-
Alkuvuoden appelsiinisalaatti
Olkoon vuoden ensimmäinen resepti nyt kevyt ja terveellinen, vaikka en minkäänlaisten dieettien ystävä olekaan. (Italiassa sen sijaan dieettikulttuuri valitettavasti elää ja voi paksusti. Tässä asiassa Suomessa ollaan huomattavan paljon edellä.) Mutta ainahan sitä voi uuden vuoden kunniaksi ainakin luvata syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä! Appelsiinisalaatti kuulostaa muutenkin kovin tammikuiselta, varsinkin, kun appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Niiden lisäksi tähän salaattiin tulee fenkolia, punasipulia ja oliiveja. Olen löytänyt fenkolin vasta tutustuttuani italialaiseen keittiöön. Muita löydöksiäni ovat ainakin munakoiso, lehtimangoldi, punasikuri, kaprikset, monet yrtit ja selleri. (Tai no, kukapa ei olisi nimenomaan löytänyt selleriä ikävissä merkeissä esimerkiksi salaatistaan, mutta olen oppinut, että selleri voi olla myös oikeasti hyvää, kun sitä haudutetaan pieneksi hienonnettuna…
-
Satamakaupungin sitruunainen rommikahvi
Rommi ja muutkaan väkevät eivät oikein maistu minulle, ja Italian digestiivikulttuuri ei ole minulle pitkän aterian huipennus vaan pakollinen paha, jonka mieluiten jätän väliin. (Ainoastaan ehkä limoncello tekee tästä poikkeuksen.) Mutta väkevilläkin voi olla paikkansa paitsi ruoanlaitossa myös lasissa, jos niitä käytetään vain mausteena. Livornolainen rommikahvi ponce on esimerkki rommipohjaisesta juomasta, joka on kyllä tuju mutta myös toimiva. Höyryävän kuumana tarjottu, sitruunankuorella maustettu ja sokerilla makeutettu rommikahvi on kotoisin toscanalaisesta satamakaupungista Livornosta. Toscanalaisissa satamissa liikuin myös viime postauksessa, ja sataman harmaa taivaanranta sai kaipaamaan jotain lämmikettä. Sitä rommikahvi takuulla tarjoaa, pienen kofeiinipiristyksen lisäksi! Juoman pohjana on tietysti erinomainen italialainen espresso, jonka kotoinen versio valmistuu moka-pannulla. Rommi taas on kulkeutunut Italiaan…
-
Satokauden lyhyydestä: paahdetut kastanjat
Elämä vilahtaa ohi, jos et tartu hetkeen, ja niin tekee myös satokausi. Nyt loppuvuodesta loka–joulukuussa ovat kastanjat parhaimmillaan, ainakin Italiassa. Ja myös meidän lähi-supermarketissa, vaikkei sieltä leijukaan ihana paahdettujen kastanjoiden tuoksu, kuten Italiassa kastanjoita myyvistä pikku kojuista viilenevinä Välimeren syyspäivinä. Aiemmin olen esitellyt syksyisen kastanjapiirakan, joka oli mystisesti jotain suolaisen ja makean väliltä (eli peräti mauton? Sellaisenkin tylyn tuomion olen omasta syysherkustani kuullut!). Mutta kastanjat sopivat ruoanlaittoon muutenkin yllättävän monipuolisesti: kastanjajauhoista voi paitsi tehdä leivonnaisia myös esimerkiksi valmistaa pastaa. Paahdetut kastanjat taas on helpoin tapa valmistaa näitä – hmm, pähkinämäisiä hedelmiä? Kastanjoita voi valmistaa monella tavalla, mutta alla pari ideaa uunissa paahtamiseen. Ja koska viinissä on totuus, sitä voi lorauttaa…
-
Sinäkin, pinaattini: pinaattilisuke roomalaisittain (?)
Makumuistot ovat toisinaan muistoista elävimpiä. Ensi kosketukseni aitoon välimerelliseen, turistiravintoloiden ulkopuoliseen ruokaan tapahtui teini-iässä kielimatkalla valencialaisessa isäntäperheessä Espanjassa. Muistan, miten omituisia eväsleipiä sain perheen äidin Conchan (¡qué nombre!) valmistamana mukaani kouluun: vitivalkoisten leipien väliin tursotettiin valko–ruskearaidallista suklaalevitettä! Se tuntui juusto–kurkkuvoileipäsuomalaisesta perin kummalliselta. Samoin muistan saaneeni kotimatkalle lentokoneeseen matkaevääksi kattavan valikoiman erilaisia supermakeita ja -höttöisiä keksejä. Mutta oli sitä muutakin! Söin jossain vuoristossa lomakodin takapihalla koko päivän valtavalla pannulla laitettua paellaa, churroja tietysti ja paksua kaakaota ja öljyisen öljyistä perunamunakasta – ja sitten ah, sitä parasta: pinaattia. Muistan, että perheen äidin joka ilta (omituisen myöhään minusta) laittama ruoka oli aivan taivaallisen hyvää, mutta parhaiten mieleeni on jäänyt pinaattilisuke, jossa oli rusinoiden…
-
Hellepäivän helppo hedelmähyytelö (ilman liivatetta!)
Sisiliassa jälleen! Tällä kertaa jälkiruokien kimpussa. Helppo ja raikas hedelmähyytelö, yleensä vesimelonista valmistettu, on ajankohtainen jälkkäri näin kesällä ja etenkin juuri nyt heinäkuussa. Se nimittäin kuuluu Palermossa heinäkuun puolivälissä järjestettävän Festino di Santa Rosalian eli kaupungin suojelupyhimyksen juhlan ruokatarjoiluihin. (Kun googlettelin lisää tietoa juhlasta, löysin myös Santa Rosalian oman Facebook-sivun, johon tämä pyhimys postailee Jumalan sanaa – tällaisiakin somepersoonia siis löytyy Etelä-Italiasta! Juhlasta itsestään löytyy tietoa italiaksi esimerkiksi täältä – tänä vuonna juhlaa ei ilmeisesti ainakaan aivan normaalimenoin järjestetä.) Hedelmähyytelö eli gelo maistuu Sisiliassa toki läpi ihan koko kesänkin, ja se kuuluu myös Italian kesän huipentavaan Ferragosto-juhlaan 15. elokuuta. Kun helteet ylittävät 40 asteen, kuten taas tänä kesänä Sisiliassa on…
-
Kesäinen tomaattipesto alla trapanese
Kesäisiä ruokia etsiessäni alan usein tähytä Sisiliaan. Jokin Sisiliassa saa ajattelemaan ikuista kesää ja auringonpaistetta ruokapöydässä. Sisilia on muutenkin ruokamielessä yksi inspiroivimpia alueita Italiassa – en tosin vielä ole keksinyt, minkä alueen keittiö ei olisi inspiroiva, en vain vielä tunne kaikkia! Tämänpäiväinen tomaattipesto on ihana esimerkki syötävästä sisilialaisesta auringonpaisteesta. (Mielistelevät mainospuheet sikseen: Sisilian tämänviikkoiset 40 asteen helteet eivät kyllä inspiroi ketään keittiössä tai muuallakaan.) Sisiliaan minut johdatti paitsi kesäaurinko myös nobelisti Luigi Pirandello, jonka kotisaari se on (tai siis oli). Pirandello oli kotoisin Agrigentosta, jossa on tietysti omat kymmenet paikalliset ruokaerikoisuutensa, mutta kesäinen tomaattipesto on itse asiassa kotoisin Trapanista eli hieman kauempaa Pirandellon kotikaupungista. Tomaattipesto tunnetaankin italiaksi nimellä pesto alla…
