se oli vaaleampi ja tuoksuvampi. Severinus selitti minulle mikä…
-
Syksyinen lohtupasta pizzoccheri
Kun tekee mieli lohturuokaa, mieli alkaa usein askarrella pastassa. Se on täyttävää, lempeää, lämmintä ja ah niin ihanan hiilihydraattista. Lohturuokaan yhdistyy usein myös juustoisuus. Hiilihydraatit + rasva, se on siinä! Eikä tarjoilussa tarvitse hienostella, lohturuokaa pitää saada vain kauhoa lautaselle ja sitten haarukoida menemään. Seuraava resepti on meidän perheessämme syksyisin lohturuoka numero uno. Se yhdistää pastan, juuston ja vieläpä voin! Mutta yllätys yllätys, siinä on kaksi ainesosaa, jotka kuulostavat jo liiankin terveellisiltä: kaali ja tattari. Lisäksi sekin saattaa yllättää, että tähän pastaruokaan kuuluvat myös perunat. Kyseessä on Italian Valtellinan vuoristoseudulta tuleva pizzoccheri-pasta, joka on aivan pökerryttävän hyvää – ja rasvaista. Meistä jokainen on silloin tällöin pienen lohdun ja hemmottelun…
-
Oscarin arvoinen tomaattikastike pastalle
Tomaattikastike pastalle on asia, jota minun oli suomalaisena aluksi vaikea ymmärtää tutustuessani paremmin italialaiseen keittiöön. Miksi tehdä jotakin niin tylsää, kun pastaanhan voi laittaa mitä vain? Sitä paitsi tomaatti on usein vetistä ja mautonta. Vähintään pitää joukkoon murustella vaikka fetaa! Italialainen taas ei ymmärrä, mitä tekemistä kreikkalaisella juustolla on pastassa. (Appivanhempani eivät muuten edelleenkään tiedä, mitä feta on, vaikka on se heille monta kertaa yritetty selittää. Se on heidän häviönsä, sillä fetallakin on todellakin paikkansa!) Huolellisesti tehty tomaattikastike kaipaa vain kärsivällisyyttä ja hyvät raaka-aineet. Ja siinäpä se. Kärsivällisyys ei kuulu hyveisiini keittiössä, ja minun on ollut vaikea myöntää, että kymmenessä minuutissa ei voi saada aikaan samaa makua kuin tunnissa. Tai…
-
Kotitekoinen pasta kaikille pastanjauhajille
Tänään keplotellaan pastalevy pastakoneeseen. Kotitekoinen pasta onnistuu perinteisesti käsin, mutta modernimpi casalinga tai -lingo linkoaa pastansa pastakoneen läpi. Apuna pastanjauhannassa voi lisäksi käyttää vielä yleiskonetta, mutta sekään ei ole välttämätöntä. Kotitekoinen pasta Emilia-Romagnasta Viime viikon humoristiset keplottelut sijoittuivat Emilia-Romagnan maakuntaan. Se on tunnettu viljastaan ja jauhoistaan – ja siis pastastaan. Esimerkiksi Suomessakin jo peruspastan aseman saanut Barilla tulee Emilia-Romagnan Parmasta. Pussipastan ohella kotitekoinen pasta on kuitenkin toisinaan mukavaa vaihtelua. Vaivaahan sen teko hieman vaatii, mutta resepti itsessään on todella simppeli ja pastan muodon ja kastikkeiden kanssa voi sitten varioida. (Älkää kuitenkaan kysykö minulta, mikä muoto ja pituus ja kastike ja koostumus sopivat yhteen, se on edelleen vuosia italianon kanssa elettyäni…
-
Mitä syödä parsan kanssa? Kokeile sahramirisottoa!
Parsa-aika on koittanut ja mitäs nyt? En ole mikään fanaattinen parsafani, mutta onhan sitä ihan kiva pari kertaa keväässä syödä. Joka kerta tunnun tosin olevan saman ongelman ääressä: mitä syödä parsan kanssa? Käännän tässäkin asiassa katseeni luonnollisesti Italiaan ja viime postauksen hengessä Lombardian maakuntaan. Se tarjoaa meille kultaisen keltaista herkkua, joka muodostaa parsan kanssa paitsi maukkaan myös ihanan keväisen ja hienostuneen kelta-vihreän makuparin. Liikuimme viime viikolla Pietron ja Brunon kanssa Lombardiassa Milanon metropolissa ja yksinäisillä vuorilla jossakin Piemonten ja Aostanlaakson tuntumassa. Kirjasta jäi mieleen se, että miehet joivat hämmästyttävät määrät viiniä siihen nähden, että kiipeilivät sitten ketterästi vuorilla. Ja no, sattuihan niitä onnettomuuksiakin. Ne tosin eivät johtuneet päälle vyöryvästä humalasta…
-
***** hyvä genovalainen pesto
Kirjoitin viimeksi ruoan symboliikasta ja historiasta ja erityisesti muinaisten roomalaisten ruokailutavoista. Yksi hauskimmista roomalaisten tavoista liittyi basilikaan. Roomalaisten uskomuksen mukaan basilikaa kylväessä piti kiroilla ja kirota, jotta kasvi olisi kasvanut vahvaksi ja basilikasta olisi tullut maistuvaa. Mitä *****?! Vai toisaalta, tässäkö syy, miksi omat basilikani eivät ole menestyneet? Tästä lähtien kannattaa pysyä kaukana, kun ryhdyn kylvöpuuhiin! Basilikan kylvöaika on muuten juuri nyt, maalis-huhtikuussa, joten vielä ehtii kaivaa parhaimmat (tai pahimmat) kirouksensa esiin! Ja sitten päivän reseptiin, jota uskallan luonnehtia ***** hyväksi. Basilikapestonhan tuntevat kaikki ja yleensä siitä myös pitävät kaikki. Suomessa pestoa lisätään monenlaisiin ruokiin, mutta Italiassa genovalainen pesto kuuluu vain pastaan. Kotikaupungissaan sitä voi kuitenkin nähdä myös farinatan päällä…
