-
Italian isoäidin piirakka eli sitruunainen pinjansiemenpiiras
Viimeksi oli pappa tomaatissa, ja nyt on vuorossa isoäidin piirakka. Suomessa tunnetaan mamman marjapiiras, ja Italiassa isoäidin piirakka puolestaan sisältää sitruunaista kreemiä ja pinjansiemeniä. Maassa mummotkin leipovat maan tavalla, mutta yhtä hyviä leipureita he ovat tietenkin aina! Isovanhemmat olivat isossa roolissa viimeviikkoisessa Kuka sinä olet, Clarice? -romaanissa. He olivat osa kirjan mysteerin ratkaisua ja muutenkin kirjan päähenkilölle Sofialle läheisiä ja aina tukena vastoinkäymisissä. Vaikeina hetkinä Sofia myös pakeni Rooman historialliseen Caffè Greco -kahvilaan nauttimaan kaakaota ja leivonnaisia. Ja kappas vaan, mitä kahvilan menusta löytyy: isoäidin piirakka eli torta della nonna. Caffè Greco on Rooman vanhin ja Italian toisiksi vanhin kahvila (vanhin löytyy Venetsiasta; siitä olen kirjoittanut tässä kahvilapostauksessa). Se sijaitsee…
-
Cristina Caboni: Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus
Cristina Cabonin Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus (La rilegatrice di storie perdute 2017, suom. Osmo Korhonen, Impromptu Kustannus 2020) yhdistää historiallisen romaanin, salapoliisitarinan, kirjamaailman ja Rooma-romantiikan aineksia kunnon romanttiseksi viihdekirjaksi. Se on kivan kevyttä kirjakarkkia kirjamaailmasta kirjojen ystäville. Valittelin aiemmin, miten tylsää luettavaa olin valinnut itselleni joululomaksi. Umpitylsän ja huonosti kirjoitetun tiiliskiviromaanin lisäksi lomalaukusta löytyi kuitenkin myös tämä Kuka sinä olet, Clarice? Vaikka vähän vastustelin sen hieman viihteellis-romanttishenkistä hömpähtävyyttä (onpa minusta tullut valikoiva ja valittava lukija!), se kyllä imaisi minut alun jälkeen niin mukaansa, että huomasin lopulta lukeneeni lähes koko kirjan yhden päivän aikana. Alkuvuoden kirjeteema jatkuu tässäkin romaanissa. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Kirjakarkkia Kirja- ja kirjemaailman mysteerejä:…
-
Sinäkin, pinaattini: pinaattilisuke roomalaisittain (?)
Makumuistot ovat toisinaan muistoista elävimpiä. Ensi kosketukseni aitoon välimerelliseen, turistiravintoloiden ulkopuoliseen ruokaan tapahtui teini-iässä kielimatkalla valencialaisessa isäntäperheessä Espanjassa. Muistan, miten omituisia eväsleipiä sain perheen äidin Conchan (¡qué nombre!) valmistamana mukaani kouluun: vitivalkoisten leipien väliin tursotettiin valko–ruskearaidallista suklaalevitettä! Se tuntui juusto–kurkkuvoileipäsuomalaisesta perin kummalliselta. Samoin muistan saaneeni kotimatkalle lentokoneeseen matkaevääksi kattavan valikoiman erilaisia supermakeita ja -höttöisiä keksejä. Mutta oli sitä muutakin! Söin jossain vuoristossa lomakodin takapihalla koko päivän valtavalla pannulla laitettua paellaa, churroja tietysti ja paksua kaakaota ja öljyisen öljyistä perunamunakasta – ja sitten ah, sitä parasta: pinaattia. Muistan, että perheen äidin joka ilta (omituisen myöhään minusta) laittama ruoka oli aivan taivaallisen hyvää, mutta parhaiten mieleeni on jäänyt pinaattilisuke, jossa oli rusinoiden…
-
Mannaa Roomasta: gnocchi alla romana
Mannaa masentavan marraskuun runtelemalle sielulle eli lohturuokaa Roomasta: gnocchi alla romana. Mannasuurimoista valmistettujen gnocchien päälle tulee voisulaa ja juustoa, ja uunista tulee ulos höyryävän kuuma herkkuvuoka. Nam! Ollaanpa kuitenkin rehellisiä. Italiasta tulee monia tajunnanräjäyttävän hyviä ruokia, mutta tämä ei minusta ole yksi niistä. Gnocchien maku on hyvin mieto, sanoisinko kauniisti vaatimaton. Harvemmin Italiassa, Keski- ja Etelä-Italiassa varsinkaan, käytetään ruoanlaitossa maitoa ja voita, mutta tästä ruoasta niitä löytyy. Voin, juuston ja suolan kanssa ei kannatakaan säästellä, muuten on tuloksena aika mauton ruoka, mannapuuroa uunivuoassa. Mieluummin kuitenkin mannaa kuin räntää taivaasta – kyllä tämä ihan hyvin sopii tähän kylmään marraskuun sunnuntaihin. Tai torstaihin: Italiassa gnocchit ovat kuin meidän hernekeittomme, torstairuokaa (hernekeiton…
-
Syksyn 2020 uutuuskirjat: 5 + 3 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi syksyn 2020 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt syksyllä julkaistaan? Kevään 2020 uutuuskirjoista totesin alkuvuodesta, että Italia-aiheista kirjallisuutta on keväällä tulossa harmillisen vähän. Kaiken kaikkiaan kuitenkin viisi kiinnostavaa teosta löytyi, ja tämä kirjasyksy on Italian osalta vielä parempi: poimin listalleni kahdeksan kiinnostavaa uutuuskirjaa. Antiikin Rooman ystäviä hemmotellaan jopa kolmella uutuudella, jotka kokosin erikseen omaan listaansa. Syksyn 2020 uutuuskirjat Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä Kustantaja WSOY kuvaa Aikuisten valheellista elämää ”kirjamaailman odotetuimmaksi uutuudeksi”, ja uskon, että monille Ferrante-faneille se sitä onkin. Teos on Ferranten uusin romaani, joka ilmestyi Italiassa nimellä La vita bugiarda degli adulti viime vuoden lopulla, ja nyt se ilmestyy lokakuussa…
-
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon – Mitä tapahtuu, kun kesäjuhlat menevät överiksi?
Juhannuksena saattoi käydä niinkin, että juhlat lähtivät vähän käsistä. Siitä on varoittava esimerkki Niccolò Ammanitin romaanissa Juhla alkakoon. Niccolò Ammanitin Juhla alkakoon (Che la festa cominci 2009, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä, Otava 2011) on absurdeja sävyjä saava kertomus roomalaismiljonäärin julkkisjuhlista, joita hämmentämään saapuu ryhmä saatananpalvojia. Kuulostaako pimeältä? Sitä se todella onkin. Niccolò Ammaniti on hyvin tunnettu nimi Italiassa niin kirjojen, TV:n kuin elokuvienkin puolelta. Suomessakin esitetään perjantaisin Ylellä jännityssarjaa Ihme (Il miracolo; katsottavissa Areenassa toistaiseksi), jonka Ammaniti on sekä ideoinut, käsikirjoittanut että ohjannut. Verta itkevästä madonnapatsaasta kertova sarja on kiinnostava, hyvin tehty ja sopivalla tavalla erikoinen. Ammaniti on myös voittanut arvostetun Premio Strega -kirjallisuuspalkinnon (josta olen kirjoittanut hieman enemmän täällä), mutta väittäisin,…