Anton Monti: Ultrat – Väkivalta ja mafia Italian jalkapallokatsomoissa

Jalkapallo on Italiassa elämää suurempi asia, joskus jopa kuolemanvakava. Miten oman joukkueen viaton kannatus voi muuttua vaaralliseksi valtapeliksi? Anton Montin Ultrat etsii vastausta äärikannattajien kulttuurista ja sen synkistä yhteyksistä väkivaltaan ja mafiaan.

• Anton Monti: Ultrat – Väkivalta ja mafia Italian jalkapallokatsomoissa
• S&S, 2026
• 205 sivua

MITÄ? Äärimmäiset

Anton Montin Ultrat vie lukijan jalkapallokatsomoiden pimeimmälle puolelle. Aiheena ovat ultrat, jalkapallon äärimmäisen intohimoiset kannattajat, jotka ovat perustaneet omia, organisoituja ryhmiään. Intohimon lisäksi kannattamiseen liittyy nykyään myös väkivaltaa ja rikollisuutta ja viime vuosina yhä enemmän mafian läsnäoloa.

Ultrat käsittelee Italian ultrien historiaa 1960-luvulta nykypäivään, eri ultraryhmittymiä ja niiden kulttuuria sekä ultriin liittyviä murhia ja väkivallantekoja. Monti kirjoittaa erityisesti Juventuksen, Interin, Milanin, AS Roman, Lazion ja Napolin ultrista, mutta mainituksi tulee myös monia muita ryhmiä. Täytyy tietenkin myös muistaa, että kaikki ultrat eivät ole mukana rikollisessa toiminnassa.

Kiinnostavaa on, miten muutokset ultrakulttuurissa ovat yhteydessä italialaisen yhteiskunnan yleiseen kehityskulkuun viimeisten vuosikymmenten aikana. Siitäkin kirja rakentaa kuvaa jalkapallon rinnalle.

MITEN? Väkivallan vyöry

En seuraa jalkapalloa, mutta koska muut perheenjäsenet seuraavat, altistun kotona jalkapallopuheelle, sarjataulukoille ja muulle propagandalle. (Meillä kannatetaan kotikaupungin Genovan Sampdoriaa, ja joitain fanituotteita on sitten päätynyt minunkin käyttööni… Vaikka en virallisesti ole tifosa, kannattaja.) Olen kuitenkin sen verran ulkona kentältä, että koin kirjan osin raskaaksi luettavaksi. Futisfani kokisi ehkä toisin? Vielä enemmän helpottaa, jos on seurannut italialaista mediaa ja uutisointia viime vuosina.

Ultrat on kirjoitettu tiiviisti: tapahtumat ja vaiheet seuraavat toisiaan ilman suvantoja. Hengästyin. Italialais-suomalaisena tietokirjailijana ja jalkapallofanina Montilla on ollut eturivin paikka kirjoittaa ilmiöstä, josta Suomessa ei ole paljon kirjoitettu. Ehkä siksi kirja tuntui melkoiselta vyörytykseltä ja kirjan alkupuolen sisältö vain murhien ja väkivallantekojen listaukselta. Jäin miettimään, onko kirjalla itsellään jokin viesti?

Yksi asia olisi helpottanut lukemista huomattavasti: sisällysluettelo! Olisin kaivannut sitä ennen lukemista ja myös lukemisen aikana kirjan hieman horjuvaa rakennetta hahmottaakseni. Sisällysluettelo on kirjoitusvaiheessa kirjoittajalle tärkeä työkalu (ainakin sen pitäisi olla), joten miten se voi jäädä valmiista kirjasta pois? Tässä pitäisi kustantajan olla hereillä. Muunkinlaista viimeistelemättömyyden tuntua tekstissä harmillisesti on, ihan viimeistä virkettä myöten.

MIKSI? Uutta Suomessa

Kuten todettua, ultrista ei aiemmin ole suomeksi juuri kirjoitettu, ei ainakaan tässä laajuudessa. Ultrat on kattava esitys aiheestaan ja siinä mielessä tarpeellinen.

Monet saattavat sekoittaa ultrat jalkapallohuligaaneihin – tunnetumpi ilmiö suomalaisillekin – mutta ne eivät ole sama asia: Huligaanien näkyvin toiminta tapahtuu nykyisin stadionin ulkopuolella, kun taas ultrat ovat läsnä nimenomaan otteluissa. Huligaanit saattavat kokoontua spontaanisti yhteen vain yhden tappelun ajaksi, mutta ultrien toiminta on pitkäkestoista ja järjestäytynyttä.

Ultrat jatkaa Montin aiempien mafiakirjojen sarjaa. Blogissa olen aiemmin kirjoittanut hänen kirjastaan ’Ndrangheta – Maailman vaarallisin rikollisjärjestö. Se on vetävästi kirjoitettu tietokirja, jota suosittelen kaikille Italian mafiasta (eli mafioista) kiinnostuneille.

PS. Anton Monti on Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10. puhumassa kirjastaan Kallio-lavalla klo 17.00–17.30. Lue blogiartikkelini aiheesta: Helsingin kirjamessut 2026: Italia-aiheiset poiminnat tai tutustu koko messujen ohjelmaan.