Ruoka,  Salaatit ja lisukkeet

Alkuvuoden appelsiinisalaatti

Olkoon vuoden ensimmäinen resepti nyt kevyt ja terveellinen, vaikka en minkäänlaisten dieettien ystävä olekaan. (Italiassa sen sijaan dieettikulttuuri valitettavasti elää ja voi paksusti. Tässä asiassa Suomessa ollaan huomattavan paljon edellä.) Mutta ainahan sitä voi uuden vuoden kunniaksi ainakin luvata syödä enemmän kasviksia ja hedelmiä! Appelsiinisalaatti kuulostaa muutenkin kovin tammikuiselta, varsinkin, kun appelsiinit ovat nyt parhaimmillaan. Niiden lisäksi tähän salaattiin tulee fenkolia, punasipulia ja oliiveja.

 

Olen löytänyt fenkolin vasta tutustuttuani italialaiseen keittiöön. Muita löydöksiäni ovat ainakin munakoiso, lehtimangoldi, punasikuri, kaprikset, monet yrtit ja selleri. (Tai no, kukapa ei olisi nimenomaan löytänyt selleriä ikävissä merkeissä esimerkiksi salaatistaan, mutta olen oppinut, että selleri voi olla myös oikeasti hyvää, kun sitä haudutetaan pieneksi hienonnettuna pitkään muiden kasvisten kanssa.)

Oliiveistakin olen oppinut tykkäämään vasta italialaisen ruoan myötä, kun olen oppinut, että on olemassa myös hyvänmakuisia oliiveja, ei vain mustassa liemessä löllyviä rautaglukonaatilla värjättyjä tunkkaista makua tirskuvia kumipalleroita. Mustat oliivithan ovat värjättyjä vihreitä oliiveja. Pikimustien oliivien sijaan ”mustat” oliivit ovat oikeasti eriasteisen tummia.

Näyttääkin ihan Sisilialta! Hyvällä mielikuvituksella sipulirenkaiden voi melkein nähdä muodostavan Trinacria-kuvion.

Esittelen tämän salaatin nyt Sisilian leijonien hengessä sisilialaisena, vaikka se on ehkä vähän kyseenalaista. Fenkolia, sipulia ja oliiveja sisältävä appelsiinisalaatti insalata di arance kulkee italiankielisissä resepteissä myös nimellä insalata di arance alla siciliana eli appelsiinisalaatti sisilialaisittain. Joskus reseptissä näkee fenkolia, joskus ei. Minusta sen raikas maku sopii hyvin appelsiinien kanssa, mutta voihan sen jättää salaatistaan poiskin (tiedän, että joitakin fenkoli muistuttaa liikaa aiemmin mainitusta selleristä).

Jostain löysin myös tiedon, että tämä appelsiinisalaatti olisi peräisin tarkasti juuri Sisilian leijonien pääpaikasta Palermosta, mutta tiedä häntä. Resepti taitaa olla aika tunnettu myös Italian ulkopuolella – minulle sipulilla maustettu appelsiinisalaatti on makumuisto jo lapsuudesta.

Joka tapauksessa Sisiliasta löytyvät takuulla Italian maukkaimmat appelsiinit. Niistä kannattaa nyt paitsi nauttia sellaisinaan myös tehdä salaattia tähän aikaan vuodesta niin kalpeiden kasvihuonetomaattien ja -kurkkujen sijaan.

Appelsiinisalaatti insalata di arance (lisukkeeksi 4 hengelle)

Tämä appelsiinisalaatti on erinomaisen helppo valmistaa, ainekset vaan paloiksi ja sekaisin. Ainoa ärsyttävä juttu on kalvojen poistaminen appelsiineista. Se on julmaa puuhaa, johon on parasta ottaa avuksi pieni, terävä veitsi. Mutta jos et viitsi ryhtyä hommaan, mitään kauheaa tuskin tapahtuu.

Minusta salaateissa ei todellakaan ole ainesten tarkoilla määrillä niin väliä (oma filosofiani on laittaa enemmän sitä, mikä maistuu parhaimmalta), mutta kirjoitan tähän nyt itse käyttämäni määrät. Ja tämän ruoan tosiaan tein minä, en Signore, sillä salaattien verran sentään uskallan italialaisiin ruokiin kajota.

  • 3 isoa, mehukasta appelsiinia
  • 1 pienehkö fenkoli
  • 1 pieni punasipuli (puolikaskin voi riittää)
  • kourallinen tummia oliiveja
  • ekstra-neitsytoliiviöljyä
  • suolaa
  1. Kuori appelsiinit ja poista lohkoista kalvot.
  2. Halkaise fenkoli, huuhtele se (sisällä saattaa olla hiekkaa) ja leikkaa suikaleiksi.
  3. Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi.
  4. Valuta oliivit ja puolita ne halutessasi.
  5. Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen kulhossa. Mausta öljyllä ja suolalla.
  6. Koristele halutessasi hienonnetuilla fenkolin lehdillä.
  7. Nauti appelsiinisalaatti tuoreeltaan. Huomasin, että päivän jääkaappisäilytys sai sen maistumaan tunkkaisen sipuliselta.
Reseptiin liittyvä kirja: Stefania Auci – Sisilian leijonat

4 kommenttia

  • Esmeralda / Esmeraldan eetos

    Olen miettinyt, miksi niin moni ei pidä selleristä. Minusta se on ihanaa niin raakana kuin kypsänäkin. Sama koskee fenkolia. Välillä olen tehnyt aika samantapaista salaattia ilman oliivia ja sisilialaisia taikasanoja. Se salaatti on ollut oiva pohja graavikalalle, johon olen käyttänyt giniä. Joskus olen appelsiinien puutteessa tehnyt klementiineistä, sekin on toiminut hyvin. Mutta kiitos, tämä sinun reseptisi kokeiluun ehdottomasti ja kenties vielä jumalaisilla Sisilian Tarocco -veriappelsiineilla! Etnan rinteiltä pukkaa vain priimaa! 😀

    Tuo dieettimania on kyllä yhtä ihmeellistä kuin tipattoman pitäminen. Ihmiset, nauttikaamme elämästä!

    • Kirja ja keittiö

      En oikein itsekään tiedä, mikä sellerissä ennen tökki. Ehkä se oli se aika hallitseva maku ja kuituinen rakenne. Muistan muuten, että olet anisfani, ja fenkolissa on vähän samaa makua! Ja salaatti melkein mistä vain sitrushedelmistä olisi takuulla hyvää. Veriappelsiinit ovat muuten siitä nykyään harvinainen herkku, että niitä ei saa ympäri vuoden. Sesonkiajattelu kunniaan! (Vaikka sieltä Etnan rinteiltä niitä meille rahdataankin…)

      Dieetit liittyvät Italiassa pitkälti ulkonäkökeskeisyyteen, mikä on sekin ikävä ilmiö. Itse kannatan pitkän aikavälin suunnitelmia tässäkin asiassa 😊

  • Viiru

    Aika lailla samoihin vihanneksiin olen minäkin täällä Italiassa asuessa tutustunut 🙂 (munakoisoa lukuun ottamatta, se oli minulle jo ennestään parissakin eri muodossa). En tiedä, saako Suomesta edes punasikuria kovin monesta paikasta… Ainoa yhteys, jossa itse muistan siihen törmänneeni on yliopistoruokalan salaattisekoitukset. Ja silloinkin pyrin oikeastaan kaikin tavoin välttelemään niitä karvaita sikurisattumia :D. Ken olisi arvannut, että vielä innoissani kokkaan punasikuririsottoa vanhemmilleni. Edelleenkin tosin tarvitsen aina sen jonkun ”miedontavan” elementin sikurin kylkeen (esim. riisi, peruna, kerma, juusto…), jotta voin oikeasti nauttia sen mausta. Erehdyin tässä vähän aikaa sitten valitsemaan ravintolassa lisukkeeksi uunissa paahdettu sikuria, ja oli kyllä niin kitkerää, että oksat pois :D. Söin ne sitten pikkuhiljaa pois milloin minkäkin riisilusikan tai leipäpalan kyljessä. Ainakin maistui terveelliseltä :P. Mutta tämä appelsiinisalaatti on kyllä ihanaa, sitä syödessä ei tarvitse yhtään kärvistellä 🙂 Itse liottelen salaatteja varten punasipuliviipaleita vielä hetken jäävedessä, niin sipulin pahin ”terä” lähtee ennen syömistä. Harmi kun mies ei tykkää, ehkä pitäisi tehdä tätä taas vain itselleni 🙂

    • Kirja ja keittiö

      Tuo on muuten jännä, että italialaiset, jotka makeuttavat tuoremehunkin sokerilla (ihan outoa minusta, siis kaataa sokeria mehulasiinsa) tykkäävät toisaalta tosi kitkeristä mauista! Punasikuri on kyllä sieltä kitkerimmästä päästä, ja ymmärrän hyvin ravintolakokemuksesi 😄 mutta ah, juustolla pyöristetty punasikuririsotto on hyvää!

      Hyvä vinkki tuo sipulien liottaminen jäävedessä! Samoin toimii viinietikkaliotus. Ja jos yhtään aikoo antaa salaatin odottaa, tuo on fiksua tehdä, koska muuten sipulin maku tarttuu kaikkeen turhan voimakkaasti.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *