-
Sinäkin, pinaattini: pinaattilisuke roomalaisittain (?)
Makumuistot ovat toisinaan muistoista elävimpiä. Ensi kosketukseni aitoon välimerelliseen, turistiravintoloiden ulkopuoliseen ruokaan tapahtui teini-iässä kielimatkalla valencialaisessa isäntäperheessä Espanjassa. Muistan, miten omituisia eväsleipiä sain perheen äidin Conchan (¡qué nombre!) valmistamana mukaani kouluun: vitivalkoisten leipien väliin tursotettiin valko–ruskearaidallista suklaalevitettä! Se tuntui juusto–kurkkuvoileipäsuomalaisesta perin kummalliselta. Samoin muistan saaneeni kotimatkalle lentokoneeseen matkaevääksi kattavan valikoiman erilaisia supermakeita ja -höttöisiä keksejä. Mutta oli sitä muutakin! Söin jossain vuoristossa lomakodin takapihalla koko päivän valtavalla pannulla laitettua paellaa, churroja tietysti ja paksua kaakaota ja öljyisen öljyistä perunamunakasta – ja sitten ah, sitä parasta: pinaattia. Muistan, että perheen äidin joka ilta (omituisen myöhään minusta) laittama ruoka oli aivan taivaallisen hyvää, mutta parhaiten mieleeni on jäänyt pinaattilisuke, jossa oli rusinoiden…
-
Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana
Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam! Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa. Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton…
-
Syksyn 2020 uutuuskirjat: 5 + 3 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Kevään 2020 uutuuskirjoista totesin alkuvuodesta, että Italia-aiheista kirjallisuutta on keväällä tulossa harmillisen vähän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin viisi kiinnostavaa teosta löytyi, ja tämä kirjasyksy on Italian osalta vielä parempi: poimin listalleni kahdeksan kiinnostavaa uutuuskirjaa. Antiikin Rooman ystäviä hemmotellaan jopa kolmella uutuudella, jotka kokosin erikseen omaan listaansa. Syksyn 2020 uutuuskirjat Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä Kustantaja WSOY kuvaa Aikuisten valheellista elämää ”kirjamaailman odotetuimmaksi uutuudeksi”, ja uskon, että monille Ferrante-faneille se sitä onkin. Teos on Ferranten uusin romaani, joka ilmestyi Italiassa nimellä La vita bugiarda degli adulti viime vuoden lopulla, ja nyt se ilmestyy lokakuussa…
-
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon – Mitä tapahtuu, kun kesäjuhlat menevät överiksi?
Juhannuksena saattoi käydä niinkin, että juhlat lähtivät vähän käsistä. Siitä on varoittava esimerkki Niccolò Ammanitin romaanissa Juhla alkakoon. Niccolò Ammanitin Juhla alkakoon (Che la festa cominci 2009, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava 2011) on absurdeja sävyjä saava kertomus roomalaismiljonäärin julkkisjuhlista, joita hämmentämään saapuu ryhmä saatananpalvojia. Kuulostaako pimeältä? Sitä se todella onkin. Niccolò Ammaniti on hyvin tunnettu nimi Italiassa niin kirjojen, TV:n kuin elokuvienkin puolelta. Suomessakin esitetään perjantaisin Ylellä jännityssarjaa Ihme (Il miracolo; katsottavissa Areenassa toistaiseksi), jonka Ammaniti on sekä ideoinut, käsikirjoittanut että ohjannut. Verta itkevästä madonnapatsaasta kertova sarja on kiinnostava, hyvin tehty ja sopivalla tavalla erikoinen. Ammaniti on myös voittanut arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon (josta olen kirjoittanut hieman enemmän täällä), mutta väittäisin,…
-
Vaelluksia Italiassa – Erilainen matkaopas Italiaan
Mitäs nyt, kun kesälomamatka Italiaan peruuntui? Miten Italiaan voisi päästä turvallisesti kotisohvalta käsin? Yksi ratkaisu on tietysti matkakirjallisuus, esimerkiksi virkistävän erilainen matkaopas Vaelluksia Italiassa. Vaelluksia Italiassa (toim. Markku Kaskela ja Tomi Kontio, Avain 2019) on matkakirja, joka sisältää eri kirjoittajien 15 tarinaa Italiassa matkailusta. Matkakohteet ulottuvat Alpeilta Sisiliaan, ja jokaisessa jutussa on jokin henkilökohtainen näkökulma. Vaelluksia Italiassa on epäonninen kirja. Luin sen vuoden alussa, ajattelin kirjoittaa siitä postauksen ja juuri kun olin niin tekemässä, pahin koronavirustilanne räjähti Italiassa aivan käsiin. Enhän voisi suositella kenellekään matkaopasta Italiaan, kun koko maa oli karanteenissa! Postauksen teko lykkääntyi. Toisaalta matkustaminen mietityttää minua aina muutenkin. Vaikka blogini on minimaalisen pieni kaikkien oikeiden vaikuttajien keskellä, onko…
-
Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun – Miksi kirjoitan?
Miksi kirjoittaminen on niin vaikeaa? Miksi kirjoittaminen on niin ihanaa? Miksi kirjoittaminen on tärkeää? Miksi edes kirjoitan? Sara Ehnholm Hielmin Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä (Och hjärtat, det var mitt, Teos & Förlaget 2018, suom. Kaisa Sivenius) on henkilökohtainen esseekirja kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, kulttuurialasta ja kokemuksista äitinä ja naisena. Omakohtaisten pohdintojen taustana toimii inspiroiva, ikuinen Rooma. Ja sydän oli minun on nyt tuota blogini bannerissa mainittua Italiaa sivuavaa kirjallisuutta. Kustantaja ja elokuvakriitikko Ehnholm Hielm ei nimittäin kirjoita varsinaisesti Italiasta – vaan itse kirjoittamisesta. Teos on muodoltaan ajan hermolla: esseemuoto ja tunnustuksellinen kirjoittaminen ovat olleet viime vuosina kirjallisuudessa pinnalla. Minua tämä trendi miellyttää (toisin kuin myös niin…
