-
Cristina Caboni: Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus
Cristina Cabonin Kuka sinä olet, Clarice? Kätketyn kirjeen salaisuus (La rilegatrice di storie perdute 2017, suom. Osmo Korhonen, Impromptu Kustannus 2020) yhdistää historiallisen romaanin, salapoliisitarinan, kirjamaailman ja Rooma-romantiikan aineksia kunnon romanttiseksi viihdekirjaksi. Se on kivan kevyttä kirjakarkkia kirjamaailmasta kirjojen ystäville. Valittelin aiemmin, miten tylsää luettavaa olin valinnut itselleni joululomaksi. Umpitylsän ja huonosti kirjoitetun tiiliskiviromaanin lisäksi lomalaukusta löytyi kuitenkin myös tämä Kuka sinä olet, Clarice? Vaikka vähän vastustelin sen hieman viihteellis-romanttishenkistä hömpähtävyyttä (onpa minusta tullut valikoiva ja valittava lukija!), se kyllä imaisi minut alun jälkeen niin mukaansa, että huomasin lopulta lukeneeni lähes koko kirjan yhden päivän aikana. Alkuvuoden kirjeteema jatkuu tässäkin romaanissa. Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Kirjakarkkia Kirja- ja kirjemaailman mysteerejä:…
-
Toscanalainen tomaattikeitto eli pappa tomaatissa (ja muitakin sukulaisia)
Mitä tekee pappa tomaatissa, ihmettelin, kun kuulin ensimmäistä kertaa pappa al pomodorosta. Mitä pappa-paralle on tapahtunut! Vaan ei hätää: pappa al pomodoro on toscanalainen tomaattikeitto, joka on peräti vegaaninen eli siis myös pappaystävällinen. Eikä pappa tietenkään tässä tarkoita isoisää, joka on italiaksi nonno. Pappa merkitsee suomeksi kauniisti sanottuna ’mössöä’, jota tämä tomaattikeitto ehkä olemukseltaan keittoa enemmän muistuttaakin. Italiaksi voidaan myös sanoa fare la pappa, ”tehdä mössö” eli ’syödä’. Ilmaisu on leikillinen, ja sitä käytetään esimerkiksi lasten kanssa. Meillä pikku Signorino söikin vauvana usein pappaa, tai oikeammin vieläpä pappettaa, ”pikku mössöä”, joka on johdos pappa-sanasta – kysehän siis on vauvan soseista. (Tarkkana saa muuten olla myös isän eli papàn kanssa. Jos…
-
Natalia Ginzburg: Kotina ystävyys – Rakkautta rivien välissä
Natalia Ginzburgin Kotina ystävyys (La città e la casa 1984, suom. Erkki Kirjalainen, Kirjayhtymä 1987) on viehättävä kirjeromaani, jossa eri puolille maailmaa hajaantuneet ystävät ja sukulaiset kirjoittavat toisilleen kuulumisensa, rakkautensa ja moitteensa kirjeissä. Melkeinpä vielä tärkeämpää kuin mitä kirjeissä kerrotaan on se, mitä jää rivien väliin. Ihastuin viime syksynä Natalia Ginzburgin (1916–1991) Kieli jota puhuimme -romaaniin enkä ollut ainoa. Huomasin kirjaston varausjonosta, että Ginzburgin muukin tuotanto kiinnostaa nyt lukijoita. Häneltä on tosin ainakin Helmet-kirjastoissa vain kaksi suomennettua romaania: Kieli jota puhuimme ja tämä Kotina ystävyys. Englanniksi ja italiaksi valinnan varaa olisi enemmän. Mutta ehkäpä viimesyksyisen pienen hitin jälkeen suomennoksia tulisi jatkossa muitakin? Attenzione: sisältää juonipaljastuksia! Koti ja kaupunki Kotina…
-
Alkuvuoden appelsiinisalaatti
Olkoon vuoden ensimmäinen resepti nyt kevyt ja terveellinen, vaikka en minkäänlaisten dieettien ystävä olekaan. (Italiassa sen sijaan dieettikulttuuri valitettavasti elää ja voi paksusti. Tässä asiassa Suomessa ollaan huomattavan paljon edellä.) Mutta ainahan sitä voi uuden vuoden kunniaksi ainakin luvata syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä! Appelsiinisalaatti kuulostaa muutenkin kovin tammikuiselta, varsinkin, kun appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Niiden lisäksi tähän salaattiin tulee fenkolia, punasipulia ja oliiveja. Olen löytänyt fenkolin vasta tutustuttuani italialaiseen keittiöön. Muita löydöksiäni ovat ainakin munakoiso, lehtimangoldi, punasikuri, kaprikset, monet yrtit ja selleri. (Tai no, kukapa ei olisi nimenomaan löytänyt selleriä ikävissä merkeissä esimerkiksi salaatistaan, mutta olen oppinut, että selleri voi olla myös oikeasti hyvää, kun sitä haudutetaan pieneksi hienonnettuna…
-
Stefania Auci: Sisilian leijonat – Tarina Florion perheen vaiheista 1
Sisilian leijonat on kansainvälinen menestysromaani, joka ei vakuuttanut minua lainkaan. Missä vika? Stefania Aucin Sisilian leijonat – Tarina Florion perheen vaiheista 1 (I leoni di Sicilia 2019, suom. Taru Nyström, Sitruuna 2021) on tarina varakkaasta sisilialaisesta Florion suvusta. Italian rikkaimpiin kuuluneet Floriot rakensivat menestyvän yritysimperiumin 1800-luvulla. Kirja kertoo heidän vaiheistaan aivan 1700-luvun viimeisistä vuosista 1800-luvun loppupuolelle. Hyvin alkaa tämä kirjavuosi: esittelen blogissani kirjan, jota en meinannut saada luettua loppuun. Olin varannut kirjan (ja onneksi jotain muutakin, siitä myöhemmin) lomalukemiseksi joululle. Odotin ehkä, että tämä Sisilian leijonat olisi jonkinlainen lukuromaani, vetävästi kirjoitettu historiallinen draama. Vetävän sijaan se oli kuitenkin niin tylsä, että suurimman osan ajasta ajatukseni harhailivat ihan jossain muualla.…
-
Kevään 2022 uutuuskirjat: 10 poimintaa
Kävin kustantamoiden katalogeista läpi kevään 2022 uutuuskirjat Italia mielessäni. Mitä italialaista tai Italiaa käsittelevää kirjallisuutta nyt keväällä julkaistaan? Ilokseni voin todeta, että tulossa on pari oikein kiinnostavaa italiasta käännettyä romaania – italian kielestä käännetty kaunokirjallisuus ilahduttaa itseäni aina eniten. Sen lisäksi julkaistaan muitakin romaaneja, joukossa myös kevyempää viihdekirjallisuutta ja dekkari. Tietokirjallisuudessa puolestaan käsitellään ainakin mafiaa, matkustamista ja kasveja. Venetsia ja Napoli näyttävät olevan suosittuja tämän kevään kirjoissa. Paljon käsitellään myös historiaa, 1500-luvulta sodanjälkeisiin vuosiin. Lisääkin kirjoja saa vinkata, jos on tiedossa jotain kiinnostavaa! Huomaan, että ahkerasta katalogien selailusta huolimatta aina jokin uutuuskirja jää huomiottakin. Kevään 2022 uutuuskirjat: kaunokirjallisuus Viola Ardone: Lasten juna Napolilaisen Viola Ardonen Lasten juna (Il treno dei…
